Lue keskustelun säännöt.
Miten neuvoisit tuntematonta yliuupumustilanteessa?
19.09.2018 |
Kukaan ei jaksa lukea jälleen yhtä ylipitkää valitusvirttä, joten yritän tiivistää. Jätän myös henkilökohtaisemmat yksityiskohdat väliin.
Minulla on kaksi työtä, joista toinen on kokoaikatyö. Tässä työssä on valtava vastuu ja kohtuuttomat vaatimukset, huono työilmapiiri sekä köyhyysrajaa hipova nettopalkka. Sain keväällä valmiiksi ylemmän korkeakoulututkinnon, joskin olen ollut oman alani töissä läpi opintojeni. Optimistisesti luulin joskus, että opiskelu kannattaa, että maisteri tienaisi enemmän kuin 1400 € kuussa, mutta ei. Keväästä lähtien olen hakenut aktiivisesti uutta työtä. Lukuisia työhaastatteluita myöhemmin töitä ei ole "juuri nyt" tarjolla.
Minulla on kroonisesti sairas puoliso ja sairaat vanhemmat, joiden terveystilanne huolettaa. Omalta kohdalta löytyy muutama pitkäaikaissairaus sekä hiljalleen pahenevat "uudet" terveysoireet (rintakipu, hengenahdistus, pyörtyily), jotka todennäköisesti linkittyvät stressitasoon ja pitkittyneeseen (työ)uupumukseen. Kuukautisia ei ole ollut kevään jälkeen. Olen jo kertaalleen vuosia sitten selvinnyt masennuksesta ja burnoutista, mutta samalla polulla ollaan taas.
On ollut jo niin pitkään liikaa kaikkea, että en enää muista omia kuulumisiani, kun joskus joku kysyy. En enää muista, ketä ja mitä varten elän.
Asuntotilanne on sellainen, että vuokra-asuntomme myytiin alta ja sopimus päättyy vuodenvaihteeseen. Loppukesä ja alkanut syksy on mennyt aktiivisesti kämppää etsiessä, ja lähes jokaiselle päivälle löytyy keskimäärin yksi asuntonäyttö. Asunnon vastaanottamista vaikeuttaa epävakaa työllisyystilanne (en ole työsuhteessa), puolison luottotiedottomuus sekä se, että samasta asunnosta kilpailee yleensä se noin 50 muutakin ihmistä. Puolisoni opiskelee ja käy töissä toisella paikkakunnalla, eli kodin pyörittäminen (ja uuden kodin löytäminen) on minun vastuullani. Hänen tulonsa ovat pienemmät kuin minulla, joten kannan myös suuremman taloudellisen vastuun. Asumme jo halvassa yksiössä, joten pienempään ja halvempaan ei voi enää muuttaa.
Tunnen itseni unissakävelijäksi, olo alkaa olla aika neuvoton. En saa nukuttua ja ruokahalua ei ole. Teen töitä arviolta 60 tuntia viikossa ja kaiken liikenevän ajan käytän työhakemuksiin, asuntojen etsintään ja asuntonäyttöihin. Yritän jokaisen paniikkikohtauksen jälkeen aina pistää asiat mittasuhteisiin ja keksiä ratkaisuja, mutta en keksi enää yhtäkään ratkaisua, mitä en jo yrittäisi päivittäin. Koko elämä on yhtä ongelmanratkaisua ja selviytymistä. Tiedän, että jonakin päivänä helpottaa, mutta olen jo niin väsynyt tsemppamaan ja pinnistämään.
Sinänsä tilanne on jo parempi kuin vuosi sitten. Silloin tässä oli päällä lopputentit ja gradu, ja silloin itkin työpaikan vessassa harva se päivä. Nyt en enää pysty itkemään. Fantasioin tavallaan lopullisesta pimahtamisesta ja parantolaan pakkopaidassa päättymisestä. Liikenneonnettomuuskin voisi toimia, mutta en haluaisi traumatisoida muita tai riskeerata toisten henkeä.
Onko kenelläkään antaa neuvoa? Kiitos ja anteeksi.
Kommentit (10)
Nyt terveyskeskukseen! Sinun on saatava ulkopuolista apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä toinen töistäsi. Joko se, josta tule vähemmän rahaa tai se, joissa on uuvuttavampi ilmapiiri (suosittelisin itse jälkimmäistä). Teidän rahat ei tuosta merkittävästi vähene, koska toimeentulotuella pääsette samaan.
Jos sulla ei ole työsopimusta, voit jopa sanoa työkkäriin, että tunteja ei vaan enää ole tullut.
Ja ennustan, että kunhan pääset hakemaan töitä sellaisessa tilassa, että et itkeskele vessoissa ja haaveile liikenneonnettomuuksista, saat paremman työpaikan aika nopeasti. Kukaan ei palkkaa tyyppiä, joka on selvästi kestokykynsä rajoilla - mutta kun et enää ole, mahdollisuutesi paranevat.
Se työilmapiiri on tärkeää oman jaksamisen kannalta, jätä työ missä et voi hyvin. Asunoa voisi etsiä vaan omilla tiedostasi, jolloin tietysti vuokrasopimuksen kirjoitat vain sinä, mies voisi laittaa osoitteeseen vaikka poste restanteen eli olisi virallisesti koditon.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on kaksi työtä, mutta ei yhtään työsuhdetta, miten tämä on mahdollista? Oletteko hakeneet asuntoa myös kaupungilta? Lumoltahan saa kämpän ihan päivässä. Ota sellainen tähän hätään.
