Lue keskustelun säännöt.
Miten sanoa kumppanille ettei tunteita häntä kohtaan enää ole?
16.09.2018 |
Mitään erityistä ei ole tapahtunut mutta puolen vuoden ajan olen havahtunut usein huomioon etten enää tunne mitään. Neljä vuotta yhdessä. Rutiinit saman katon alla sujuu, seksi sujuu eikä ole riitoja enkä ole katsellut tai ihastunut muihin. En tiedä syytä miksi näin kävi. Jossain vaiheessa on kuitenkin kai kerrottava kumppanille että... niin.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tahdotko siis jatkaa suhdettanne? Vai et?
Tunnetko iloa muilla elämän alueilla? Miten työ ja koulutus, koetko siellä innostusta ja halua eteenpäin?
Oletko yrittänyt keksiä jotain uutta suhteeseenne? Vai etkö enää tahdo?
Jotain muutostahan tuossa nyt kaivataan, mutta onko kyseessä enemmän sinun oma kriisi vai teidän yhteisenne. Voihan se olla vaihe jossa koet junnaavasi paikoillaan ja kaipaat *jotain* muttet tiedä mitä se on.
Tee jotain uutta, jotain mikä innostaa sinua. Ja jos tahdot jatkaa suhdetta, ehdota että teette yhdessä jotain mitä ette ole aikaisemmin tehneet, siinä saatte molemmat olla aloittelijoita ja näette toisissanne uusia piirteitä.
Tämä ketju sai minut jo miettimään, että jos on tavallista, että tulee pidempiäkin jaksoja jolloin polkee paikallaan. Aikaisemmat suhteeni ovat olleet lyhyempiä ja menneet karille jonkun selkeän syyn takia enkä ole kohdannut tätä tyhjyyttä ennen.
Minusta ideasi kokeilla jotain täysin uutta yhdessä ja kokeilla syntyykö uusia siteitä tai aktivoituisivatko vanhat on kokeilemisen arvoinen ja vaaraton.
Mitä tarkoitat tuolla vaarattomalla? Samaa kuin riskitön? Parisuhteessa täytyy kyllä uskaltaa ottaa riskejäkin ja kokeilla joskus asioita jotka ovat "vaarallisia".
Olen tosiaan ollut ihminen joka kallistuu aina enemmän turvallisen puoleen kuin riskin mutta olet varmasti oikeassa. Nyt pitää uskaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä aloituksessa tuli hyvä muistutus miksi nykyään niin moni avioliitto/avoliitto päättyy eroon. Kaikki on hyvin mutta kun ei vain tunnu miltään.
Surullista jos tuossa kuviossa on lapset mukana. Viedään ne riepoteltaviksi uusperhekuvioon vaikka ydinperheessä ei olisi mitään vialla mutta kun mammaa kyllästyttää!
Tuo asenne helposti jatkuu sittenkin kun lapset on hankittu.
Itse olen ollut naimisissa 23 vuotta, ei kipinät ole lennellyt muutaman ensimmäisen vuoden jälkeen mutta arki sujuu hyvin. Ei tulisi edes mieleen erota jonkun kyllästymisen vuoksi. Minulle avioliitto tarkoittaa jotain. Myös lapset ovat saaneet kasvaa vakaassa kodissa, eikä äidin tai isän oikkujen armoilla.