Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
lapsi nähnyt väkivaltaa... ap jatkaa...
14.11.2007 |
En jaksa tuota aloittamaani ketjua käydä nostamassa....
Keskusteltiin tossa mihen kanssa noin tunti asioistamme ja tilanteestamme..
Meillä on taustalla viime kesältä vakava kriisi parisuhteessamme, terapiassa ollaan käyty ja asiat selvitetty (ei kai sitten kuitenkaan perinpohjin) Olemme nykyisin todella läheisiä ja puhume usein näitä pitkiä keskusteluja suhteesta ja lapsista ja nyt yritimme analysoida miksi palasimme riidassamme samaan käyttäytymismalliin? Kukaanhan ei halua olla väkivaltainen ja siitä tulee syyllisyys juuri lapsen takia ja tietysti muutenkin koska se ei ole mikään ongelmanratkaisu keino vaan pahentaa sitä. Joten syyllistämistä emme kaipaa sitä tuotamme ihan itsestään valtavaa määrää.
Ehkäpä me olemme molemmat sitten kokeneet lapsuuden kodeissamme tälläistä, tiedä häntä tai jotakin muuta perusturvallisuutta rikkovaa. Nämähän sitten näin jatkuvat sukupolvesta toiseen, ellei joku katkaise ketjua. Me olemme vakaasti päättäneet katkaista sen. Ulkopuolista apua on jo. Meitä sitoo toisiimme ja lapsiimme rakkaus että ero ei ole vaihtoehto vaikka se lopettaisikin väkivallan, tosin jokainen ymmärtää että sama jatkuisi siten uusissa suhteissa ja lapsilla olisi lisäksi ero käsiteltävänään.
Meillä näitä väkivaltaisia riitoja on ollut kaksi kappaletta niin ett lapset ovat olleet läsnä (ja siinä on kaksi liikaa)
Pohdin myös tänään vakavasti olisiko lasten sijoittaminen muuale vaihtoehto heidn parhaakseen. Totta on että heidän näkyvii ei tulisi tälläistä enää, mutta eikö vanhemmista ( sekä myös mahdollisesti sisaruksesta joka ei ole nähnyt väkivaltaista riitamme) eroon joutuminen olisisi sinänsä trauma? Eli yksi lisätrauma lisää lapselle ja mittakaavassa paljon suurempi. Joten en millään voi uskoa että tässä tapauksessa se lasten etu. Perustelkaa ihmeessa jos näin on.
Toisaalta sijoitus ei takaa sitäkään että jossain vaiheessa saisimme lapsemme takaisin ja sama jatkuisi? kenenkään tietämättä? Lapset tuskin kertovat asiasta kun haluavat pitää perheensä? Joten pitä punnita kuinka näin pienten lasten irrottaminen kodista vaikuttaakaan heidän elämäänsä myöhemmin. Aivan kuten nämä todistetut vanhempien riidatkin toki vaikuttavat, sitä en todellakaan kiellä.
Tosin kaikki muu aika tehdään perheenä juttuja ja ollaan aivan tavalliset vanhemmat jotka ulkoilee ja askartelee ym. yhdessä ja juuri tänään isä luki taas iltasadut ja puhui isomman kanssa joka iltaiset jutut mikä päivässä oli kivaa ja mikä ikävää ja halitaan ja pussaillaan useita kertoja päivässä( myös vanhemmat keskenään) Ja nämä kyseiset riidatkin ovat päättyneet molempien anteeksipyytämiseen ja halaukseen ja tosiaan lasten nähden.
