Jos sairastut syöpään...

Riippuu hoidosta,itse otin pillerit ja piikit vastaan.

Juu

Riippuu vähän hoidoista. Kyllä minä voin pari kertaa viikossa käydä jossain hoidettavana, mutta jos siellä on joka päivä rampattava, niin pitäkööt tunkkinsa.

Miksi haluaisit tutkimuksia joissa syöpä mahdollisesti löytyisi jos et haluaidi sitä hoidettavan?

Aika turha tuollaisilla asioilla on jossitella. Mieli voi hyvinkin muuttua sitten kun on oikeasti tilanne päällä. Sitä kuvittelee tietävänsä miten asiaan reagoi, mutta todellisuus on usein toinen.

Ottaisin kaikki hoidot, joista olen veroina yli 30 vuotta maksanut.

Mulla on ollut syöpä ja tottakai se hoidettiin kun kerran voitiin. Älytön ajatuskin tappaa itsensä syöpään.

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluaisit tutkimuksia joissa syöpä mahdollisesti löytyisi jos et haluaidi sitä hoidettavan?

No onhan se hyvä tietää, mihin on kuolemassa ja milloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluaisit tutkimuksia joissa syöpä mahdollisesti löytyisi jos et haluaidi sitä hoidettavan?

No onhan se hyvä tietää, mihin on kuolemassa ja milloin.

Tutkimusten tai diagnoosin perusteella ei kyllä voi tietää sitä milloin olet kuolemassa. Ennustaa sen tietenkin voi lääkärit harvemmin vain ovat ennustajia.

Raadollista, että on todennäköistä että minullakin joskus on syöpä.

kyllä ottaisin

Pistäisin hanttiin tietysti, millekään syövälle taipuisi. Maksoi mitä maksoi.

Tottakai. Vaikka aikoinaan 14 v sitten vannoin, että en toista kertaa haluaisi niitä hoitoja kokea. Kuten joku sanoi, siinä "ammutaan kovilla ja osutaan välillä omiinkin".  Luotan siihenkin, että hoidot ovat kehittyneet. Olin aikoinaan tutkimuspotilas, ja minut arvottiin ryhmään, joka sai sekä tiputettuna (taisi olla kolmen viikon välein) että tabletteina sytostaatteja. Tai siis ne tabut muuttuivat vatsassa sytoiksi. Ja aiheuttivat karmean ripulin :( Ja niitä oli alkuun 5 aamulla ja 5 illalla. Isoja mollukoita, ja vihasin niitä ja sitä purkkia. Kun jouduin sairaalaan yleistulehduksen takia, annosta pudotettiin. 

Sekin aika meni ohi, ajattelin koko ajan, että jouluun mennessä sädehoidotkin on annettu. Varmaan outoa, mutta se vuosi ei ollut pelkästään kurja. En osaa selittää, ehkä joku saman kokenut ymmärtää. Ehkä sekin vaikutti, että vaikka kävin aina voinnin salliessa töissä, en stressannut enää (mutta sitten taas kun hoidot olivat ohi, mikään ei stressaamisessa muuttunut).

Hyvä se on sanoa että kieltäytyisi hoidoista kun syöpää ei ole. Mutta mielipide takuulla muuttuu kun syöpädiagnoosin saa. 

En tietenkään ottaisi vastaan mitään humpuukihoitoja. Rukoilisin, että kaikkivaltias Jumala säästäisi minut, mutta jos näin ei ole tapahtuakseen, niin kuolisin mielelläni.

Mä ymmärrän sua täsmälleen, numero 13.

Olen itse käynyt läpi saman rumban. Sädehoidot, sytostaatit, lääkkeet. Ja kaupan päälle kaikki sivuvaikutukset, mitä vaan tarjolla oli.

Silti se vuosi ei ollut pelkästään kauhea. Kerran yöllä vessaan mennessäni vilkaisin vahingossa peiliin. Sieltä kurkisti vastaan lumenvalkoinen kaljupää, joka näytti joltain avaruusolennolta. Ja mä purskahdin nauruun ja sanoin sille, että näytät ihan syöpäpotilaalta.

Mäkin tein töitä aina välissä, heti kun kunto oli sellainen että saattoi olla hetken pystyasennossakin. Se oli tosi terapeuttista.

Jokainen tekee niin kuin tahtoo, mutta mietin vakavasti harkitsemaan hoitoa, kun se pirulainen iskee. Ja iskeehän se, joka kolmanteen meistä.

Hyvänen aika, ap. Ei syöpä tarkoita aina rankkoja hoitoja. Minulla pn todettu syöpä 3 kertaa niin aikaisessa vaiheessa, että olen selvinnyt puudutuksella tehdyillä leikkauksilla. Ei olisi tullut mieleenkään kieltäytyä niistä. Elämä jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä se on sanoa että kieltäytyisi hoidoista kun syöpää ei ole. Mutta mielipide takuulla muuttuu kun syöpädiagnoosin saa. 

Miksi muuttuisi? En minä halua mitään hoitoa vaan kivunlievitys olisi mukavaa.

T: Mies 40 vuotta ilman mitään sosiaalista elämää.

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän sua täsmälleen, numero 13.

Olen itse käynyt läpi saman rumban. Sädehoidot, sytostaatit, lääkkeet. Ja kaupan päälle kaikki sivuvaikutukset, mitä vaan tarjolla oli.

Silti se vuosi ei ollut pelkästään kauhea. Kerran yöllä vessaan mennessäni vilkaisin vahingossa peiliin. Sieltä kurkisti vastaan lumenvalkoinen kaljupää, joka näytti joltain avaruusolennolta. Ja mä purskahdin nauruun ja sanoin sille, että näytät ihan syöpäpotilaalta.

Mäkin tein töitä aina välissä, heti kun kunto oli sellainen että saattoi olla hetken pystyasennossakin. Se oli tosi terapeuttista.

Jokainen tekee niin kuin tahtoo, mutta mietin vakavasti harkitsemaan hoitoa, kun se pirulainen iskee. Ja iskeehän se, joka kolmanteen meistä.[/quote

Minusta peilistä katsoi oranginpoikanen :) Kyllä huomas, että sukua ollaan :) Musta huumori oli käytössä, ei toki lapsen kanssa, mutta jonkun kaverin kanssa mietittiin, että jos menen uimaan, niin vaihdanko sen peruukin ulkona uimalakkiin vai en...hankin nimittäin ihan uimalakinkin sitä varten, että voisin mennä uimaan. No, en mennyt kyllä uimaan, yhtään mihinkään. En jaksanut.

Tsemppiä sulle ja toivotaan, että saadaan  olla  ainakin vielä  HYVIN kauan ilman sitä htin tautia. Onneksi sitä ei mieti enää, pelkäsin, että se on koko ajan mielessä, lopun elämää.

T. se 13 (hui, mulle ilmoitti lääkäri 13.2. perjantaina, ettei voida sulkea...jne jne.)