Lue keskustelun säännöt.
Kun teit positiivisen raskaustestin, olitko jo varma että testi on positiivinen?
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko teillä muita oireita kuin kuukautisten poisjäänti? Kyselen, koska itselläni on kuukautiset jäänyt tulematta, mutta jotenkin hassua ajatella että olisin muka raskaana.
Aika varma, kuukautiset eivät olleet koskaan olleet viikkoa myöhässä.
Matkapahoinvointia, väsymystä. Toisesta tihentynyt pissaamisen tarve, flunssainen olo, ajoittainen huonovointisuus.
En tosiaankaan ollut varma, vaikka IVF:n tehnyt lääkäri olikin tarkastuksessa siirron jälkeen hyvin optimistinen. Tissinikin olivat kipeät, mutta olivathan ne olleet monesti silloinkin kun raskaus ei edes olisi ollut mahdollinen.
Pelonsekaisin tuntein menin kylppäriin tekemään testin, en edes kyennyt kertomaan miehelle että nyt teen sen. Pelkäsin pettymystä ja halusin ottaa sen ensin yksin vastaan.
Testi rävähti heti näyttämään selvää plussaa enkä tiennyt mitä olisin ajatellut. Kömmin hiljaa miehen kainaloon ja sopersin että testi näytti plussaa. Olimme kumpikin aika hiljaisia ja yritimme varmaan vain käsittää asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en tosiaan. Olin tehnyt vuoden aikana noin kymmenen raskaustestiä. Tottakai ajattelin, että tämäkin negatiivinen, vaikka menkat oli 1-2 päivää myöhässä. Mutta olivat joskus viikonkin, joten ei minulle mikään varma merkki. Halusin vaan asian pois mielestä, niin siksi tein testin. Pahoinvointi alkoi seuraavalla viikolla. Tämä oli toinen raskauteni.
Eka raskaus meni niin, että olin melko nuori ja huomasin kyllä että menkkoja ei kuulunut, mutta ylös en kirjannut. Mielessä kävi olenkohan raskaana. En kuitenkaan tehnyt testiä. Lopulta alkoi aamupahoinvointi ja asia oli aika selvä ilman testiäkin.
Olin. Kerran olen testin tehnyt ja sen ainoan kerran tulin raskaaksi. Oireet oli sen verran vahvat jo viikkoa ennen kp 28.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olitte tosiaankin _varmoja_ niin mihin sitä testiä tarvittiin? Eli ette oikeasti olleet varmoja.
Olin niin varma ainokaiseni raskaudesta, että tein testin paria päivää ennenkuin kuukautisten piti alkaa ja selvä plussahan siihen pamahti. Kuukautismainen alavatsan nippailu alkoi heti ovulaation jälkeen ja sitä kesti sitten muutaman viikon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tiesin" mutta en osaa oikein sanoa mistä. Ehkä ne oireet olivat vaan oikeasti niin erilaiset kuin aiemmin. Kuukautisten myöhästymisestäkään en voinut päätellä mitään, sillä minulla on aina ollut epäsäännölliset menkat.
Ensimmäisellä kerralla en, kuopuksen kohdalla kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 positiivista testiä tehnyt ja kummallakin kerralla ollut lähes 100 % varma tuloksesta. Mulla on aina menkkojen aikaan rinnat arat, mutta kun oon tehnyt positiiviset testit, kipu on ollut paljon pahempaa, siis sellaista että pelkkä paidan pukeminen päälle sattui ja alkanut jo viikkoa ennen kuin menkkojen olisi pitänyt alkaa.
Siitä olin varma, että positiivinen testi näytti väärin.
Olin 36-vuotias, ja nuorena sairastanut pahan vatsakalvon tulehduksen jonka seurauksena tuhoutuivat myös munasarjat ja -torvet. Nitä yritettiin myöhemmin korjailla ja avata, mutta toinen oli täytin tuhoutunut ja toinen niin heikossa hapessa että lääkäri antoi tuomion etten koskaan tule lapsia saamaan.
No, siihen uskoin ja vuosikausia meni siinä uskossa. Oli vakikumppani, ollut jo kahdeksan vuotta, oltiin naimisissa. Totuttu tilanteeseen. Sitten jäi kuukautiset pois ja muitakin outoja oireita alkoi olla. Tein ihan piruuttani testin ja se näytti plussaa! Olin siis täyttänyt 36 silloin.
Menin gynelle ja kerroin positiivisesta testistä ja siitä etten voi lasta saada. Jotain kummaa on siis vinossa. Lääkäri arveli että testi kyllä on varmasti positiivinen, mutta ei ole varmaa onko sikiö kohdussa vai siellä tuhoutuneessa munatorvessa! Lähete siis naistentautien polille. Siellä ultrattiin ja pieni sydämen sykekin jo näkyi ultrassa! Oikeassa paikassa!
Oli se kyllä valtava yllätys ihan kaikille, niin meille kuin lääkäreillekin! Viikon yliajalla syntyi iso hieno tyttö, terve ja elinvoimainen, ja on nyt jo iso neiti. Lääkärini sanoin; koskaan ei saa sanoa ei koskaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siitä olin varma, että positiivinen testi näytti väärin.
