En ymmärrä lapsettomien katkeruutta!

Ja heti alkuun anteeksi tarkoituksellisen raflaava otsikko, mutta sainpa huomiosi.



Tarkoitan sanoa, etten ymmärrä miksi lapsettomien sinänsä täysin ymmärrettävä katkeruus purkautuu vihana lapsia saaneita ja lapsia kohtaan? Olen itse erään lapsettomuudesta kärsivän tuttavan taholta tällaisen käytöksen kohteena. Hän ei suostu puhumaan minulle, välillä jopa osoittaa inhoa hienovaraisesti eleillä ja ilmeillä. Kaikki tämä alkoi, kun sain lapsen ja myöhemmin toisenkin. Emme ole sydänystäviä, mutta tuttavia kuitenkin.



Olen kuullut samoja kokemuksia muiltakin paljon. Miksi tahattomasti lapseton käyttäytyy näin? Tiedän tottakai, että katkeruus on kova, mutta oikeuttaako se ilman muuta kohtelemaan lapsen saaneita huonosti?