Mieheni työskentelee itse lastensuojelussa. Nyt voisi sanoa hänen olevan kelpaamtaon työhönsä. Mutta uskon että moniki perheväkivaltaa käyttävä ei sitä työpaikassaan käytä vaikkapa automyyjänä koska perheväkivalta kohdistuu juuri siihen kaikkeen läheisiimpään jota sairaasti yrittää kaikin keinoin hallita. Joten sitä pelkoa ei todellakaan ole että mieheni olisi väkivaltainen kenellekkään vaan on oikeasti maailman rauhallisin kärsivällisin ja auttavaisin ihminen. Jos hän muutenkin olisi taipuvainen väkivaltaan niin tilanne olisi toinen. Silloin ilmottaisin hänen minulle tehdyistä tönimisistä jo itsekkin.
Otan vastaan mielelläni keskustelua aiheesta. Asiallista.
Kommentit (18)
Minkä ikäiset lapset teillä on? Entä minkälaista väkivaltaa he ovat nähneet?
Olen itse työskennellyt ko. asioiden parissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tänään puhuttiin että tälläistä ei saa tapahtua vaan toinen lähtee tilanteesta ja lakataan puhumasta ja asia selvitetään kun tilanne rauhottunut ja todettiin että vanhasta kriisitä kaikki vielä nousee,taustalla pettämistä, puhuttiin yli tunti mutta tulin vielä koneelle purkautumaan.
Me tavattiin ja olin kolmen kk jälkeen raskaana ja sitten toinen heti perään ja esikko sairastui viime talvena vakavasti ja pienellä korvakierre ja mies tehnyt pelkkää yövuoroa koko tämän ajan ja minä lapsien lisäksi opiskellut lähinnä lasten nukkumaan meno ajat ja päiväunet. Tämä kaikki sitten pamahti käsiin kun pettäminen tuli ilmi ja alettiin sitä selvitellä. Nykyisin tilanteemme on aivan toinen eli olemme löytäneet toisen tai oikeastaan nyt vasta tutustuneet kun lapset vähän kasvaneet niin toisiimme ja alkaneet tosiaan puhua ja kokea läheisyyttä mutta jostain kummasta tuo molempien läheisyyden pelko nosti päätään vielä.. ja väkivalta on ollut tönimistä. Koin edellisessä suhteessani väkivaltaa miehen taholta ja nyt käytin sitä itsekkin mitä en iki maailmassa olisi itsestäni uskonut. Sekavaa tämä tekstini mutta tässä pääpiirteittäin.
vastaile. . Ja muutkin asiaan mielipiteen omaavan. Tiedän että väkivalta ehdottoman väärin, kyse onkin nyt siitä onko minulla oikeus pitää lapseni koska tälläistä on tosiaan sattunut. Vai onko peli nyt menetetty.
onko teillä siis pelkoa, että lapset huostaanotetaan? Onko sossu käynyt?
Monissa ensi- ja turvakodeissa on erilaisia väkivaltaryhmiä, joihin voi mennä mukaan. Niissä keskustellaan ja annetaan työkaluja ko. tilanteisiin. Voisi olla sinulle itsellesi hyvä. Sieltä löytyy myös miestyötä, ja siellä myös keskustelun avulla pyritään saamaan muutos väkivaltaiseen käytökseen. Luulisin, että perheneuvolassa yms. teidät voitaisiin ottaa vastaan kahdestaan ja apu alkaisi siitä.
Olette jo hyvällä alulla kun juttelette, mutta vaikea uskoa, että ilman ulkopuolista apua tilanteeseen tulee pysyvää muutosta. Väkivalta kun tulee esille tilanteen kriisiytyessä ihan yllättäin ja toiminta tapahtuu spontaanisti. Ammattilaisten avulla riitatilanteisiin voisi tulla uusi toimintamalli joka estäisi väkivaltatilanteet.
