Millainen on tuntemasi AISTI YLIHERKKÄ lapsi ?

on aisti yliherkkyyttä. Kokee äänet voimakkaasti ja tarvitsee paljon kosketusta. Levoton ryhmätilanteissa, ehkä juuri siksi, että kokee kaiken niin voimakkaaana.

Ainakin äänien kohdalla sen huomaa, ei siedä kovia ääniä ollenkaan, menee pasmat sekaisin mm. imurin äänestä.

Onko muita poikkeavaa?



Kyselen siksi, että lapsellani vaikea aistiyliherkkyys helpotti ajan kanssa. Olen tosin alallakin, joten tiesin mitä tehdä, mutta aika oli kuitenkin se suurin tekijä. Lapseni on nyt 4v. ja edelleen herkkyyttä on, mutta se ei haittaa arkea kuten aiemmin.

tätä epäilty jo aiemmin mutta jäi sillon selvittämättä.

nyt epäillään uudestaan, saapa nähä miten käy ?

Ei muuta poikkeavaa





t ap

Kiitos



t ap

Ja oikeastaan jokaisella on ainakin jonkun aistin yliherkkyyttä.

Käyttäytyminen eli oireet erilaisia riippuen missä aistissa on ongelmia ja onko hypo- vai hyperaisti kyseessä.

(vieraiden ) ei osaa ottaa oikein palautetta vastaan ei hyvää eikä pahaa,häkeltyy siitä > käpertyy itseensä



Nämä nyt eivät hänestä vielä sitä tee, mutta tässä esimerkkejä, miltä kuulostaa ?



t ap

erillään risotot ja laatikot ovat aistiyliherkille epämielyttäviä kokemuksia

tietyt vaatteet eivät " käy" , koska ovat liian karheita... Liian tiukat resorit vaatteissa ahdistavat... Pienempänä ei uskaltanut kävellä lasisen tai pleksikaiteen lähellä, koska pelkäsi putoavansa, jos kaiteesta näkyi läpi. Pelkäsi portaita. Pelkäsi kovia ääniä, mutta puhui itse kovaa.... Nyt on jo koulupoika ja oireet helpottaneet huomattavasti. Sai pienenä vähän aikaa SI-terapiaa toimintaterapeutilta. Hänellä on myös kehon hahmotuksen vaikeuksia ja edelleen ongelmia koordinaatiossa.

onko aisti yliherkillä yleensä liikunnallisia " ongelmia" ?

Esim vaikea oppia/haluta pyöräilemään, luistelemaan, hiihtämään ym ?

Entä laittavatko oman riman yleensä liian korkeaksi suoritusten suhteen?



T ap

Kaikki sopivat omaankin lapseeni. Hänen ollessaan 2v. olin täysin varma tulevasta Asperger-diagnoosista, mutta sitten hänestä kuoriutuikin sosiaalisesti ja vuorovaikutuksellisesti lahjakas lapsi päivähoidossa ja hän sai paljon kavereita. Eli kaikkea muuta kuin AS-lapsi.



Mutta muuten: kirkkaat valot, tuntoaistimukset, uudet tilanteet, rutiineista poikkeavat asiat, epäjärjestys, kaikki on vaikeaa sietää.



Esimerkiksi juuri ruokien sekoittuminen lautasella, erilainen vaatteiden pukemisjärjestys, käden ' likaantuminen' taikinasta jne. jne. Tuloksena täysi hysteria ja kaaos pään sisällä.



Vuosien myötä olen oppinut toiminaan ja ennakoimaan. Esimerkiksi aamut aloitellaan hyvin hämärässä valossa. Kaikkeen varataan paljon aikaa, rutiineista huolehditaan, muttei orjallisesti ja niin edelleen. Onneksi meidän on helppoa lähteä esim. retkille tai kylään, rutiinipakko ei yletä jostain syystä sinne. Päivähoidolla on ollut todella positiivinen vaikutus.



Minä olen hiljalleen hyväksynyt asian laidan eli kyseessä on tässä tapauksessa ominaisuus, ei diagnoosi.



Mutta ap kehoitan luottamaan ammattilaisiin. Se on hyvä, että lasta tutkitaan. Vaikkei mitään kummempaa löytyiskään, saatat saada hyviä ohjeita siihen, miten lasta voi tukea.