Miten sanoa kumppanille ettei tunteita häntä kohtaan enää ole?
Mitään erityistä ei ole tapahtunut mutta puolen vuoden ajan olen havahtunut usein huomioon etten enää tunne mitään. Neljä vuotta yhdessä. Rutiinit saman katon alla sujuu, seksi sujuu eikä ole riitoja enkä ole katsellut tai ihastunut muihin. En tiedä syytä miksi näin kävi. Jossain vaiheessa on kuitenkin kai kerrottava kumppanille että... niin.
Kommentit (22)
Jos sanot tuon, niin se tarkoittaa eroa. Haluatko siis erota?
Vierailija kirjoitti:
Jos sanot tuon, niin se tarkoittaa eroa. Haluatko siis erota?
Erohan siinä tulee, mutta en haluaisi sanoa hyvälle ihmiselle mitä tahansa syyksi eroon.
Öh miksette yritä ratkoa tilannetta, jos kumppani on hyvä?
Vierailija kirjoitti:
Öh miksette yritä ratkoa tilannetta, jos kumppani on hyvä?
Miten ratkon sen etten tunne oikeita tunteita? En keksi mitään mitä kummankaan pitäisi tehdä että tunne-elämäni jotenkin keikahtaisi taas sinne hyvälle puolelle.
En ole kuitenkaan masentunut tai mitään muutakaan diagnoosia ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öh miksette yritä ratkoa tilannetta, jos kumppani on hyvä?
Miten ratkon sen etten tunne oikeita tunteita? En keksi mitään mitä kummankaan pitäisi tehdä että tunne-elämäni jotenkin keikahtaisi taas sinne hyvälle puolelle.
En ole kuitenkaan masentunut tai mitään muutakaan diagnoosia ei ole.
No jos tunteet voi sammua niin miksei ne voisi myös syttyä? Itsetutkiskelu, kirjallisuus, pariterapia.. kokeilisin näitä ensin. Yrittäisin ymmärtää miksi tuntuu tämmöiseltä
Voisko syynä olla juurikin tuo että rutiinit sujuu vähän liiankin hyvin ja kaikki on koko ajan samaa, ennalta-arvattavaa? Olitko oikeasti rakastunut suhteen alussa vai olitko enemmän rakastunut rakastumisen tunteeseen? Kannattaa puhua suoraan ja korostaa ettei hänessä ole mitään vikaa. Miksi itse haluaisit jäädä suhteeseen jossa et tunne mitään? Oletkohan oikeista syistä tuossa alun alkaenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öh miksette yritä ratkoa tilannetta, jos kumppani on hyvä?
Miten ratkon sen etten tunne oikeita tunteita? En keksi mitään mitä kummankaan pitäisi tehdä että tunne-elämäni jotenkin keikahtaisi taas sinne hyvälle puolelle.
En ole kuitenkaan masentunut tai mitään muutakaan diagnoosia ei ole.
No jos tunteet voi sammua niin miksei ne voisi myös syttyä? Itsetutkiskelu, kirjallisuus, pariterapia.. kokeilisin näitä ensin. Yrittäisin ymmärtää miksi tuntuu tämmöiseltä
Ymmärrän pointtisi, kiitos siitä. Olen miettinyt terapiaa, mutta ajatellut, että terapeutit käsittelevät jotenkin spesifimpiä ja kognitiivisia ongelmia. Pariterapia edellyttäisi taas sitä tunnepuolen puutteellisuuden tunnustamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öh miksette yritä ratkoa tilannetta, jos kumppani on hyvä?
Miten ratkon sen etten tunne oikeita tunteita? En keksi mitään mitä kummankaan pitäisi tehdä että tunne-elämäni jotenkin keikahtaisi taas sinne hyvälle puolelle.
En ole kuitenkaan masentunut tai mitään muutakaan diagnoosia ei ole.
No jos tunteet voi sammua niin miksei ne voisi myös syttyä? Itsetutkiskelu, kirjallisuus, pariterapia.. kokeilisin näitä ensin. Yrittäisin ymmärtää miksi tuntuu tämmöiseltä
Ymmärrän pointtisi, kiitos siitä. Olen miettinyt terapiaa, mutta ajatellut, että terapeutit käsittelevät jotenkin spesifimpiä ja kognitiivisia ongelmia. Pariterapia edellyttäisi taas sitä tunnepuolen puutteellisuuden tunnustamista.
Miksei sitä voisi tunnustaa? Vai tarkoitatko, ettet halua sanoa, että tunteet ovat tällä erää pakkasen puolella?