lasten kanssa olisi hyvä keskustella siitä mitä ovat nähneet. Korostaa sitä, että sellaista ei saisi tapahtua ja että vika ei ole lapsissa. Lasten peloista kannattaa puhua ja vahvistaa turvallisuudentunnetta. Ensi- ja turvakodeissa on myös lapsityöntekijöitä. Sijoitus ei ole mikään ratkaisu parisuhdeongelmiin, valitettavasti en ainakaan itse ole nähnyt väliaikaisista sijoituksista seuraavan mitään hyvää. Uskon kyllä, että selvitätte ongelman. Muistakaa kuitenkin ajatella lapsia myös riidellessänne, he kokevat aina hyvin voimakkaasti vanhempien riidat ja uhkatilanteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
palstalle ja sain kommentteja että lapset heti pois ja pilaan muuten heidän elämänsä. Ja sellaiset jotka kokeneet väkivaltaa ovat kärsineet elämänsä
( mielestäni emme voi mitään lapsuudessamme tapahtuneille jos emme hae apua ja sitä kautta selviydy ja ymmärrä että vanhempien teoista huolimatta meillä on mahdollisuus elää hyvä elämä jatkossa)
Siksi juuri minä ja mieheni haemme apua ja koitamme katkaista tämän sukupolvelta toiselle jatkuvat ketjun, vanhempamme eivät siihen ole kyenneet jostai syystä mutta meillä on mahdollisuus elää toisenlainen elämä. Eikös näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kyse nyt yhdestä kerrasta vai onko väkivalta enemmän sääntö kuin poikkeus? Miksi lasten tarvitsee sitä nähdä? Mielestäni terve aikuinen pystyy käyttäytymään lasten nähden asiallisesti, koska tiedät varmasti mitä siitä seuraa, jos lapsi seuraa vanhempiensa väkivaltaa? Vaikea oikeastaan vastata mitään tuntematta tapausta sen enempää. Itse vastustan väkivaltaa henkeen ja vereen. En sallisi sitä missään nimessä ja varsinkin pienet lapset olisi säästettävä sen näkemiseltä!
olen samaa mieltä ja vastustan henkeen ja vereen väkivaltaa ja sairasta se onkin vai luuleeko joku että väkivaltaa tekevä nauttii siitä?
mutta jostain kumman syystä tämä on tapahtunut ja tosiaankin on se poikkeus joka tapahtunut kaksi kertaa viiden vuoden aikana ja riitoja on kyllä ollut useinkin...
Ja lasten pitäisi välttyä näkemästä sitä, mutta kyse onkin siitä olisiko lasten huostaanotto sitten vähemmän traumaattista lapselle meidän tilanteessamme...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sairas aikuinen jollaisia me ilmeisesti olemme. Mutta sairas voi parantua, vai voiko? Toki tiedostan sen että terve aikuinen ei näi käyttäydy, mutta terveeksi en ole itseäni sanonutkaan.
kaikki ei riidoissakaan kykene olemaan " aikuisia" ja ihan niin kuin ap sanoi, riitatilanteen käytösmalli periytyy.
Uskon vahvasti, että pystytte muuttamaan tilannetta kun olette kumpikin siihen sitoutuneita. Muistakaan kuitenkin hakea apua pian, sillä usein käy niin että tilanteen rauhoittuessa jatketaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja sitten seuraavan riidan yhteydessä tapahtuu taas...
Tsemppiä ja voimia !
T. 8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaatii apua juuri siksi koska jostain syystä se yksikin on tullut joten syy täytyy selvittää tai sama jatkuu.
Tiedostamme tämän.
terv ap
Älytöntä, jos teidän kohdalla on sellaiseen suostuttu. Väkivallan kaavan katkaisemiseen tarvitaan pitkä työ ja se tapahtuu ilman puolisoa, molemmat erikseen. Jos te molemmat käytette väkivaltaa, niin mies sitten miesten väkivaltaryhmään (näitähän riittää) ja sinä voit ottaa yhteyttä Maria instituutin Dementer-projektiin, josta saavat väkivaltaiset naiset apua. Jos olet itse uhri tai lähinnä uhri tai sulla on traumoja, ovat osoitteitasi:
www.
naistenlinja.
fi
Ja traumaterapiat. Myös ryhmiä saattaa löytyä paikkakunnaltasi.