Oman alani työ on tutkimustyötä yliopistolla, jossa homma rahoitetaan apurahoilla. Tämä on teknisesti harmaata taloutta, mutta valitettavasti enemmän sääntö kuin poikkeus alallani.
Toinen työni puolestaan on freelancer-tyylistä, joten ei juurikaan poikkea edellisestä.
Kiitos kommentista.
Vierailija kirjoitti:
Jätä toinen töistäsi. Joko se, josta tule vähemmän rahaa tai se, joissa on uuvuttavampi ilmapiiri (suosittelisin itse jälkimmäistä). Teidän rahat ei tuosta merkittävästi vähene, koska toimeentulotuella pääsette samaan.
Jos sulla ei ole työsopimusta, voit jopa sanoa työkkäriin, että tunteja ei vaan enää ole tullut.
Ja ennustan, että kunhan pääset hakemaan töitä sellaisessa tilassa, että et itkeskele vessoissa ja haaveile liikenneonnettomuuksista, saat paremman työpaikan aika nopeasti. Kukaan ei palkkaa tyyppiä, joka on selvästi kestokykynsä rajoilla - mutta kun et enää ole, mahdollisuutesi paranevat.
Kiitos hyvistä ideoista. Toimeentulotukeen emme olisi käsittääkseni oikeutettuja, sillä meillä on "omaisuutta". Puolisollani on toisessa kaupungissa omistusasunto, joka on vuokralla, ja minulla puolestaan on melkein täyteen säästetty ASP-säästötili. Tarkoitus oli aiemmin ostaa yhteinen asunto, mutta nykyisestä kotikaupungista (pääkaupunkiseutu) minun säästöilläni emme pysty asuntoa ostamaan ja muualla Suomea työllisyystilanne on vieläkin heikompi.
Lisäksi elämäntilanteemme lienee muutenkin liian epävakaa, että pankki myöntäisi lisää lainaa ASP-lainan päälle.
Tätä kuormittavampaa työtäni yritän lopettaa. Irtautuminen vain tuntuu vaikealta ilman "kyllin hyvää" syytä, etenkin kun varmuutta uuden työn saamisesta ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se työilmapiiri on tärkeää oman jaksamisen kannalta, jätä työ missä et voi hyvin. Asunoa voisi etsiä vaan omilla tiedostasi, jolloin tietysti vuokrasopimuksen kirjoitat vain sinä, mies voisi laittaa osoitteeseen vaikka poste restanteen eli olisi virallisesti koditon.
Kiitos kommentistasi. Näin olemme yrittäneet tehdäkin. Asuntoa emme ole varmaankaan saaneet juuri siksi, että yksin nettotuloni ovat niin pienet ja keskimääräiset yksiön/kaksion vuokrat täällä sen verran korkeita, että vuokranantaja eivät uskalla ottaa riskiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä toinen töistäsi. Joko se, josta tule vähemmän rahaa tai se, joissa on uuvuttavampi ilmapiiri (suosittelisin itse jälkimmäistä). Teidän rahat ei tuosta merkittävästi vähene, koska toimeentulotuella pääsette samaan.
Jos sulla ei ole työsopimusta, voit jopa sanoa työkkäriin, että tunteja ei vaan enää ole tullut.
Ja ennustan, että kunhan pääset hakemaan töitä sellaisessa tilassa, että et itkeskele vessoissa ja haaveile liikenneonnettomuuksista, saat paremman työpaikan aika nopeasti. Kukaan ei palkkaa tyyppiä, joka on selvästi kestokykynsä rajoilla - mutta kun et enää ole, mahdollisuutesi paranevat.
Kiitos hyvistä ideoista. Toimeentulotukeen emme olisi käsittääkseni oikeutettuja, sillä meillä on "omaisuutta". Puolisollani on toisessa kaupungissa omistusasunto, joka on vuokralla, ja minulla puolestaan on melkein täyteen säästetty ASP-säästötili. Tarkoitus oli aiemmin ostaa yhteinen asunto, mutta nykyisestä kotikaupungista (pääkaupunkiseutu) minun säästöilläni emme pysty asuntoa ostamaan ja muualla Suomea työllisyystilanne on vieläkin heikompi.
Lisäksi elämäntilanteemme lienee muutenkin liian epävakaa, että pankki myöntäisi lisää lainaa ASP-lainan päälle.Tätä kuormittavampaa työtäni yritän lopettaa. Irtautuminen vain tuntuu vaikealta ilman "kyllin hyvää" syytä, etenkin kun varmuutta uuden työn saamisesta ei ole.
No, positiivista sinänsä, ette sentäs köyhiä ole. Miksei miehesi laita asuntoa lihoiksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen asunto myyntiin ja ostatte sillä sekä sun säästöillä kohtuuhintaisen asunnon joss pienet kulut (vastike plus muut kulut). Jotta pärjäätte pienillä tuloilla.
Olisin myös asunnon myynnin kannalla, mutta mies ei valitettavasti suostu asuntoaan myymään. Asia on kuulemma loppuunkäsitelty..
Kiitos kommenteista.
Sulla on kaksi työtä, mutta ei yhtään työsuhdetta, miten tämä on mahdollista? Oletteko hakeneet asuntoa myös kaupungilta? Lumoltahan saa kämpän ihan päivässä. Ota sellainen tähän hätään.