Lue keskustelun säännöt.
Kun olit parikymppinen niin millaiseksi kuvittelit elämäsi 40-vuotiaana?
19.09.2018 |
Minä ajattelin silloin nuorena että elämä on ohi viimeistään 40 vuotiaana, luulin että silloin käydään vain töissä ja vapaa-aika kuluu kotitöissä ja lenkillä käydessä.
Nyt 4-kymppisenä on mukava huomata että elämä ei ole vielä ohi vaan sattuu ja tapahtuu kaikenlaista.
Kommentit (8)
Minä ajattelin, että olen aivan toisessa kaupungissa, toisenlaisten ihmisten ympäröimänä, toisenlaisen miehen kanssa, unelma-alallani, äiti ja kuuluisa.
Kaikki toteutui, paitsi se kuuluisuus. Ja tuskin olisin kuuluisaksi edes halunnut, jos olisin aavistanut, mitä se 2010-luvulla merkitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oo koskaan pystynyt kuvittelemaan elämääni kuin max 3 vuotta eteenpäin. Nyt oon nelikymppinen, ja elämä on kyllä eron myötä erilaista kuin viisi vuotta takaperin ajattelin.
En ole kuvitellut koskaan tuollaisia. Päivä kerrallaan mennään vieläkin, aina sekoittaen pakollisia toimia ja sitä mitä haluan sillä hetkellä tehdä.
En mäkään varmaan osannu ees miettiä niin pitkälle, mutta muistan ajatelleeni, että "joskus Aikuisena" olen seksikkäässä jakkupuvussa viihtyvä, ison kaupungin kattohuoneistossa asuva, koulutettu, menevä, kaunis, lapseton nainen, jonkun komean miehen käsipuolessa.
Ihan kuin jostain silloin seuraamastani hömppäsarjasta siis.. 😆
Ja tosiaan, tuttujen nelikymppisten elämä tuntui olevan tosi tapahtumaköyhää, tylsää ja harmaata. Ja ajattelin, että sen ikäiset tietää jo kaikesta kaiken eikä niille ikinä tapahdu mitään. Jaarittelevat tylsyyksiä tuttavapariskuntiensa kahvipöydässä, täyttävät veroilmoituksia, ja katsovat illat töllöstä jotain tyhmää suomalaista sarjaa, yöpaitaan ja villasukkiin sonnustautuneina.
Ite 37 v. nyt ja noh, en edes omista jakkupukua. Ylimmässä kerroksessa asun kyllä kerrostalossa, mutta kyseessä pienen kaupungin kaksio. Tyytyväinen tässä kyllä olen, ei sillä 😄 ..pihan hoito/ok-taloasuminen kiinnostaa yhtä vähän kuin parikymppisenä.
Lapsia on pari. Ja komea mies. Ja elämä melko tasaista, harmaata ja arkista, mutta olen onnellinen tästä. On ollu sen verran stressaavaa ja hektistä vuoristorataa viime vuodet muuten..
Telkkarin katselu villasukissa on muuten todella mukavaa. En olis parikymppisenä uskonut.
Varmaan samalta kuin se mitä nyt ajattelee kun olisi 60v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin soittavani bändeissä ja kiertäväni niiden kanssa enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Myös studiotyöskentelystä haaveilin.
Päämäätäni oli kuolla 30 vuotiaana, kun elämä on niin paskaa. Nyt yli nelikymppisenä on aika mukavaa ja rahaakin on.
En osannut kuvitella silloin vielä niin pitkälle. Ajattelin varmaankin olevani jo kuollut siinä vaiheessa :D