Lasten kaverit - koti kuin juna-asema

Kasvattavatko ihmiset enää lapsia, vai onko pojallani sattumalta universumin ärsyttävimmät kaverit?
Minulla on kiireinen, paljon sosiaalisuutta vaativa työ. Illalla kun tulen kotiin haluaisin rauhoittaa elämää vähän. Olla hissukseen kotona lasten kanssa. Mutta nämä pikkuriiviöt! Rimputtavat ovikelloa minuutteja putkeen. Jos en avaa, haukkaavat ikkunaan. Jos kerron, ettei poikani pääse ulos, alkaa idioottimainen kuulustelu: "miksei?", "mihin te meette, miksi?" Hermot menee. Jos tehdään läksyjä sisällä, tulee joku rimputtelemaan ja jyskyttämään ovea. Käyttävät meitä myös jonkin sortin huoltopisteenä. Tänään eräs tenava liikkui yksin ja kävi ikkunasta hakemassa juotavaa. Kuulemma heillä, meidän naapurissa oli lavuaari rikki.

No, kotikasvatuksestahan se on kiinni. Eilen olin suht myöhään illalla keittiössä syömässä. Yhden piltin täysikasvuinen isä tulee hakkaamaan ikkunaan. Poikansa oli kadonnut, ja oli varma, että minä jemmaan kersaa yömyöhään meillä.

Tästä on puhuttu lapsille, mutta joka helkkarin sunnuntai-aamu soi ovikello ennen kahdeksaa. Pitää ilmeisesti iskeä etupihalle kyltti "idiooteilta läpikulku kielletty".