Lue keskustelun säännöt.
Kahden keskituloisen palkansaajan perheessä toisen palkalla pitää pystyä kattamaan pakolliset menot - olenko liian varovainen?
10.09.2018 |
Puolison mielestä ehkä, parin kaverin mielestä ehdottomasti, omasta mielestäni vain vastuullinen ja myöhempiä kriisejä minimoiva. Ajattelen siis niin, että jos molempien nettopalkka on vaikka 2200 e/hlö/kk, niin tuolla summalla pitää pystyä kattamaan ne aivan välttämättömät menot, joista ei pääse välttämättä heti eroon - eli siis asuminen, ruoka, pakolliset lääkkeet ja terveydenhuoltomenot, pakolliset paikasta toiseen liikkumisesta syntyvät menot, pakolliset vakuutukset...
Lisäksi tämä systeemi takaa sen, että perheessä riittää rahaa myös säästettäväksi/sijoitettavaksi ja talouttaan voi suunnitella pitkäjänteisemmin, kun vaikkapa jääkaappia ei tarvitse maksaa osamaksulla.
Kommentit (12)
Me on menty tuolla. Lopuilla rahoilla on lyhennetty lainaa ylimääräistä, oltu hoitovapaalla, tehty remonttia vuosien varrella, sijoitettu, vaihdettu autot, huviteltu. Perintörahoista ostettiin kakkoskoti ja meidän 2 asunnon yhteenlasketut käyttökulut on suunnilleen saman kuin monella yhdestä.
Kesti pari vuotta ennenkuin löytyi budjettiin ja sijaintiin sopiva talo. Mutta nyt 14v myöhemmin laina on loppusuoralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa järkevältä. Siis että pyrkii pärjäämään 2200e/kk.
Vai onko idea että elätte miehen palkalla ja sinulle jää omasi säästöön?
Olet oikeassa. Me olemme molemmat eläkkeellä. Nettotulot yhteensä n. 2400. Toimeen tullaan. Vuokratukea emme saa, mutta kyllä toi 1200 piisaa. Säästöön ípannaan sairauskuluja varten. Ja lapsenlapsille ostetaan lahjoja melko usein.
Tuo tarkoittaisi, että tultaisiin toimeen, jos molempien nettotulot oisivat 1100€/kk. No joo, voisi sillä toimeen tulla, jos ei olisi suurta asuntolainaa, ei lapsia eikä mitään auto- tai kulutusluottoja. Mutta en minä 2200€:n netosta puolta säästäisi. Elääkin pitää ja mieluusti kohtuullisesti. Ja minä sentään olen koko elämäni ollut kova poika säästämään ja sijoittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa todella nuukalta elämältä. Ensimmäiseksi tulee mieleen, että oletko elänyt lapsuutesi aineellisessa puutteessa tai tunneköyhässä ympäristössä?
Tottakai noin voi elää, mutta miksi pitäisi, ja miksi haluat pakottaa perheesi tuollaiseen askeesiin.
Kahden aikuisen taloudessa tuo toimii tietysti täysin ongelmitta. Silloin tuolla esimerkkisummalla asuukin jo aika leveästi. Lapsiperheessä ei välttämättä tuohon kykene, vaikka toki silloin taloudellisen turvallisuuden tarve olisi ristiriitaisesti kaikkein tärkeintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa todella nuukalta elämältä. Ensimmäiseksi tulee mieleen, että oletko elänyt lapsuutesi aineellisessa puutteessa tai tunneköyhässä ympäristössä?
Tottakai noin voi elää, mutta miksi pitäisi, ja miksi haluat pakottaa perheesi tuollaiseen askeesiin.
En suinkaan tarkoittanut, että ns. normitilanteessa kaikki ylijäävä laitettaisiin visusti säästöön. Tottakai sillä rahalla voisi harrastaa, matkustaa, ostaa vaatteita tai kosmetiikkaa, käyttää palveluita... Mutta ne täysin välttämättömät menot pitäisi pystyä hoitamaan pelkällä toisen palkalla.
Onnistuu toki hyvin pk-seudun ulkopuolella. Meillä jo pelkästään asumiseen ja julkiseen liikenteeseen menee kuussa yht. 1300e. Eli joo ei tultaisi toimeen vaan pakon edessä tinkisi asumisesta. Tällä hetkellä voidaan silti säästää ja sijoittaa, joten tilanne OK. Itselleni tuo ap:n tavoite olisi turhaa kituutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä aika idealistinen. Meillä miehen netolla voidaan kattaa melko mukavakin päivittäinen elämä. Mun netolla pitäis varmaan autosta luopua.
Joskus laskin, et yh:na pärjäisin silti niin, et jotain jäis säästöönkin. Itse kun en autoile ja päiväkotimaksut pienenis, asunnon vaihtaisi pienempään. Paljon on omasta sopeuttamisesta kiinni.
Meillä mä ajattelen noin, ja noin se käytännössäkin on. Meidän 5 henkilön perheen kuukauden menot ovat 2000-3000 euroa. Nyt lähdin hoitovapaalta töihin ja saan noin 2000 euroa nettona, lisäksi lapsilisät+vammaistuki noin 500 euroa. Tuntuu hyvältä, helppo hengittää, kun tiedän, että pärjäämme, vaikka miehellä ei olisi yhtään tuloja.
(Miehen firma tekee lähes tappiota, kun kilpailu on niin kovaa. Tuotteet pitää myydä ilman voittoa, jopa joskus tappiolla.)
Ja lisättäkööt se, että ymmärrän, että isojen tuloerojen perheissä tämä ei ole realismia, koska pienituloisen palkka on niin pieni, ettei elintasoa ole järkeä laskea sen mukaiselle tasolle ilman ehdotonta pakkoa. Tämä toimii silloin, kun ollaan (vähintään) keskituloisia ja molempien tulot ovat melko samansuuruiset.