Paha perintöriita pikkusummasta
Olen seurannut läheltä riitaa, jossa riidellään verisesti parista sadasta eurosta, vaikka koko perinnön arvo on yli 100 000 €. Vetää jotenkin todella surulliseksi, koska kyseessä oli minulle läheinen ihminen, vaikken suoraan hänen perillisensä olekaan. Näiltä itse perillisiltä on tuntunut menneen kaikki suhteellisuudentaju. Tuntuu, kuin he eivät enää edes muistaisi koko edesmennyttä henkilöä. Onko vastaavia kokemuksia?
Kommentit (18)
Oot vaan katkera kun et oo saamassa mitään.
Perinnöstä riidellessä ei yleensäkään riidellä rahasta vaan rakkaudesta. Lapsuudessa on jo jäänyt kipeitä jälkiä siitä, kun toisesta on välitetty enemmän kuin itsestä, ja se purkautuu sitten perinnön kohdalla jonkun pikkuasian kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Perinnöstä riidellessä ei yleensäkään riidellä rahasta vaan rakkaudesta. Lapsuudessa on jo jäänyt kipeitä jälkiä siitä, kun toisesta on välitetty enemmän kuin itsestä, ja se purkautuu sitten perinnön kohdalla jonkun pikkuasian kohdalla.
Meidän suvussa kyse on ihan ahneudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinnöstä riidellessä ei yleensäkään riidellä rahasta vaan rakkaudesta. Lapsuudessa on jo jäänyt kipeitä jälkiä siitä, kun toisesta on välitetty enemmän kuin itsestä, ja se purkautuu sitten perinnön kohdalla jonkun pikkuasian kohdalla.
Meidän suvussa kyse on ihan ahneudesta.
Jos riitelyä jatkaa pitkään ja palkkaa vaikka asianajajan hoitamaan asiaa, menettää todennäköisesti paljon enemmän kuin saisi, vaikka voittaisi riidan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinnöstä riidellessä ei yleensäkään riidellä rahasta vaan rakkaudesta. Lapsuudessa on jo jäänyt kipeitä jälkiä siitä, kun toisesta on välitetty enemmän kuin itsestä, ja se purkautuu sitten perinnön kohdalla jonkun pikkuasian kohdalla.
Meidän suvussa kyse on ihan ahneudesta.
Sinun kohdallasi ehkä, muiden puolesta et voi puhua.
No jos lapsenlapsi Jyri saa 99 500 e ja minä 250 e ja Kalle 250 e ja minä olen perittävän lapsenlapsi, Kalle serkku, niin vähän voisin rähjätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinnöstä riidellessä ei yleensäkään riidellä rahasta vaan rakkaudesta. Lapsuudessa on jo jäänyt kipeitä jälkiä siitä, kun toisesta on välitetty enemmän kuin itsestä, ja se purkautuu sitten perinnön kohdalla jonkun pikkuasian kohdalla.
Meidän suvussa kyse on ihan ahneudesta.
Sinun kohdallasi ehkä, muiden puolesta et voi puhua.
Mä en ole saamassa perintöä.
Miksi perinnöstä yleensä pitää riidellä? Jos testamentti on tehty, on se kuitenkin perittävän viimeinen tahto, eikö sitä voisi kunnioittaa?
Meillä kolmesta lapsesta vanhin peri selkeästi enemmän. Hän on myös elämänsä aikana saanut muut paljon enemmän tukea kaikin puolin elämässään. Turha sellaisesta on riidellä, en minä riitelemällä voi mennyttä muuksi muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
No jos lapsenlapsi Jyri saa 99 500 e ja minä 250 e ja Kalle 250 e ja minä olen perittävän lapsenlapsi, Kalle serkku, niin vähän voisin rähjätä.
Suoraan alenevassa polvessa on oikeus lakiosaan, onko siis kysymys siitä että sun äiti/isä on edelleen elossa ja perii tämän isovanhemman, ja sinä saat sitten tuon perinnön edelleen kun vanhempasi on kuollut?
Eihän tuohon järjestelyyn pysty ottamaan mitään kantaa jos ei tiedetä faktoja.
Työskentelin urani alkupuolella jonkin aikaa perintöjuristina ja voin sanoa, että en tekisi sitä työtä enää päivääkään, vaikka miten hyvää palkkaa saisin. Itseltäkin oli mennä pää mielenterveys, kun jouduin jatkuvasti todistamaan, miten aikuiset ihmiset taantuivat alle kouluikäisen tasolle riidellessään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinnöstä riidellessä ei yleensäkään riidellä rahasta vaan rakkaudesta. Lapsuudessa on jo jäänyt kipeitä jälkiä siitä, kun toisesta on välitetty enemmän kuin itsestä, ja se purkautuu sitten perinnön kohdalla jonkun pikkuasian kohdalla.
Meidän suvussa kyse on ihan ahneudesta.
Sinun kohdallasi ehkä, muiden puolesta et voi puhua.