Olin 36-vuotias, ja nuorena sairastanut pahan vatsakalvon tulehduksen jonka seurauksena tuhoutuivat myös munasarjat ja -torvet. Nitä yritettiin myöhemmin korjailla ja avata, mutta toinen oli täytin tuhoutunut ja toinen niin heikossa hapessa että lääkäri antoi tuomion etten koskaan tule lapsia saamaan.
No, siihen uskoin ja vuosikausia meni siinä uskossa. Oli vakikumppani, ollut jo kahdeksan vuotta, oltiin naimisissa. Totuttu tilanteeseen. Sitten jäi kuukautiset pois ja muitakin outoja oireita alkoi olla. Tein ihan piruuttani testin ja se näytti plussaa! Olin siis täyttänyt 36 silloin.
Menin gynelle ja kerroin positiivisesta testistä ja siitä etten voi lasta saada. Jotain kummaa on siis vinossa. Lääkäri arveli että testi kyllä on varmasti positiivinen, mutta ei ole varmaa onko sikiö kohdussa vai siellä tuhoutuneessa munatorvessa! Lähete siis naistentautien polille. Siellä ultrattiin ja pieni sydämen sykekin jo näkyi ultrassa! Oikeassa paikassa!
Oli se kyllä valtava yllätys ihan kaikille, niin meille kuin lääkäreillekin! Viikon yliajalla syntyi iso hieno tyttö, terve ja elinvoimainen, ja on nyt jo iso neiti. Lääkärini sanoin; koskaan ei saa sanoa ei koskaan!
Vau, siinä on ollu päättäväinen lapsi :)
Vierailija kirjoitti:
Siitä olin varma, että positiivinen testi näytti väärin.
Olin 36-vuotias, ja nuorena sairastanut pahan vatsakalvon tulehduksen jonka seurauksena tuhoutuivat myös munasarjat ja -torvet. Nitä yritettiin myöhemmin korjailla ja avata, mutta toinen oli täytin tuhoutunut ja toinen niin heikossa hapessa että lääkäri antoi tuomion etten koskaan tule lapsia saamaan.
No, siihen uskoin ja vuosikausia meni siinä uskossa. Oli vakikumppani, ollut jo kahdeksan vuotta, oltiin naimisissa. Totuttu tilanteeseen. Sitten jäi kuukautiset pois ja muitakin outoja oireita alkoi olla. Tein ihan piruuttani testin ja se näytti plussaa! Olin siis täyttänyt 36 silloin.
Menin gynelle ja kerroin positiivisesta testistä ja siitä etten voi lasta saada. Jotain kummaa on siis vinossa. Lääkäri arveli että testi kyllä on varmasti positiivinen, mutta ei ole varmaa onko sikiö kohdussa vai siellä tuhoutuneessa munatorvessa! Lähete siis naistentautien polille. Siellä ultrattiin ja pieni sydämen sykekin jo näkyi ultrassa! Oikeassa paikassa!
Oli se kyllä valtava yllätys ihan kaikille, niin meille kuin lääkäreillekin! Viikon yliajalla syntyi iso hieno tyttö, terve ja elinvoimainen, ja on nyt jo iso neiti. Lääkärini sanoin; koskaan ei saa sanoa ei koskaan!
Ihana yllätys! Vaikken itselleni lapsia toivo, niin herkistyin vähän tarinastasi. Onneksi olkoon!
Kahden ensimmäisen kohdalla aavistin kyllä, tein testit vasta pienen pahoinvoinnin ja rintojen pistelyn ilmaannuttua rv 5 ja rv 6 (kuukautiset ei olleet täysin säännölliset). Ennen kolmatta raskautta voin pari kertaa älyttömän pahoin ja olin varma, että olisin raskaana, mutta en... no sitten kun niitä oireita taas tuli niin ajattelin, että nyt pitää alkaa katsoa vähän syömisiäni kun voin aamuisin pahoin vaikken ole edes raskaana. Iskeekö mulle diabetes vaikken ole ylipainoinen? ... mutta pahoinvointi jatkui karppaamisesta huolimatta kunnes lopulta tein testin vain varmuuden vuoksi... no sitten olikin positiivinen :D <3
Vierailija kirjoitti:
Oliko teillä muita oireita kuin kuukautisten poisjäänti? Kyselen, koska itselläni on kuukautiset jäänyt tulematta, mutta jotenkin hassua ajatella että olisin muka raskaana.
Minulla oli ekassa raskaudessa rinnat siis todella kipeät, kirveli siis niin etten pystynyt välillä tekemään muuta kuin "puristamaan takaisin".. näissä muissa ei ole olleet onneksi yhtä kipeät enää, mutta vähän kirvelyä ollut varsinkin nänneissä.
Toinen oire on ollut se lievä pahoinvointi, joka sitten myöhemmin voimistui
Ja yksi aika yleinen on selittämätön väsymys. Itse nen ekalla kolmanneksella jaksanut mitään vaan aina jos oli tilaisuus niin taju pois (ja hemoglobiini kuitenkin oli 140 aluksi, vähän laski raskauden aikana)
Mutta tosiaan ihan ekoilla viikoilla ei välttämättä ole mitään ihmeellistä, varsinkin jos olet menevä ja aktiivinen niin et välttämättä ehdi huomata jokaista tuntemusta. Onnea kuitenkin jos olet raskaana! :)
Aika varma joo.