Lue keskustelun säännöt.
Miten sosiaalisuus näkyy
19.09.2018 |
Osa käsitteistä mennee nyt sekaisin, mutta toivottavasti saan selitettyä mitä tarkoitan. Olen seurannut toisten vanhempien kasvatustyylejä ja todennut, miten ei-seuralliset vanhemmat eivät esim. vastaa toisten aikuisten tervehdyksiin, hymyyn tai puheisiin. Mielestäni pitäisi osata edes hiukan ottaa kontaktia. Lapset ottavat mallia koko ajan. Toiseksi, kun lapsesi ei uskalla lähestyä toista lasta, voit aivan hyvin aloittaa keskustelun itse. ”Mikäs sinun nimesi on?” Eli itse aloitan keskustelun lapseni puolesta, enkä jää hiljaa ihmettelemään etteivät lapset uskalla leikkiä. Sosiaalisia taitoja pitää opetella itse, jotta lapsetkin oppii puhumaan toisille. En voi ymmärtää miksi lapsella ei olisi kaveria? Se on vanhempien vastuulla opettaa sosiaalisia taitoja ja ”tehdä” kavereita lapselle.
Kommentit (7)
En ole sosiaalinen, mutta lapsi on aina ollut reipas puhumaan vieraille ja hankkimaan kavereita. Ujoa lasta ehkä olisi pitänyt opetella kannustamaan, mutta tällaista ei tarvinnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalisuus ei ole asiantuntijoiden mielestä puhua pälpättämistä ja suuna päänä olemista. Ujo ihminen voi olla enemmän sosiaalinen. Sosiaalisuus on sitä, että osaa ottaa muut ihmiset huomioon, tietynlaista tilannetajua ja ihmistuntemusta.
Kunnioitan ihmisiä, jotka osaavat ottaa toiset ihmiset huomioon, eivätkä ajattele vaan omaa mukavuuttaan. Rehtiys ja kyky pitää oikeuden puolta. Korkeamman asteista sosiaalisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkien tulisi kuitenkin tervehtiä, osata hymyillä ja ehkäpä kyetä vastaamaan pariin kysymykseen säästä. Tästä ei päästä mihinkään. Se ei ole päällepuhumista. Suomalaiset osaavat olla pönttöjä sanomatta mitään!
Huolehdin, että lapsellani on kavereita. Itse olen oppinut vähemmän sosiaaliseksi ja siitä onkin tullut melkein tapa. Kun lapsena kutsuin kaverin meille , äitini onnistui aina sabotoimaan hyvin alkaneen suhteen, kielsi kutsumasta uudelleen yms. Olin sosiaalinen, mutta en saanut onnistumisen kokemuksia. ja kehittynyt kaverisuhteissani. Nyt olen ikäänkuin toisella kierroksella. En onnistunut pitämään omia kavereitani, mutta huolehdin siitä, että lastani ei koulussa kiusata, hän saa kavereita ja että olen hyvä aikuinen myös lapseni kavereille. En ole sosiallinen kavereiden vanhempien suuntaan. Näyttäydyn heille sen verran, että kokevat voivansa luottaa minuun. En ole mukana vanhempien akttiivisimmissa keskusteluryhmissä. Lapseni ovat "käyntikorttejani" olemalla fiksuja ja hyvää seuraa..