Kuinka selvitä kovasta työstressistä menettämättä järkeään?

Lunkisti vaan. Koko ihmiskunnan merkitys maailmankaikkeuden mittakaavassa on aikamoisen olematon. Miksi siis pitäisi ottaa työstä kauheaa stressiä. Yritä asettaa asiat tärkeysjärjestykseen, raha tuskin kuitenkaan on ensimmäisenä. Sulla on yksi elämä ja sitä ei kannata tuhlata murehtimiseen.

Itsellä sama juttu joten olisi kiva tietää

T: Hajoamispisteessä

Siis stressiinhän vaikuttaa usein kaksi eri tekijää: itse työpaikka ja se kuinka paljon stressiä mistäkin asiasta ottaa. Jälkimmäiseen asiaan voi vaikuttaa usein paljonkin.

Minä olin samassa jamassa. Työttömyys tuli väliin ja stressi helpotti. 

Pohdin silloin aivan samaa ja oli todella ahdistava olo. Liikunta, meditaatio, raittius, terveellinen ravinto jne. ei auttanut lainkaan. Olin aivan varma, että romahdan jossain vaiheessa, ja sitä ennen on vain yritettävä jaksaa. Miksi? Kuka siitä hyötyy? Näihin en osannut itsellenikään vastata.

Vierailija kirjoitti:

Siis stressiinhän vaikuttaa usein kaksi eri tekijää: itse työpaikka ja se kuinka paljon stressiä mistäkin asiasta ottaa. Jälkimmäiseen asiaan voi vaikuttaa usein paljonkin.

en osaa olla ottamatta stressiä.

Itse olette itsenne moiseen tilanteeseen ajaneet, joten katsokaa peiliin ja oppikaa virheistänne. Todennäköisesti olette myös alkaneet vihaamaan ja vittuilemaan työkavereillenne joiden pitäisi olla se voima joka pitää teidät onnellisina ja tyytyväisinä. Nokka pystyssä teillä ei ole aikaa edes moikata.

Tällaisena ”työkaverina” voin vain sanoa että en koe yhtään sääliä tilanteeseenne kun anteeksi ei kuulu sanavarastoonne, luuletteko että nyt pääsette kuin koira veräjästä ilman seuraamuksia? Kantakaa vastuunne päätöksistänne, oli ne sitten tiedostettuja tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Lunkisti vaan. Koko ihmiskunnan merkitys maailmankaikkeuden mittakaavassa on aikamoisen olematon. Miksi siis pitäisi ottaa työstä kauheaa stressiä. Yritä asettaa asiat tärkeysjärjestykseen, raha tuskin kuitenkaan on ensimmäisenä. Sulla on yksi elämä ja sitä ei kannata tuhlata murehtimiseen.

Yritin ylläpitää juurikin tällaista asennetta. Se oli kuitenkin mahdotona, koska tietoisilla ajatuksilla ei ollut juurikaan vaikutusta stressin aiheuttamiin emotionaalisiin ja fyysisiin vasteisiin. Paloin aivan liian kovalla liekillä tahtomattani. Työntekotavoissani ei sinällään ollut ongelmia, periaatteessa tein kyllä ihan lunkisti, en ylisuorittanut tai vaatinut itseltäni liikoja. 

Lopulta tuli burnout. Lääkäri sanoi, että poikkeuksellisen yliaktiivinen hermosto. Määräsi lepoa ja pillereitä.

Onko sulla joku rankka projekti käynnissä vai onko näkymät huonot maailman tappiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lunkisti vaan. Koko ihmiskunnan merkitys maailmankaikkeuden mittakaavassa on aikamoisen olematon. Miksi siis pitäisi ottaa työstä kauheaa stressiä. Yritä asettaa asiat tärkeysjärjestykseen, raha tuskin kuitenkaan on ensimmäisenä. Sulla on yksi elämä ja sitä ei kannata tuhlata murehtimiseen.

