Lue keskustelun säännöt.
Millaista elämä on sitten alkoholin suurkuluttajan kanssa?
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
See alkooholin kuluutus ei olee rattkaiistavissa silllä etttä rajoitetaaan alkoholiin käyttöä. See ongeelma on kullttuuurissa sisällä monesssa suhteessssa. Alkooholi vaiin kompeensoii dopamiiniin vapautttamisellla eriinäiisiä ongelmia.
Minullakin on. Hoitaa hommansa ja pitää lupauksensa. Ei ole kännissä, vaan tissuttelua pikemminkin. Itse on sanonut, että juo koska voi. Ei ole syytä juoda vähempää. Elämässä onnmyös ollut kausia, jolloin ei ole syystä tai toisesta voinut juoda.
Hän on muutenkin luonteeltaan äärimmäisyyksien ihminen. On off.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kumppani ei ole samanlainen loppasuu, suhteessa esiintyy enemmän riitoja ja pettymyksiä. Melko harva sietää suurkulutusta, ja moni pelkää, että se raja alkoholistiseen juomiseen on sangen lähellä. Missä se raja menee?
Itse en voisi elää suurkuluttajan kanssa, en enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on. Hoitaa hommansa ja pitää lupauksensa. Ei ole kännissä, vaan tissuttelua pikemminkin. Itse on sanonut, että juo koska voi. Ei ole syytä juoda vähempää. Elämässä onnmyös ollut kausia, jolloin ei ole syystä tai toisesta voinut juoda.
Hän on muutenkin luonteeltaan äärimmäisyyksien ihminen. On off.
Tyypillinen tuleva bipolaarinen alkoholisti. Jotkut ne vaan sinisilmäisesti kuvittelee, ettei siitä omasta puolisosta tule alkoholistia. Ja samaa kuvittelee suurkuluttaja itse. Niin nähty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on. Hoitaa hommansa ja pitää lupauksensa. Ei ole kännissä, vaan tissuttelua pikemminkin. Itse on sanonut, että juo koska voi. Ei ole syytä juoda vähempää. Elämässä onnmyös ollut kausia, jolloin ei ole syystä tai toisesta voinut juoda.
Hän on muutenkin luonteeltaan äärimmäisyyksien ihminen. On off.
Tyypillinen tuleva bipolaarinen alkoholisti. Jotkut ne vaan sinisilmäisesti kuvittelee, ettei siitä omasta puolisosta tule alkoholistia. Ja samaa kuvittelee suurkuluttaja itse. Niin nähty.
Perustele, mikä tuosta juojasta tekee tyypillisen tulevan bipolaarisen alkoholistin? Miksi ei vain tyypillinen tuleva alkoholisti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, siinäpäs koetat piirtää suurkulutuksen ja alkoholismin rajaviivaa... Saattaa hoitaa työt ja harrastukset esimerkillisesti, mutta vaimolla tai kotiväellä yleensä ei ole mitään merkitystä. Se "parisuhdeaika" ja "perheaika" menee juodessa, näkyy kotona jos näkyy. Jos näkyy, on humalassa tai krapulassa. Vaimo on itsestäänselvyys, jota voi kohdella miten huvittaa, koska se on kuitenkin vain kontrolloiva, tyhmä hu*ra.
Kun juoppo mies tuli aamuyöstä kotiin, hän aina herätti minut, että olisin hänelle yleisö, joka hurraa ehdottomasti ja elää vain häntä varten. Pakotti kuuntelemaan monologia omasta erinomaisuudestaan. Raivostui silmittömästi jos ei saanut huomiota. Hajotti kodin irtaimistoa.
Narsismi oikein kärjistyy juodessa.
Jos olin tosi väsynyt tai en jaksanut herätä, hän käytti väkivaltaa, työnsi sormet sisään tms. Alas tai suuhun.
Hän halusi hoivaa ja huomiota vaikka väkivalloin. Narsisti rakastaa juomista, kun voi laittaa kaiken muka kännin piikkiin. Kavereilleen hän haukkui minua, kuinka hullu olen.
