Voiko oppia suorasanaiseksi?
Olen nainen 23v ja olen sisimmissäni luonteeltani räväkkä, country tyttö. Läheisten ihmisten kanssa osaan olla oma itseni, juttua tulee ja olen vähän "raju". Sosiaalisissa tilanteissa joissa on uusia ihmisiä tai puolituttuja olen ihan ujo, seinäruusu. Edes kaupan kassalla en "kehtaa" sanoa etten tarvitse kuittia. Jos jotain tarvitsee puhua, se on sellaista hiljaista piipitystä ja nolostun joka asiasta.
Ärsyttää ihan suunnattomasti tämä luonne. Olen kuitenkin vahva luonteeltani silleen että osaan muuttaa tapojani. Esim ennen en voinut kutsua ketään kylään kun olin liian tarkka tavaroistani. En halunnut kenenkään koskevan mihinkään. Tajusin jossain vaiheessa että todella sairasta käytöstä ja muutin tapani. Nyt minun luona on usein kavereita ja kaikki on kaikkien käytettävissä eikä se ahdista yhtään. Pystyn jättämään kavereita kotiini jos lähden itse esim kauppaan. Ennen ei olisi tullut kuuloonkaan.
Olin ennen muutenkin vähän ilkeä ja puhuin ihmisistä pahaa. Tajusin senkin olevan tyhmää ja nykyään en halua puhua kenestäkään pahaa ja jos joku haukkuu esim. tuntemattomien vaatetyyliä se saa niskavillat pystyyn. En voi sietää paskanpuhumista.
Asiasta sanominen, suoraan kyseiselle ihmiselle on oikein.
Itse en vain osaa/uskalla puhua suoraan.
Esim tänään oli tilanne kun puolitutun kanssa selvittelimme riitatilannetta kun tuttu oli humalassa hajottanut pulloja minun pihalleni tahallaan. Ajattelin ennen tapaamista että sanon suoraan mitä ajattelen, mutta paikanpäällä menin lukkoon ja aloin piipittämään että ei siinä mitään ja sellaista sattuu. Tyyppi huomasi miten heikko olen ja siivoominenkin jäi minulle.
Sisälläni kiehuu, itseni takia. Miksi en osaa sanoa mitä ajattelen, miksi olen näin v**tun ujo. Ihan oikein että joudun siivoamaan jäljet itse kun olen tämmöinen luuseri. Ihannoin ihmisiä jotka osaavat olla sosiaalisissa tilanteissa oma itsensä.
Kysymys siis kuuluu: Voinko opetella olemaan oma itseni, raju ja suorasanainen jokatilanteessa enkä vain läheisten seurassa. Miten opin olemaan nolostumatta turhasta ja vaikka heittämään rennosti läppää jossain tilanteessa missä on ihmisiä jota en tunne.
Tai sanomaan suoraan jos tulee esim tällainen riitatilanne.
Lisään vielä että haluan olla usein humalassa, koska silloin estot lähtee ja osaan olla rento oma itseni. En ole koskaan missään hirveässä kunnossa vaan vähän humalassa, mutta silloin olen oma itseni.
Kommentit (12)
Ikä tekee tuon itsestäänkin usein. Esim. 20 v:issä on paljon ujoja ja sosiaalisesti varovaisia, mutta 40 v ikäisissä aika vähän. Itse olin nuorena suorastaan sosiaalisten tilanteiden foobikko, nyt 44 v räpätäti joka en osaa pitää turpaani kiiinni edes silloin kun olisi järkevää.
Jaaritteleva country tyttö. Mitä jos ihan ekaksi opettelisit vähän ytimekkäämmäksi. Tuon voisi vetää sunnuntaina kirkossa ja kestäisi tunnin. Kaikki nukkuisivat.
Totta kai voi oppia jos niin päättää haluta tosissaan. Voi toki olla monimutkaisenkin itseanalyysin ja pohtimisen sekä isojen päätösten tekemisen takana lopputulema olla se parempi itsensä, mutta sanon, että anna mennä vaan.
Toki!
Ajaudu tilanteisiin, joissa pitää puhua suoraan, ja siitä sitten aukomaan päätään.
Älä ajattele mitä toiset ajattelevat, vaan anna mennä vaan!
Mene treffeille ja kerro deitille suoraan, jos ei miellytä.
Ei valkoisia valheita vaan suorat sanat kehiin.
En halua/tarkoita mitään pään aukomista vaan ihan että sais suun auki tilanteessa kun tilanteessa. Edes sille kassalle sanottua sen en tarvii kuittia ilman että se tulee piipittäen tai nolostumatta.
Ap
Suorasanainen voi olla olematta "raju".
Voi ihan rationaalisesti miettiä, mitä pahaa siitä voi seurata, jos pitää oikeamielisesti puoliaan ja sanoo näkemyksensä suoraan, esim. vaatii sotkun aiheuttajaa siivoamaan itse jälkensä. Jos toinen suuttuu ja rupeaa hankalaksi (mitä yleensä ei tapahdu) niin ei sekään lopulta vaarallista ole.
Yksi haaste on siinä, että jos aiemmin on aina ollut epäoikeudenmukaisuuteen alistuva hissukka, ja sitten ryhdistäytyykin ja alkaa pitää puoliaan, niin jotkut tuttavapiiristä saattavat vastustaa muutosta ja yrittää kahta kauheammin pomotella. Ei noin varmaan usein käy, mutta se on mahdollista. Kannattaa silti aina jatkaa muutosta parempaan.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Ei sun tarvitse olla raju ja suorasanainen, kun voisit olla vain cool.
Huono itsetunto ilmenee välillä kyyristelynä, välillä hyökkäävyytenä: "täältä tulee nyt näitä mun mielipiteitä, ota tai jätä".
Nuo muutokset, joita olet tehnyt, näyttävät liittyneen muiden ihmisten hyvinvointiin. Osaatko puolustaa samalla tavalla omia oikeuksiasi? Ensin pitää olla sitä mieltä, että on riittävän arvokas pyytämään asioita itselleen.
Harjoittele ystävällistä puhetapaa. Kun sanoo asiat rehellisesti JA ystävällisesti, ei tarvitse pelätä sitä, että pahoittaisi toisen mielen. Jämäkkyys on mielestäni eri asia kuin räväkkyys ... jos räväkällä tarkoitat sitä, että välillä kuulija joutuu vetämään happea, kun jaat näkemyksiäsi.
Muutokset liittyi kyllä omaankin hyvinvointiin, eihän minulla olisi kavereita/läheisiä enää ollenkaan jos olisin vielä sellainen ärsyttävä ja ilkeä. Muutenkin tunnen oloni paremmaksi kun olen parempi ihminen.
Moni käsitti väärin, en halua olla ilkeä. Tarkoitin räväkkyydelläni että ääntä lähtee enkä piipitä ja osaan sanoa omat mielipiteet.
Kirjoitin ehkä asiani vähän epäselvästi, mutta lyhyesti ja selvemmin: Haluaisin oppia sosiaalisia tilanteita, ehkä saada uusia kavereita ja olemaan rento ihmisten keskellä.
Miten näitä taitoja voisi opetella?
Ap
"Ensin pitää olla sitä mieltä, että on riittävän arvokas pyytämään asioita itselleen. "
Ja kiitos tuosta. Mietin tätä lausetta pitkään ja tajusin että en pidä itseäni oikein minään. Joka asiassa tunnen olevani huono. Yritämpä tehdä tähän muutoksen.
Pääasia, että olet rehellinen itsellesi ja oma itsesi.
Kaikkeen oppii. Pitää vain jaksaa harjoitella.