Yritin ylläpitää juurikin tällaista asennetta. Se oli kuitenkin mahdotona, koska tietoisilla ajatuksilla ei ollut juurikaan vaikutusta stressin aiheuttamiin emotionaalisiin ja fyysisiin vasteisiin. Paloin aivan liian kovalla liekillä tahtomattani. Työntekotavoissani ei sinällään ollut ongelmia, periaatteessa tein kyllä ihan lunkisti, en ylisuorittanut tai vaatinut itseltäni liikoja. 

Lopulta tuli burnout. Lääkäri sanoi, että poikkeuksellisen yliaktiivinen hermosto. Määräsi lepoa ja pillereitä.

Joskus varmaan oma hermosto voi ottaa "ylivallan" ihmisestä kyllä. Silloin lähes ainoa tapa on sairasloma ja/tai lääkkeet.

Kukaan muu ei voi tehdä irtisanoutumista sun puolesta. Jos haluat muutosta, sen eteen pitää tehdä jotain. Voit irtisanoa itsesi ja sanoa, että lähdet vaikka 3kk päästä. Tai hae vaikka virkavapaata. Saat potkua uuden työn etsimiseen, kun teet selkeän päätöksen.

Vierailija kirjoitti:

Itse olette itsenne moiseen tilanteeseen ajaneet, joten katsokaa peiliin ja oppikaa virheistänne. Todennäköisesti olette myös alkaneet vihaamaan ja vittuilemaan työkavereillenne joiden pitäisi olla se voima joka pitää teidät onnellisina ja tyytyväisinä. Nokka pystyssä teillä ei ole aikaa edes moikata.

Tällaisena ”työkaverina” voin vain sanoa että en koe yhtään sääliä tilanteeseenne kun anteeksi ei kuulu sanavarastoonne, luuletteko että nyt pääsette kuin koira veräjästä ilman seuraamuksia? Kantakaa vastuunne päätöksistänne, oli ne sitten tiedostettuja tai ei.

Hyppää järveen ja jää sinne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lunkisti vaan. Koko ihmiskunnan merkitys maailmankaikkeuden mittakaavassa on aikamoisen olematon. Miksi siis pitäisi ottaa työstä kauheaa stressiä. Yritä asettaa asiat tärkeysjärjestykseen, raha tuskin kuitenkaan on ensimmäisenä. Sulla on yksi elämä ja sitä ei kannata tuhlata murehtimiseen.

Yritin ylläpitää juurikin tällaista asennetta. Se oli kuitenkin mahdotona, koska tietoisilla ajatuksilla ei ollut juurikaan vaikutusta stressin aiheuttamiin emotionaalisiin ja fyysisiin vasteisiin. Paloin aivan liian kovalla liekillä tahtomattani. Työntekotavoissani ei sinällään ollut ongelmia, periaatteessa tein kyllä ihan lunkisti, en ylisuorittanut tai vaatinut itseltäni liikoja. 

Lopulta tuli burnout. Lääkäri sanoi, että poikkeuksellisen yliaktiivinen hermosto. Määräsi lepoa ja pillereitä.

Joskus varmaan oma hermosto voi ottaa "ylivallan" ihmisestä kyllä. Silloin lähes ainoa tapa on sairasloma ja/tai lääkkeet.

Omalla kohdallani on tosi vahvaa geneettistä rasitetta isältäni, joka stressaantui äärimmilleen opettajan työhön liittyvästä jatkuvasta hälinästä (tätä pahensi vielä katolta putoamisen aiheuttama tinnitus). Mitään lapsuustraumoja tms. minulla ei ole. Kroppa vaan ylireagoi ja "menen paniikkiin", tavallaan ylivarmistelen ja kuikuilen olkieni yli tahtomattani. Ehkä asian tiedostaminen sentään vaikuttaa niin, että pystyn ominaisuuteni kanssa elämään.