Kuulostaa siltä, että suhde ei ole kovin läheinen. Miksi et ole huolehtinut tunnetason läheisyydestä, jos olet huomannut sen puuttuvan tai kadonneen? Ota puheeksi. Seurauksena voi olla ero tai suhteen syveneminen, jos alatte puhua avoimesti.
Vierailija kirjoitti:
Voisko syynä olla juurikin tuo että rutiinit sujuu vähän liiankin hyvin ja kaikki on koko ajan samaa, ennalta-arvattavaa? Olitko oikeasti rakastunut suhteen alussa vai olitko enemmän rakastunut rakastumisen tunteeseen? Kannattaa puhua suoraan ja korostaa ettei hänessä ole mitään vikaa. Miksi itse haluaisit jäädä suhteeseen jossa et tunne mitään? Oletkohan oikeista syistä tuossa alun alkaenkaan?
Varmaankin noin voisi elämääni kuvailla ja olen myös halunnut turvallista ja ennakoitavissa olevaa elämää. Haluaisin tietysti ymmärtää itsekin, miten näin kävi, mutta sitä voin miettiä vaikka loppuikäni itsekseni. Jos olisi joku mistä kaikki alkoi tai mihin kaatui niin se olisi helpompi. Nyt tilanne on kuitenkin että kumppani elää suhdetta joka ei ole ihan totta.
Sanot suoraa.Sitten voitte miettiä onko mitään tehtävissä vai ero. .
Tahdotko siis jatkaa suhdettanne? Vai et?
Tunnetko iloa muilla elämän alueilla? Miten työ ja koulutus, koetko siellä innostusta ja halua eteenpäin?
Oletko yrittänyt keksiä jotain uutta suhteeseenne? Vai etkö enää tahdo?
Jotain muutostahan tuossa nyt kaivataan, mutta onko kyseessä enemmän sinun oma kriisi vai teidän yhteisenne. Voihan se olla vaihe jossa koet junnaavasi paikoillaan ja kaipaat *jotain* muttet tiedä mitä se on.
Tee jotain uutta, jotain mikä innostaa sinua. Ja jos tahdot jatkaa suhdetta, ehdota että teette yhdessä jotain mitä ette ole aikaisemmin tehneet, siinä saatte molemmat olla aloittelijoita ja näette toisissanne uusia piirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öh miksette yritä ratkoa tilannetta, jos kumppani on hyvä?
Miten ratkon sen etten tunne oikeita tunteita? En keksi mitään mitä kummankaan pitäisi tehdä että tunne-elämäni jotenkin keikahtaisi taas sinne hyvälle puolelle.
En ole kuitenkaan masentunut tai mitään muutakaan diagnoosia ei ole.
No jos tunteet voi sammua niin miksei ne voisi myös syttyä? Itsetutkiskelu, kirjallisuus, pariterapia.. kokeilisin näitä ensin. Yrittäisin ymmärtää miksi tuntuu tämmöiseltä
Ymmärrän pointtisi, kiitos siitä. Olen miettinyt terapiaa, mutta ajatellut, että terapeutit käsittelevät jotenkin spesifimpiä ja kognitiivisia ongelmia. Pariterapia edellyttäisi taas sitä tunnepuolen puutteellisuuden tunnustamista.
Miksei sitä voisi tunnustaa? Vai tarkoitatko, ettet halua sanoa, että tunteet ovat tällä erää pakkasen puolella?
En tiedä onko pidemmässä suhteessa normaalia että tulee tunteettomia jaksoja. Onko?
Tuntuu että bensatankki on tyhjä. En tiedä voinko pyytää ketään odottamaan sen aikaa että tankki jollakin tapaa täyttyisi jos täyttyisi ja muut sinne tuskin pystyvät mitään kaatamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öh miksette yritä ratkoa tilannetta, jos kumppani on hyvä?
Miten ratkon sen etten tunne oikeita tunteita? En keksi mitään mitä kummankaan pitäisi tehdä että tunne-elämäni jotenkin keikahtaisi taas sinne hyvälle puolelle.
En ole kuitenkaan masentunut tai mitään muutakaan diagnoosia ei ole.
No jos tunteet voi sammua niin miksei ne voisi myös syttyä? Itsetutkiskelu, kirjallisuus, pariterapia.. kokeilisin näitä ensin. Yrittäisin ymmärtää miksi tuntuu tämmöiseltä
Ymmärrän pointtisi, kiitos siitä. Olen miettinyt terapiaa, mutta ajatellut, että terapeutit käsittelevät jotenkin spesifimpiä ja kognitiivisia ongelmia. Pariterapia edellyttäisi taas sitä tunnepuolen puutteellisuuden tunnustamista.