Tuo aika oli hukkaanheitettyä aikaa. Voit itse kuvitella jos et saa nukkua pitkään aikaan.
Nykyään en ole kenenkään juovan ihmisen kanssa missään tekemisissä. En myöskään itse juo. Elämä on laadukkaampaa kun ei ole alkoholia juovien kanssa missään tekemisissä.
Myös raitistuneet alkoholistit on usein rasittavia, eivätkä ymmärrä aiheuttamaansa pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On.
Hoitaa duuninsa ja perheensä. Kun tekee mieli dokaa menee kavereillensa. Ei ole jurrissa ollut lasten silmien edessä. Itse olin tutustuessamme samanlainen, mutta enää ei niin itselle maistu, jäi vaan jotenkin vähemmälle. En ole halunnut elämäni valitun muuttuvan vain siksi, että itsellä ei aina mono enää niin vipatakkaan. On sovittu selvät sävelet miten viinan kanssa toimii. Sit jos alkais mennä liian lujaa, niin pidettäis uus palaveri.
Nyt juo kunnon jurrit about kerran viikossa ja joskus parit duunien päälle.
Ei pitäis kuulua kellekkään muulle ku meidän perheelle sen vähän vertaa.
N38
Ei tietenkään kuulu kellekään muulle kuin perheelle. Ei kukaan halua, että kuuluisikaan.
Mutta tuo "jos alkaa mennä liian lujaa, niin pidetään uusi palaveri" ….hmmm. Näin on helppo ajatella. Mutta siinäpä se niksi onkin. Kun alkaa mennä lujaa, niin sitten ollaan jo tiellä, jossa ei palavereilla pelata. Nyt vielä voidaan, mutta sitten ei enää.
Joka viikonloppu kunnon jurrit. Se on erittäin hyvä alku. Nimittäin alkoholismille. Jos viikonloppu on automaattisesti jurriaikaa, niin vähitellen se ei enää riitä. Nyt jo menee viikollakin. Siis säännöllistä alkoholinkäyttöä. Ja on siis jo perustettu perhe. Itse asiassa silloin pitäisi mennä tässä asiassa ns. taaksepäin, juoda aina vain vähemmän. Kunnon jurrit vain erityistilanteissa ja vain muutaman kerran vuodessa, ja nekin pitäisi iän mukana olla vähenemään päin.
Silmäsi ovat vielä niin kauniin siniset. Et niillä näe sitä, mitä pitäisi. Toivottavasti miehesi järkiintyy, on sekin mahdollista. Itse tiedät, onko todennäköistä. Minä ajattelin laillasi, että eihän se kenellekään kuulu. Lopulta olisin niin kovasti halunnut sen kuuluvan jollekin muulle eikä minulle. Mutta toivotaan teille parasta!
Dokaa viikonloppuisin. Alkaa perjantaina kun pääsee töistä, päättyy sunnuntaina iltapäivällä. Joskus hyvällä säkällä saattaa olla sunnuntain selvinpäin, krapulassa. Työt yms.hoitaa.
Kun juo on ensin puhelis ja hyvää seuraa. Nopeasti alkaa jankkaus ja samojen juttujen kertominen. Kun on kunnon jurrissa vetäytyy yksin autotalliin juomaan niin että sammuu. Heti herättyään ottaa tasoittavaa.
Ei juo huvikseen esim. yhtä kaljaa koskaan. On joko täysin selvinpäin tai sitten kaatokännissä. Isäni on tämä tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Dokaa viikonloppuisin. Alkaa perjantaina kun pääsee töistä, päättyy sunnuntaina iltapäivällä. Joskus hyvällä säkällä saattaa olla sunnuntain selvinpäin, krapulassa. Työt yms.hoitaa.
Kun juo on ensin puhelis ja hyvää seuraa. Nopeasti alkaa jankkaus ja samojen juttujen kertominen. Kun on kunnon jurrissa vetäytyy yksin autotalliin juomaan niin että sammuu. Heti herättyään ottaa tasoittavaa.