Ongelma ei tosiaan laukea pariterapiassa. Vasta sitten, kun saattee väkivalta-asiaa käsiteltyä erikseen, on mahdollista alkaa luomaan sitä yhteyttä.
Minusta teille olisi parasta muuttaa erilleen. Muuttaisitte lähekkäin ja jatkaisitte arkea lasten kanssa läheisesti. Kunnes tilanne rauhoittuu ja väkivallan uhka ei ole läsnä, sitten voitte alkaa niin halutessanne rakentamaan uutta yhteyttä.
Lapsille voitte hakea apua myös kolmannen sektorin kautta, esim. MLL:n perhekuntoutuksesta, theraplaysta tms. Perheneuvola voisi olla myös oikea osoite, jotta saisitte ohjausta ja kokonaissuunnitelman perheellenne.
Jos ette laiminlyö tai pahoinpitele lapsianne, niin ei teillä todennäköisesti ole pelkoa huostaanotosta. Joka tapauksessa lastensuojelu saattaisi olla hyvä osoite teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaupungin perheterapiassa. Siellä käsiteltiin juurta jaksain käytöksemme syitä, perhetaustan ja yksilökehityksemme vaikutukset vinksalleen menneeseen käytösmalliin, joka siis ilmeni väkivaltana (molemminpuolista tönimistä ja tavaroiden heittelyä) ja uhkailuina muutamissa riitatilanteissa viimeisen parin vuoden aikana.
Terapiasta saimme työkalut käsitellä riitatilanteita rakentavammin, ja ennenkaikkea tiedostimme järjen tasolla miksi teimme niinkuin teimme. Tieto ja ymmärrys on rauhoittaa. Terapian jälkeen olemme ottaneet ihan tärkeimmäksi asiaksi elämässämme keskinäisen suhteemme. Tahdomme lisätä parisuhdetietämystä ja tietenkin myös itsetuntemusta, ihan siis kursseilla yms.
Meillä myös vanhin (jo koululainen) näki yhden pahan riidan, ja siinä on kestänyt kauan saada hänet luottamaan siihen että ei tarvitse pelätä. Jos jotain elämässäni kadun, niin sitä riitaa.
lapset, ettehän te ole lapsiin käyneet käsiksi?
Jatkakaa terapioita ja olkaa lapsillenne ne rakkaimmat ja turvallisimmat ihmiset
lapsia oteta pois. Ei tietenkään!
Tämä av on sitä mieltä, että jos lapsi näkee yhden kerran, tai kaksi kertaa väkivaltaa, niin lapset pois. Sitä mieltä, että jos joku riitelee kerrostalossa, pitää heti soitta poliisit. Sitä mieltä, että jos lapsi puree, niin pitää mennä psykiatrin juttusille... Suodata sitä, mitä täältä luet.
Varmasti pääsette eroon väkivallasta kun olette noin sitoutuneita molemmat.
Meillä mies ollut väkivaltainen ja se on täysin loppunut. Monta vuotta jo ilman väkivaltaa. JA meillä suhde toimii hyvin. Ei haettu apua mistään. Olemme paljon keskusteltu. Unohdettu ja anteeksi annettu.
Väkivaltaa oli vain sen pari kertaa, ja laspet eivät ole nähneet eikä kuulleet siitä. Ja niin pieniä olivat etteivät varmasti ole mitään vaistonnut.
Alue: Aihe vapaa
lasten ei ole hyvä nähdä väkivaltaa, eikä kokea sitä elämässään.
Auttaisiko teillä se että riidan kärjistyessä se jolla on parempi itsehillintä poistuisi tilanteesta, ja antaisi näin molempien rauhoittua. Riitely mallihan teillä on ihan väärä.
Riidellähän saa mutta väkivalta on väkivaltaa ei riitelyä