Te jotka olette aina pirteän iloisia, hymyileviä ja ystävällisiä miten jaksatte olla sellaisia?

En minä kotioloissa tietenkään aina ole hymyilevä ja hyväntuulinen, mutta sosiaalisissa tilanteissa pyrin olemaan. Sitten kun on paha päivä ja elämä potkii päähän, murjottelen enemmän kotona.

Itselläni on huonoinakin päivinä parempi olla, kun hymyilee ja on ystävällinen muille.

Uskon karmaan ja yritän elää sen mukaan, että hyvä tulee hyvän luokse. Olen ystävällinen vaikka olisikin huono päivä.

Lähinnä vetäydyn enemmän omiin oloihin jos tosi paljon sapettaa.

Hetken kun käy vetämässä henkeä, niin jaksaa taas hymyillä.

Se on sellainen perusolotila ihmisten ilmoilla. Ei vaadi mitään ponnistuksia. 

On omat murheet, mutta ei vaikuta siihen, että hymyilen vastaantulijoille. On vain luontaista. En osaa tähän sen enempää oikein vastata. 

Minä olen yleensä hyvällä tuulella, pirteä ja iloinen. Kauhean kiltti en ole. Auttavainen ja empaattinen kyllä, mutta myös kärkäs ja kriittinen.

On helppoa olla hyvällä tuulella, kun asiat ovat elämässä niin kuin pitääkin. Olen tietoisesti tehnyt valintoja helpottaakseni elämääni. Asuinpaikka ja asumismuoto on valittu niin, että työmatkat ja kotityöt eivät rasita liikaa, lapsiluku sen mukaan, kuinka paljon haluan käyttää aikaa harrastuksiin kuskaamisiin.

Joskus on parisuhdeongelmia tai työstressiä, mutta en yleensä jää vatvomaan näitä enkä varsinkaan kieriskelemään itsesäälissä. Olen ratkaisukeskeinen.

Vierailija kirjoitti:

En minä kotioloissa tietenkään aina ole hymyilevä ja hyväntuulinen, mutta sosiaalisissa tilanteissa pyrin olemaan. Sitten kun on paha päivä ja elämä potkii päähän, murjottelen enemmän kotona.

Tämäpä tämä. Töissä tekohymyn kasvoilla ja kotona olisi ihanaa olla rauhassa mutta perhe. Ei niille voi kiukutella työstä, joten tekohymyä 16/24, unissaan saa sentään rentoutua.

Olen tuttaville iloinen, hymyilevä ja ystävällinen päivästä riippumatta. Mitä läheisempi, sitä enemmän kärsii huonoista päivistä. Huono diili heille.

Ystävällisyys, hymyily ja positiivisuus auttaa jaksamaan vaikka on omiakin murheita. Eikä sitä tarvitse edes teeskennellä. Lisäksi se ärsyttää niitä ihmisiä, jotka yrittävät huonontaa päivääni omalla negatiivisuudellaan tai kärttyisyydellään tai muuten vain omilla asenteillaan - minä kun en ole antanut lupaa kellekään yrittää pilata omaa päivääni, hymyily on sopiva vastalääke.

Ongelmissa ei tarvitse velloa eikä etenkään purkaa omaa harmitusta muihin.

Se on vaan feikkausta.

Tulee hyvä mieli itselle ja muille, kun on hyvällä tuulella. Saan todella paljon energiaa positiivisista ihmisistä ja nautin heidän seurastaan. Haluan myös, että muut tuntevat olonsa mukavaksi ja rennoksi lähelläni.

En oikein ymmärrä ihmisiä, jotka näyttävät jatkuvasti olevan huonolla tuulella. Esim. töissä, jossa nähdään usein, on mielestäni kohteliasta moikata iloisesti ja hymyillä, se ei paljoa vaadi. Plussaa toki jos jaksaa sen lisäksi vielä vaihtaa kuulumisia. Jotkut luulevat, että olen jotenkin tekopirteä, mutta en ole, nautin vain elämästä ja saan virtaa ihmisistä ympärilläni.

Tykkään myös viettää aikaa yksin ja nautin rauhallisista koti-illoista, tekemättä yhtään mitään.

Minulla on tosi harvoin huonoja päiviä. Ennemminkin sellaisia vähäenergisiä on kyllä välillä, mutta en silloinkaan ole huonolla tuulella. Olen myös kärkäs sanomaan mielipiteeni ja miehen ja ystävien kanssa usein puretaankin kokemuksia ja tunteita yhdessä, paasataan milloin politiikasta, milloin työjutuista. Osataan olla vihaisiakin, mutta asioille, ei toisillemme.

Olen positiivinen luonne ja paljon ihmisten kanssa tekemisissä työn puolesta ja tykkään olla mukava ja aiheuttaa hyvää fiilistä kanssaihmisissä. Ihan luonnostaan se tulee ja on kiva saada positiivista vastakaikua. Yleensä olen kaikille, tutuille ja tuntemattomillekin ystävällinen. Paitsi joskus kun joku käyttäytyy oikein rumasti, saattaa tämäkin täti vähän ärähtää.

Yleensä ne iloisimman ja sosiaalisimman oloset ihmiset on niitä, jotka on kokenut erityisen paljon pahaa elämässä ja tietää miltä tuntuu tulla kaltoinkohdelluksi joten ei halua toisille samaa oloa. Yleensä sitten omissa oloissa kyseiset ihmiset itkee.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ne iloisimman ja sosiaalisimman oloset ihmiset on niitä, jotka on kokenut erityisen paljon pahaa elämässä ja tietää miltä tuntuu tulla kaltoinkohdelluksi joten ei halua toisille samaa oloa. Yleensä sitten omissa oloissa kyseiset ihmiset itkee.

Voin yhtyä kommenttisi alkuosan mutta en loppuosaan. Vaikeiden kokemusten ja niistä selviämisen myötä pidän itseäni aika vahvana ja luotan pärjäämiseeni. Lisäksi osaan arvostaa sitä, miten hyvin asiat ovat nyt. Koen päässeeni yli vaikeista kokemuksista enkä juuri mieti niitä, saati itkeskele yksinäni. Pikemminkin ne, joilla ei ole ollut suuria vastoinkäymisiä, takertuvat pieniin ongelmiin.