Lue keskustelun säännöt.
Pelkojensa kanssa sinuiksi?
05.09.2018 |
Mulla on pelkoja, kaikilla on pelkoja. Joitakin ne voi estää elämästä elämää täysillä yms.
Niiden ei tarvitse koskaan täysin kadota, eikä ne varmaan katoakaan, mutta niiden kanssa voi päästä sinuiksi ja elää.
Mulla on 14-25 v huumeidenkäytön takia vielä normaalia enemmän pelkoja, vainoharhoja ja ongelmia lukea ja käsittää todellisuus ja toisten ihmisten käytös oikein.
Mut silti haluan kovasti päästä yliopistoon opisekelemaan tulevaisuudessa muutaman vuoden päästä ja vakiduunissa nyt oon ollutkin. Mut mun PELKONI, on se, että
mitä jos siellä koulussa koko luokka/ryhmä kääntykin mua vastaan ja alkaa pilkkaamaan/nauramaan, joka päivä, kun mut näkevät? Koska mulla ei tällä hetkellä oikein ole selvää käsitystä itsestäni ja oon päihdepäissäni nolaillut itteäni yms. oon saanut kuulla dissausta elämän varrella ilmankin niitä, niin rehellisesti sanottuna PELKÄÄN joutuvani yleisen naurun ja pilkan kohteeksi!
Koska ehkä musta huomaa, että olen oudompi, kun muut, vaikka tosin ihan mukava ja vielä suht fiksu perusluonne onkin, niin ehkä mut sit kuitenkin valitaan joksikin pelleksi. Vai tapahtuisko yliopistossa vielä tommosta?
Skenaario, että +30 v tyyppi valitaan ryhmän jokapäivän pilkan ja kiusan kohteeksi.
Ei mulla ees ole mitään sen kummempaa intressiä saada uusia ystäviä tai muutenkaan edes kiinnosta ne ihmiset siellä, vaan enemmänkin se ala ja opiskelu.
Niin oon vähän niinkun puun ja kuoren välissä; en mä voi jättää elämääni elämättä pelkojeni takia, mutta mitäs sit jos ne toteutuvatkin?
Kysehän ei edes ole mistään vakavasta asiasta sinänsä, mutta täysin jäissä ollut ja kehittymätön itsetunto saa mut ajatteleaan näitä asioita näin, enkä voi sille tällä hetkellä mitään.
Mitä mieltä olette?
Kommentit (25)
Samaa mullakin. En tiedä, mikä auttaisi. Ne ajatukset on niin syvällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa mullakin. En tiedä, mikä auttaisi. Ne ajatukset on niin syvällä.
Mut eikai siinä auta muu, kun ottaa härkää sarvista... Vai mitä?
T. Ap
Meinaan, että mennä vaan ja elää, vaikka mitä kävisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mullakin. En tiedä, mikä auttaisi. Ne ajatukset on niin syvällä.
Mut eikai siinä auta muu, kun ottaa härkää sarvista... Vai mitä?
T. Ap
Meinaan, että mennä vaan ja elää, vaikka mitä kävisi.
Niin mäkin luulen. Tulee muuta ajateltavaa ja saa uusia kokemuksia vanhojen tilalle. Kaikki käsittelemättä asiat vaan pulpahtavat usein pintaan. Ahdistuksen käsittelyssä on ainakin mulla kehitettävää. Mut voimia sulle. Ihan yhtä hyvin voi onnistua kuin epäonnistuakin. Se ei elä, joka pelkää ☺.
❤
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mullakin. En tiedä, mikä auttaisi. Ne ajatukset on niin syvällä.
Mut eikai siinä auta muu, kun ottaa härkää sarvista... Vai mitä?
T. Ap
Meinaan, että mennä vaan ja elää, vaikka mitä kävisi.
Niin mäkin luulen. Tulee muuta ajateltavaa ja saa uusia kokemuksia vanhojen tilalle. Kaikki käsittelemättä asiat vaan pulpahtavat usein pintaan. Ahdistuksen käsittelyssä on ainakin mulla kehitettävää. Mut voimia sulle. Ihan yhtä hyvin voi onnistua kuin epäonnistuakin. Se ei elä, joka pelkää ☺.
❤
Kiitos! Mut siis täs on sellanen asia, että enhän mä voi mitenkään antaa toisten ihmisten määrä mun elämästä ja mun opiskelusta!
Siis en voisi niellä sitä, että en nyt sitten jatkanutkaan opiskelujani, kun joku tai jotkut sanoivat jotain..
En voisi sietää itseäni silleen. Tuskin se kiusaaminen kauan jatkuisi, kun ei ota sitä vastaan alkuunkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se varmaan todennäköistä ole, että sinut valittaisiin pilkan kohteeksi eli että pelkosi toteutuisi.