Ei juo huvikseen esim. yhtä kaljaa koskaan. On joko täysin selvinpäin tai sitten kaatokännissä. Isäni on tämä tapaus.
Kestikö äitisi?
Vierailija kirjoitti:
Onko siedettävämpää kuin alkoholistin?
Suurkuluttajuuden ja alkoholismin raja on häilyvä ja ensimmäisestä siirrytään usein jälkimmäiseen. Mutta saivarrelkaa, mitä saivartelette.
Kaverin mies aloittaa juomisen perjantaina töiden jälkeen ja lopettaa tasoittaviin sunnuntaiaamuna. Ei ole kuitenkaan känni kännissä vaan pienessä hiprakassa koko ajan. On erittäin hyvällä tuulella, miellyttävä ja sosiaalinen. Kaverini pitää miehestä todella paljon ja sen takia ei välitä juomisesta, koska mies ei kuitenkaan koskaan juo örveltämiseen ja sammumiseen asti. Mutta täys alkoholisti hän kuitenkin on.
Itse en katselisi tuota menoa.
Suurkuluttaja siirtyy alkoholismin puolelle lähes huomaamatta. Joskus hyvin hitaasti ja joskus vikkelämmin. Seurustelin tällaisen tapauksen kanssa puolisen vuotta. Fiksu, hurmaava ja hyvää seuraa, kunnes juominen kiilasi to do -listalla aivan ykköseksi.
Irtisanoutui (sankarillisesti) töistä "keskittyäkseen taideproggikseen" ja alkoi juoda yksin, aamusta iltaan. Työttömyys mahdollisti aiempaa isommat määrät palauttavia annoksia aamuisin. Huolehti, että kaapissa on aina tarvittava päiväannos juomia, muusta ei väliä. Muuttui kiltistä neuroottiseksi ja aggressiiviseksi, normitodellisuus hämärtyi. Löi minua mm. kännissä unissaan. Normaaliin olotilaan pääsi vain juomalla tarpeeksi heti aamusta, muuten tuli hirveät viekkarit, eikä edes viinanhakureissut onnistuneet siinä tilassa. Tässä vaiheessa olin itse perääntynyt suhteesta. Myöhemmin satutti vakavasti päänsä kännissä. Itse ei tiedä mitä tapahtui.
Viimeksi kun törmättiin sattumalta eräällä keikalla, hän oli pöhöttynyt, haiseva japoissaolevanoloinen, pummi silti juomista. Kertoi seurustelevansa uuden ihanan naisen kanssa ja tapailevansa toista. Töitäkin kuulemma riitti riesaksi asti. Voi kuulemma lopettaa juomisen milloin vain. En kyllä uskonut enää sanaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko siedettävämpää kuin alkoholistin?
Suurkuluttajuuden ja alkoholismin raja on häilyvä ja ensimmäisestä siirrytään usein jälkimmäiseen. Mutta saivarrelkaa, mitä saivartelette.
Ei löydy alkoholistia joka ensin ei olisi ollut suurkuluttaja. Harva suurkuluttaja tavoittelee alkoholistin fyysistä ja henkistä riippuvuutta alkoholista, mutta yllättävän moni sen saa osakseen.
Vierailija kirjoitti:
Onko siedettävämpää kuin alkoholistin?
Alkoholin suurkuluttaja ON alkoholisti. Miten muka et tätä tiedä.
On.
Hoitaa duuninsa ja perheensä. Kun tekee mieli dokaa menee kavereillensa. Ei ole jurrissa ollut lasten silmien edessä. Itse olin tutustuessamme samanlainen, mutta enää ei niin itselle maistu, jäi vaan jotenkin vähemmälle. En ole halunnut elämäni valitun muuttuvan vain siksi, että itsellä ei aina mono enää niin vipatakkaan. On sovittu selvät sävelet miten viinan kanssa toimii. Sit jos alkais mennä liian lujaa, niin pidettäis uus palaveri.
Nyt juo kunnon jurrit about kerran viikossa ja joskus parit duunien päälle.
Ei pitäis kuulua kellekkään muulle ku meidän perheelle sen vähän vertaa.
N38