Miksei sitä voisi tunnustaa? Vai tarkoitatko, ettet halua sanoa, että tunteet ovat tällä erää pakkasen puolella?
En tiedä onko pidemmässä suhteessa normaalia että tulee tunteettomia jaksoja. Onko?
Tuntuu että bensatankki on tyhjä. En tiedä voinko pyytää ketään odottamaan sen aikaa että tankki jollakin tapaa täyttyisi jos täyttyisi ja muut sinne tuskin pystyvät mitään kaatamaan.
Minä olen ollut pitkään samassa parisuhteessa ja kyllä meillä on tainnut olla puolin ja toisin vaiheita, ettei niitä rakkauden tunteita niin kovin pinnassa ole ollut. Ei niin, että tilalle olisi tullut vihaa tai mitään muutakaan negatiivista, vaan enemmän sellaista puutumista (ei sekään kovin hyvältä tietty kuulosta), tottumista, tyytymistäkin. Mutta sitten on tullut uusia hyviä kausia. Sellaisia, joitten takia tätä yhteistä elämää on eletty. Joskus olen nähnyt unen, jossa se toinen on tehnyt jotain kamalaa, pettänyt tms. ja siinä olen tuntenut sen tunteen, millaista se olisi jos se oikeasti tapahtuisi. Ja se on jotenkin pysähdyttänyt sen viileän kauden omalta puoleltani, unessa koettu paniikki, suru, pelko, yksinäisyys, jonka saattaisin tuntea oikeasti, jos niin tapahtuisi ja sitten sitä valve-elämääkin alkoi katsoa vähän tarkemmin. Ei se toinen olekaan niin yhdentekevä kuin joskus tuntuu. Onkin oikeastaan aika ihana. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öh miksette yritä ratkoa tilannetta, jos kumppani on hyvä?
Miten ratkon sen etten tunne oikeita tunteita? En keksi mitään mitä kummankaan pitäisi tehdä että tunne-elämäni jotenkin keikahtaisi taas sinne hyvälle puolelle.
En ole kuitenkaan masentunut tai mitään muutakaan diagnoosia ei ole.
No jos tunteet voi sammua niin miksei ne voisi myös syttyä? Itsetutkiskelu, kirjallisuus, pariterapia.. kokeilisin näitä ensin. Yrittäisin ymmärtää miksi tuntuu tämmöiseltä
Ymmärrän pointtisi, kiitos siitä. Olen miettinyt terapiaa, mutta ajatellut, että terapeutit käsittelevät jotenkin spesifimpiä ja kognitiivisia ongelmia. Pariterapia edellyttäisi taas sitä tunnepuolen puutteellisuuden tunnustamista.
Miksei sitä voisi tunnustaa? Vai tarkoitatko, ettet halua sanoa, että tunteet ovat tällä erää pakkasen puolella?
En tiedä onko pidemmässä suhteessa normaalia että tulee tunteettomia jaksoja. Onko?
Tuntuu että bensatankki on tyhjä. En tiedä voinko pyytää ketään odottamaan sen aikaa että tankki jollakin tapaa täyttyisi jos täyttyisi ja muut sinne tuskin pystyvät mitään kaatamaan.
Ihan sama mikä on muiden suhteissa normaalia. Sinulla on nyt tuo suhde ja voit mahdollisesti pelastaa sen puhumalla avoimesti ja pääsemällä hyvään yhteyteen kumppanisi kanssa, jolloin tunteesi saattavat herätä. Ystävällistä ja aikuisen ihmisen toimintaa on joka tapauksessa kertoa hänelle, mitä ajattelet, jotta hän voi tehdä omatkin päätöksensä.
Ei ne tunteet tyhjästä tule vaan läheisyydestä ja jakamisesta kumppanin kanssa. Tätä teillä ei ehkä ole?
Vierailija kirjoitti:
Tahdotko siis jatkaa suhdettanne? Vai et?
Tunnetko iloa muilla elämän alueilla? Miten työ ja koulutus, koetko siellä innostusta ja halua eteenpäin?
Oletko yrittänyt keksiä jotain uutta suhteeseenne? Vai etkö enää tahdo?
Jotain muutostahan tuossa nyt kaivataan, mutta onko kyseessä enemmän sinun oma kriisi vai teidän yhteisenne. Voihan se olla vaihe jossa koet junnaavasi paikoillaan ja kaipaat *jotain* muttet tiedä mitä se on.