Se vaara ehkä on, että epävarmuutesi takia saatat pienistä toisten ihmisten arvostelun ja torjunnan merkeistä, ilmeistä ja äänenpainoista yms., joita käytännössä jokainen meistä joutuu silloin tällöin kokemaan, muodostaa kokonaistulkinnan, että sinua yleisesti ei hyväksytä.
Toisin sanoen, jokainen saa välillä ei-toivottua palautetta, mutta sille ei saisi antaa liian suurta painoarvoa.
Terapia kai voi auttaa siinä, että opettelee olemaan antamatta kaikelle negatiiviselle niin suurta painoarvoa. Sekin auttaa, että muistuttaa itseään säännöllisesti siitä eli tavallaan pistää itsensä ruotuun aina tietyin väliajoin, ihan tietoisesti.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mullakin. En tiedä, mikä auttaisi. Ne ajatukset on niin syvällä.
Mut eikai siinä auta muu, kun ottaa härkää sarvista... Vai mitä?
T. Ap
Meinaan, että mennä vaan ja elää, vaikka mitä kävisi.
Niin mäkin luulen. Tulee muuta ajateltavaa ja saa uusia kokemuksia vanhojen tilalle. Kaikki käsittelemättä asiat vaan pulpahtavat usein pintaan. Ahdistuksen käsittelyssä on ainakin mulla kehitettävää. Mut voimia sulle. Ihan yhtä hyvin voi onnistua kuin epäonnistuakin. Se ei elä, joka pelkää ☺.
❤Kiitos! Mut siis täs on sellanen asia, että enhän mä voi mitenkään antaa toisten ihmisten määrä mun elämästä ja mun opiskelusta!
Siis en voisi niellä sitä, että en nyt sitten jatkanutkaan opiskelujani, kun joku tai jotkut sanoivat jotain..
En voisi sietää itseäni silleen. Tuskin se kiusaaminen kauan jatkuisi, kun ei ota sitä vastaan alkuunkaan.
Niin pitäisi uskoa itseensä, jolloin toisten mielipiteillä ei olisi niin paljon merkitystä. Helpommin sanottu kuin tehty. Tietenkin sä opiskelet, jos se on sun unelma. Ei tarvitse sitten vanhana jossitella. (:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terapia?
Pelkkää lässytystä terapia.
Faith kirjoitti:
E
Se vaara ehkä on, että epävarmuutesi takia saatat pienistä toisten ihmisten arvostelun ja torjunnan merkeistä, ilmeistä ja äänenpainoista yms., joita käytännössä jokainen meistä joutuu silloin tällöin kokemaan, muodostaa kokonaistulkinnan, että sinua yleisesti ei hyväksytä.
Nojoo, osuit asian ytimeen.
Koska toi homma multa lähti ihan täysin käsistä, kun aloin olla selvinpäin ja kaikki muistot palasivat pintaan.
Vieläkin tuntuu, että just noitten juttujen takia, jos joku sanoo joskus jotain ei-positiivista, niin olen ihan varma, että henkilö vihaa mua yms. enkä voi käsittää. Sit seuraavana päivänä se onkin taas oma itsensä.
Mut jokatapauksessa, kiitos vastauksesta! En muutakaan voi tehdä elämälläni, kun kehittyä eteenpäin ja näillä mennään mitä nyt onkaan päässä.
Ja oot oikeassa just tossa, että ei ota sitä niin p*rkeleen vakavasti, jos joku jotain sanoo tai tekee.
Ei se mitään vakavaa ole tähänkään mennessä ollut, mitä joku on mulle sanonut tai tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, kannattiko käyttää niitä huumeita? :D Täysin oma vikasi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapia?
Pelkkää lässytystä terapia.
Eikä ole lässytystä. Tuo uusia kulmia ajatteluun. Sä taidat olla hieman kyynistynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noh, kannattiko käyttää niitä huumeita? :D Täysin oma vikasi
No enkai mä nyt niitä huumeta syytä siitä, että mua on joskus dissattu ja kiusattu kouluissa ja muualla. :)
Huumeet vaan sekotti pakkaa entisestään, samat ahdistukset ihmisillä on, oli käyttänyt tai ei.
Mee näpäyttelemään vaikka itseäs seuraavaks. :D
Kävin amk:ta ensin ja olin silmätikku, liian erilainen, liian introvertti.
Kun pääsin yliopistoon, tajusin että sinne tultuani kaikki muuttui. Porukka oli fiksua, ei kiusattu ollenkaan, koko yliopistossa opiskelun dynamiikka on erilaista - vapaata ja ei-koulumaista.
