Elätkö tunnekylmän ihmisen kanssa

Kyllä, itseni. Selviän, kun ei asia liikuta niin paljon että itsesääliin vajoaisin.

Joo. En selviä, luhistun hiljaa. Ja koska näin käy, hän on entistäkin kylmempi.

En. Olen itse sellainen.

Te, jotka olette itse tunnekylmiä. Osaatteko arvioida mistä se johtuu? Haluaisitteko muuttua?

Olen elänyt. Ex-mies oli ja on sellainen. Ja minä hullu kestin seitsemän vuotta..

Olihan hän varautunut ja hitaasti lämpävä jo suhteen alussa, minä nuorena ja tyhmän luulin saavani hänet sulamaan. Näin ei käynyt.

Hän oli ja on todella kylmä kuin kivipatsas. Oudon ilmeetönkin, eikä hymyile eikä naura juuri koskaan. Ja jos, on se sellainen jäykkä omituinen irvistys. Ei katso ihmisiä kohti, ei kosketa eikä halua kosketusta.

Puhe on hidasta ja viipyilevää, monotonista. Ihme kyllä saimme yhden lapsen, tytön, johon hän ei vapaaehtoisesti suostunut koskemaan eikä ottamaan syliin. Joskus työnsin lapsen väkisin hänen syliinsä, silloin istui jäykkänä ja vaivautuneena. Kuten arvata saattaa, seksi ei häntä kiinnostanut. Suuttui jos otin asian puheeksi. Sen takia oli ihme että tyttö ylipäätään on maaailmassa.

Hän ei ole koskaan sanonut isäänsä isäksi vaan etunimellä. Eron jälkeen mies ei halunnut tapaamisoikeutta, sain kuitenkin järjestettyä niin, että hän vietti aikaa meillä tai otti tytön luokseen päiväkäynnille silloin tällöin. Yöksi ei halunnut eikä tyttö itsekään suostunut.

Sanomattakin selvää että tyttären ja isän välit ovat varsin muodolliset ja etäiset. Tyttö on nyt iso, eikä kiinnostunut isästään. Katkera kyllä siitä, että isä hylkäsi. Olen sitä yrittänyt selittää, mutta kova paikka se tytölle on, kun isä ei koskaan ole millään tavalla välittänyt. Nyt menee kuukausiakin etteivät ole yhteydessä, senkin vähän tekstiviesteillä. 

Tiedän exän kasvuolosuhteista ja lapsuudenperheestä sen verran, että jo sieltä juontuu kylmyys ja välinpitämättömyys. Ei kai hän ole koskaan muuta oppinut? Voin vain kuvitella miten kauheaa on elämä jääkylmänä ja varmasti katkerana? kaikille ja kaikesta elämänsä  läpi? Säälittävää.

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka olette itse tunnekylmiä. Osaatteko arvioida mistä se johtuu? Haluaisitteko muuttua?

Rankat kokemukset ja eletty elämä. Pitkään kestänyt mielialalääkitys vaikutti myös. En tosin tunnekylmänä itseäni pitäisi. Tunnereaktiot vaan ei usein ole kovin vahvoja, jotenkin tuo menneisyys on turruttanut ja se on harmi, vaikka siinä ol hyvätkin puolet.

Olen ollut lämmin ja empaattinen ihminen ja pakko ollut kovettaa itseään muutaman itselle tärkeän asian suhteen. Siitä aiheutuu hirveää syyllisyyttä koska se ei ole sitä mitä olen aidoimmillani. Olen vain huomannut ettei kiltti, lämmin empaattinen ihminen ole mitään tässä nyky-yhteiskunnassa. Muut ottavat oikeudekseen kävellä ylitse ja pitää sellaista ihmistä jotenkin alempiarvoisena. Toki kyllähän lämmin ihminen kelpaa aina muiden huolien kuuntelijaksi ja muiden egon kannattelijaksi mutta muuten työnnetään kyynärpäillä syrjään.