Tunteeton kaveri? Oudit arvot?

Mietin vaan tässä että onko eräs tuttuni itserakas, tunteeton vai eikö hän vain osaa käsitellä tunteita ja ilmaista niitä. Ehkä hänen arvonsa ovat vain vinksallaan.
Hän on aina välillä avoimesti pilkannut minua yritellen piilotella sitä silti onnistumatta siinä saaden pilkkaamisen vielä pahemmaksi. Silti jos olin ainoa hänen tuttunsa hän turvautui minuun ja kyselee asioita minulta. Muuten olin vain turha idiootti jota pyydettiin tylysti sulkemaan ovia yms.

Hän myöskin haukkuu muita ja ilkkuu virheistä tai jos ei tiedä jotain tai tirskuu. Hän ei tunnu pystyvän hyväksymään tehneensä virheen, vaan aina jos on mahdollista hän syyttää muita, jos muita ei voi syyttää, hän vain sivuuttaa asian vähätellen sitä.

Hän myöskin näyttää tunteensa (huvittuneisuus ja ärtymys useimmiten) kuin huono näyttelijä elokuvassa. Tunteet vaikuttavat epäaidoilta ja pakotetuilta. Hän myös käyttäytyy ylimielisesti mutta piilottaa sen siihen mahdollisesti puuttumishaluisilta henkilöiltä. Hän myös on todellinen pompottelija, ainakin minun kanssani ollessaan.

Tavallaan käy vähän sääliksi. Toisinaan tuntuu että hän vain yrittää nostaa itseään ylös huonosta itsetunnosta, toisinaan siltä, että hän vain haukkuu ilokseen muita jotka eivät ole juuri sellaisia kuin hän itse haluaisi (suunnilleen joka ihminen joka kävelee kadulla vastaan puhumattakaan kehitysvammaisista, autisteista ja muista ihmisistä jotka haluamattaan ovat erilaisia kuin hänen normaaleiksi lukemansa). Hän ei tunnu arvostavan ketään muita kuin perhettään (heitä hän palvoo, oma perhe on ainoa oikeanlainen perhe). Tuntuu, ettei hän tajua mille näyttää ulospäin.

Olen puhunut.