Fiksut ei tosiaan kiusaa. Sain ajan mittaan ystäviä, tosiystäviä. Ne amis- tai jopa amk-porukat tosiaan karsiutuu paremmista opinahoista. Jos sellaisia olisi, heihin sai paremmin välimatkaa koska ainakin oma oppiaine oli sellainen, että sai valita seuransa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä olet itse vastuussa omista tunteistasi. Jos nyt joku kiusaisi sinua (mitä en usko), se reaktio miten siihen suhtaudut on sinun reaktiosi. Jos jollekin tulee huono olo sinusta (jos olet huumepäissäsi vahingoittanut muita joskus, jonkun muun uhriksi joutunut voi vaistota pahantekijät noin yleisesti), vaikka sinulle tulisi huono olo, muista että muillakin on oikeus omiin tunteisiinsa. Koskaan ei voi olla kaikille mieliksi. Vai onko sen että luulet toisten ajattelevan sinua narsistinen harha? Siinä tapauksessa ei auta mikään.
Vierailija kirjoitti:
Kävin amk:ta ensin ja olin silmätikku, liian erilainen, liian introvertti.
Kun pääsin yliopistoon, tajusin että sinne tultuani kaikki muuttui. Porukka oli fiksua, ei kiusattu ollenkaan, koko yliopistossa opiskelun dynamiikka on erilaista - vapaata ja ei-koulumaista.
Fiksut ei tosiaan kiusaa. Sain ajan mittaan ystäviä, tosiystäviä. Ne amis- tai jopa amk-porukat tosiaan karsiutuu paremmista opinahoista. Jos sellaisia olisi, heihin sai paremmin välimatkaa koska ainakin oma oppiaine oli sellainen, että sai valita seuransa.
Ihana kuulla ja jotain tollasta mä osasin vähän toivoakin!
Koska mitä mä siitä oikeesti voitan, jos lähtisin taas "selviytymään" johonkin amis tai amk porukkaan? Enkai siitä mitään mitalia saa.
Ja totakin mietin, että ei niitten huutelijoitten tai kiusaajien ja niiden päässä hirveesti mitään liiku kuitenkaan, kun mietin millaset tyypit ja missä mua sit on kiusanneet... Et tuskin totetutuu yliopistossa, jossa oikeesti HALUTAAN olla ja opiskella. Ei pakotettuna jossain.
Ja sitten oonkin 20 vuoden päästä jo niin vanha ja kokenut, ettei enää kiusaamiset pelota! :)
Kiitos kiitos kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet itse vastuussa omista tunteistasi. Jos nyt joku kiusaisi sinua (mitä en usko), se reaktio miten siihen suhtaudut on sinun reaktiosi. Jos jollekin tulee huono olo sinusta (jos olet huumepäissäsi vahingoittanut muita joskus, jonkun muun uhriksi joutunut voi vaistota pahantekijät noin yleisesti), vaikka sinulle tulisi huono olo, muista että muillakin on oikeus omiin tunteisiinsa. Koskaan ei voi olla kaikille mieliksi. Vai onko sen että luulet toisten ajattelevan sinua narsistinen harha? Siinä tapauksessa ei auta mikään.
Noniin, tulihan sieltä se keittiöpsykologi universumin lakeineen ja fraaseinen tänne puhumaan järkeä päähän meille idi*oteille!
Et oo tainnut pahemmin itse kokea sosiaalisia ahdistuksia, kun noin puhut, mut ei se mitään. Toivottavasti saat joku päivä terveen empatiakyvyn itsellesi! :)
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet itse vastuussa omista tunteistasi. Jos nyt joku kiusaisi sinua (mitä en usko), se reaktio miten siihen suhtaudut on sinun reaktiosi. Jos jollekin tulee huono olo sinusta (jos olet huumepäissäsi vahingoittanut muita joskus, jonkun muun uhriksi joutunut voi vaistota pahantekijät noin yleisesti), vaikka sinulle tulisi huono olo, muista että muillakin on oikeus omiin tunteisiinsa. Koskaan ei voi olla kaikille mieliksi. Vai onko sen että luulet toisten ajattelevan sinua narsistinen harha? Siinä tapauksessa ei auta mikään.
Miten narsismi tähän liittyy?
Oisko sellanen asenne hyvä, että "tehty mikä tehty (se vahinko itselle) ja juusto mikä juusto muitten silmissä, mut ei tarvitse ottaa vakavasti, jos jotain pilkkaa tai naurua kuuluu, se loppuu kyllä ajallaan ja saan sentään elämääni elettyä" ?
Koska oon kuitenkin ollu yli 5 vuotta duunissa, missä on kymmeniä ihmisiä töissä, enkä ole mitenkään vihattu tai muuta. Paitsi kerran luulin, että mua tahallaan pilkattiin, mutta ei kyse sit edes ollutkaan siitä. :D
T. Ap