Tee jotain uutta, jotain mikä innostaa sinua. Ja jos tahdot jatkaa suhdetta, ehdota että teette yhdessä jotain mitä ette ole aikaisemmin tehneet, siinä saatte molemmat olla aloittelijoita ja näette toisissanne uusia piirteitä.
Tämä ketju sai minut jo miettimään, että jos on tavallista, että tulee pidempiäkin jaksoja jolloin polkee paikallaan. Aikaisemmat suhteeni ovat olleet lyhyempiä ja menneet karille jonkun selkeän syyn takia enkä ole kohdannut tätä tyhjyyttä ennen.
Minusta ideasi kokeilla jotain täysin uutta yhdessä ja kokeilla syntyykö uusia siteitä tai aktivoituisivatko vanhat on kokeilemisen arvoinen ja vaaraton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tahdotko siis jatkaa suhdettanne? Vai et?
Tunnetko iloa muilla elämän alueilla? Miten työ ja koulutus, koetko siellä innostusta ja halua eteenpäin?
Oletko yrittänyt keksiä jotain uutta suhteeseenne? Vai etkö enää tahdo?
Jotain muutostahan tuossa nyt kaivataan, mutta onko kyseessä enemmän sinun oma kriisi vai teidän yhteisenne. Voihan se olla vaihe jossa koet junnaavasi paikoillaan ja kaipaat *jotain* muttet tiedä mitä se on.
Tee jotain uutta, jotain mikä innostaa sinua. Ja jos tahdot jatkaa suhdetta, ehdota että teette yhdessä jotain mitä ette ole aikaisemmin tehneet, siinä saatte molemmat olla aloittelijoita ja näette toisissanne uusia piirteitä.
Tämä ketju sai minut jo miettimään, että jos on tavallista, että tulee pidempiäkin jaksoja jolloin polkee paikallaan. Aikaisemmat suhteeni ovat olleet lyhyempiä ja menneet karille jonkun selkeän syyn takia enkä ole kohdannut tätä tyhjyyttä ennen.
Minusta ideasi kokeilla jotain täysin uutta yhdessä ja kokeilla syntyykö uusia siteitä tai aktivoituisivatko vanhat on kokeilemisen arvoinen ja vaaraton.
Mitä tarkoitat tuolla vaarattomalla? Samaa kuin riskitön? Parisuhteessa täytyy kyllä uskaltaa ottaa riskejäkin ja kokeilla joskus asioita jotka ovat "vaarallisia".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öh miksette yritä ratkoa tilannetta, jos kumppani on hyvä?
Miten ratkon sen etten tunne oikeita tunteita? En keksi mitään mitä kummankaan pitäisi tehdä että tunne-elämäni jotenkin keikahtaisi taas sinne hyvälle puolelle.
En ole kuitenkaan masentunut tai mitään muutakaan diagnoosia ei ole.
No jos tunteet voi sammua niin miksei ne voisi myös syttyä? Itsetutkiskelu, kirjallisuus, pariterapia.. kokeilisin näitä ensin. Yrittäisin ymmärtää miksi tuntuu tämmöiseltä
Ymmärrän pointtisi, kiitos siitä. Olen miettinyt terapiaa, mutta ajatellut, että terapeutit käsittelevät jotenkin spesifimpiä ja kognitiivisia ongelmia. Pariterapia edellyttäisi taas sitä tunnepuolen puutteellisuuden tunnustamista.
Miksei sitä voisi tunnustaa? Vai tarkoitatko, ettet halua sanoa, että tunteet ovat tällä erää pakkasen puolella?
En tiedä onko pidemmässä suhteessa normaalia että tulee tunteettomia jaksoja. Onko?
Tuntuu että bensatankki on tyhjä. En tiedä voinko pyytää ketään odottamaan sen aikaa että tankki jollakin tapaa täyttyisi jos täyttyisi ja muut sinne tuskin pystyvät mitään kaatamaan.
Ihan sama mikä on muiden suhteissa normaalia. Sinulla on nyt tuo suhde ja voit mahdollisesti pelastaa sen puhumalla avoimesti ja pääsemällä hyvään yhteyteen kumppanisi kanssa, jolloin tunteesi saattavat herätä. Ystävällistä ja aikuisen ihmisen toimintaa on joka tapauksessa kertoa hänelle, mitä ajattelet, jotta hän voi tehdä omatkin päätöksensä.
Olisin toivonut että olisi ollut ja täältä olisi löytynyt jotkut taikasanat millä olisin voinut kertoa tunteistani tai niiden puuttumisesta.
Hyviä konkreettisia vinkkejä silti sain ja lähden yrittämään helpoimmasta vaikeimpaan.
Kiitos avusta teille ihanat ihmiset.
Miehen vika