Niin juuri. Aina joku näsäviisas lapsenlapsi luulee tietävänsä vanhemman polven asiat.on helppo sanoa muille ei pidä riidellä. Ootappa vaan
...Eikä usein ole kyse lapsuuden syrjinnästä vaan aikuisuuden . Kun toinen on mennyt tyhjentämään vainajan kaapit juuri ennen kuolemaa ja jättänyy rojut muille. Tai lypsänyt vanhuksen tilin tyhjäksi omiin menoihin.
Vierailija kirjoitti:
Työskentelin urani alkupuolella jonkin aikaa perintöjuristina ja voin sanoa, että en tekisi sitä työtä enää päivääkään, vaikka miten hyvää palkkaa saisin. Itseltäkin oli mennä pää mielenterveys, kun jouduin jatkuvasti todistamaan, miten aikuiset ihmiset taantuivat alle kouluikäisen tasolle riidellessään.
Mutta siitähän siinä juuri on kyse. Taannutaan lapsen tasolle, ja lapsuuden tunteet nousevat pintaan. Siksi juuri sen typerän kympin arvoisen kipon takia välit menevät siskoon, kun oikeasti kyse on siitä, rakastivatko vanhemmat tasapuolisesti.
Meillä oli paha perintöriita, vainaja ei ollut tehnyt testamenttia. Aluksi sovittiin kaikessa yhteisymmärryksessä, mutta silti alkoi ilmaantua kapuloita rattaisiin ihan ihme syistä. Sisareni antoi periksi vasta, kun itkin suunnitelmieni menneen pieleen monien yllättävien viivästysten takia, ja luovuttavani sopimisen yrittämisen. Hänelle ei ikinä ollutkaan tärkeää raha tai omaisuus, vaan voittaa ja murtaa minut, vetää pitempi korsi - ihan kuin silloin kun olimme lapsia.
Perintöriitelijät ovat mielestäni helvetin tyhmiä ihmisiä. Siinä menee paljon rahaa hukkaan, kun tarvitaan juristeja ja kaikki pitää merkitä virallisesti papereihin ja kirjoihin ja kansiin. On paljon fiksumpaa vetää yhtä köyttä kuten mekin olemme tehneet ja tehdään. Kun näin toimii voi pesää tyhjentää todella paljon ja vetää sen arvoa alas mikä vähentää veroja huomattavasti. Se on sellaista köyhän miehen verosuunnittelua, kun ei ole Nallen tapaan niin helppoa muuttaa Ruotsiin.
Veeti kirjoitti:
Perintöriitelijät ovat mielestäni helvetin tyhmiä ihmisiä. Siinä menee paljon rahaa hukkaan, kun tarvitaan juristeja ja kaikki pitää merkitä virallisesti papereihin ja kirjoihin ja kansiin. On paljon fiksumpaa vetää yhtä köyttä kuten mekin olemme tehneet ja tehdään. Kun näin toimii voi pesää tyhjentää todella paljon ja vetää sen arvoa alas mikä vähentää veroja huomattavasti. Se on sellaista köyhän miehen verosuunnittelua, kun ei ole Nallen tapaan niin helppoa muuttaa Ruotsiin.
Mutta jos porukassa muut ovat järkeviä ja yksi sellainen, joka ei voi joustaa mistään ja haluaa tehdä kaiken vaikeasti, se voi pilata koko homman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työskentelin urani alkupuolella jonkin aikaa perintöjuristina ja voin sanoa, että en tekisi sitä työtä enää päivääkään, vaikka miten hyvää palkkaa saisin. Itseltäkin oli mennä pää mielenterveys, kun jouduin jatkuvasti todistamaan, miten aikuiset ihmiset taantuivat alle kouluikäisen tasolle riidellessään.
Mutta siitähän siinä juuri on kyse. Taannutaan lapsen tasolle, ja lapsuuden tunteet nousevat pintaan. Siksi juuri sen typerän kympin arvoisen kipon takia välit menevät siskoon, kun oikeasti kyse on siitä, rakastivatko vanhemmat tasapuolisesti.
Ennemminki on kyse siitä rakastaako se sisko siskoaan niin että suostuisi kohtuuteen ja tasapuolisuuteen kun itse tietää saaneensa tonneja rahaa toisen ohi aikuisena ja moninverroin enemmän esim perintöesineitä , arvotavaraa koska älysi ruinata ne vanhemman eläessä. Tietää että toinen ei saanut. Nyt vielä kehtaa omille jälkeläisilleen eli lapsenlapsilleen ottaa tavaroita kuplinpesästä toisen sisaren ohi. Tästä ne meillä meni välit. Ei halunnutkaan tasapulisuutta koko elämä huomioiden. Ei välittänyt pppp vertaa sisaren oikeuksista. Lopetin sisarsuhteen koska itsekkyys törkeää.ei rakkautta sisarta kohtaan.
Sisko varasti vanhemman vähät kultakorut kuolinpesästä. Luuli etten olisi tajunnut. Se oli sen loppu. Elämä maksaa hänelle kyllä.
He joko ovat todella ahneita tai todella pahoissa riidoissa. Tyypillisesti vastaavanlaiset riitapukarit sanovat, että ”tää on periaatekysymys”. Se ”periaate” ilmeisesti on, että toisen elämästä pitää tehdä mahdollisimman ikävää.