Ala-asteikäinen tyttö, jonka kaverina kukaan ei viihdy..

Ei sääli auta ketään, tee lasu

Tosiaan tee nyt äkkiä ilmoitus, jos kerran kotiolot huonot.

Ei se ole tytön vika, lasu perheestä. 

On jo sosiaalitoimen asiakkaita.

Turha silti sääliä jos et kuitenkaan aio auttaa häntä mitenkään.

No miten auttaisin? Muutoin kuin "tee lasu"?

On yritetty puhua ja ymmärtää..

No mua auttoi lapsena kun kaverin äiti oli vähän kuin varaäiti kun kotona oli pskat oltavat. Jos ei kiinnosta sellainen niin älä tuhlaa aikaasi sääliin vaan vihaa vapaasti.

Saako tytön vanhempiin mitään yhteyttä? Jos yrittäisi puhua heille? Ikävä juttu kaikkien kannalta.

Puhuitko suoraan tytölle siitä hammasharjajutusta? Jos joku kerrankin puhuisi hänelle ymmärtävästi ja kasvattavasti eikä aliarvioisi häntä, ihmeitä voisi tapahtua. Sano, että pidät hänestä kovasti, mutta et hyväksy huonoa käytöstä ja toivot, että hän voisi lapsesi kanssa olla ystävä. Se ei kuitenkaan onnistu, jos käytös ei muutu parempaan suuntaan. Sano, että hän on niin fiksu, että varmasti ymmärtää tämän.

Vierailija kirjoitti:

Puhuitko suoraan tytölle siitä hammasharjajutusta? Jos joku kerrankin puhuisi hänelle ymmärtävästi ja kasvattavasti eikä aliarvioisi häntä, ihmeitä voisi tapahtua. Sano, että pidät hänestä kovasti, mutta et hyväksy huonoa käytöstä ja toivot, että hän voisi lapsesi kanssa olla ystävä. Se ei kuitenkaan onnistu, jos käytös ei muutu parempaan suuntaan. Sano, että hän on niin fiksu, että varmasti ymmärtää tämän.

Samaa mieltä .Puhu ja sano että jos tekee vielä moisia ei saa enään teille tulla.

Vierailija kirjoitti:

No mua auttoi lapsena kun kaverin äiti oli vähän kuin varaäiti kun kotona oli pskat oltavat. Jos ei kiinnosta sellainen niin älä tuhlaa aikaasi sääliin vaan vihaa vapaasti.

Ressukalle on helppo olla lempeä. Toista se on, kun lapsi on tahallisen ilkeä ja tekee pahaa muille.

Voit sinä lasin tehdä vaikka heillä jo asiakkuus olisikin. Mitä useammalta taholta tulee ilmoituksia sen vakavampi huoli välittyy ja jos nyt on vaan löyhä seurantalinja uudet ilmoitukset antavat aihetta puuttua järeämmin asioihin.

Tähän liittyen ilman sarvia ja hampaita kysyn kun olen epävarma: voiko/kannattaako lasua tehdä jos ei ole mitään konkreettista näyttöä? Jos näkee että lapsi oirehtii mutta ei tunne perhettä eikä tiedä tilannetta?

Omalla tyttärelläni oli tällainen kaveri. Pari vuotta vanhempi, jo koulussa, mutta hakeutui nuorempien seuraan. En koskaan nähnyt oman ikäisisän kavereita. 

Oli hyvin hankala tyttö. Minun kieltäessäni omaa tyttöäni että pihasta ei lähdetä, tämä seisoi vieressä ja hoputti että tule nyt lähdetään eläinkauppaan! Ei ollut kuulevinaan että kielsin. Jos olivat kahdestaan pihalla, saattoivat yhtäkkiä kadota jonnekin ja sain hakea kissojen ja koirien kanssa. Kerran tuli tyttö kotiin ja sanoi että olivat parin kilometrin päässä uimarannalla!

Sen verran tiedän, että tytöllä oli pikkuveli ja isä joi. Äiti jotenkin välinpitämätön ja flegmaattinen. Kyllähän sitä tyttöä kävi sääliksikin ja olen miettinyt miten hänellä on mennyt myöhemmin elämässä. Muutimme pois joten en tiedä jatkosta. Isän juominen kai ei ole lasun paikka? Tietääkseni mitään fyysistä väkivaltaa ei ainakaan ollut. Voiko ja pitääkö tällaisesta ilmoittaa?

Tytön vanhemmat eivät näe lapsensa vikoja etkä sinä omasi.

Mikä siinä on niin vaikeaa tutustua oman lapsen kaverien vanhempiin ja hankkia vähintään heidän yhteystiedot ongelmatapausten varalta? Meilläkin yksi lapsi, josta voi hyvinkin olla vaivaa naapureille, kun ulkoilee yksin etsimässä kaveriseuraa leikkipaikoilta ja kutsuu itse itseään kylään kavereille. Jos ette halua lasta teille kylään, niin sanotte lapselle suoraan, että ei käy. En minäkään ota kylään lapsen kavereita, joiden vanhemmat pakoilevat kommunikointia. Eikö vanhempia kiinnosta tietää, missä lapsi on vai eikö naapureita kiinnosta kertoa, että lapsi on heillä ja miten menee. Meillä oli yksi tällainen selkärangaton naapuri, jolla ei ollut rohkeutta puhua meille suoraan ongelmista ja siitä, että lapsi edes on heillä ilman lupaa, vaan kommunikoi lastensuojeluilmoituksen kautta. Lässyttää vaan, että luuli lapsella olevan lupa mennä ja tulla miten vain. Mitä sitten, jos perheellä onkin ongelmia? Luuletteko, että lastensuojelulla on ylenmäärin resursseja vielä semmoiseen, mikä on kuulunut aiemmin normaaliin naapurien väliseen kommunikointiin? Ollaan itsekin haettu apua ja tukea, mutta mitään eivät ole antaneet vielä viikkojen jälkeenkään huolen ilmaisusta. Tympeitä tuommoiset naapurit, jotka siirtävät oman lähimmäisenvastuunsa viranomaisille. Lapsi oppii tuommoisista kavereiden vanhempien ilmoituksista vain sen, että mitä tarkoittaa selkäänpuukottaja ja että kehenkään ei voi luottaa. Älkää kuvitelko, että olette niin fiksuja siinä ilmoituksessanne, ettei teitä tunnistettaisi. Meidänkin naapuri väittää tehneensä ilmoituksen omalla nimellään, mutta kummallisesti lasuihmiset väittävät, että nimeä ei ole kirjattu. Mitä pelätään? Itse ainakin olen sitä mieltä, että jos oma lapseni alkaa tuoda meille kotiin kavereita, niin ensimmäiseksi kysytään, kenen lapsia ovat ja yhteystiedot kiitos. Ei voi olla lasten kohdalla sellaista tilannetta, että ei muka tunne lapsen vanhempia millään tasolla. Sellaista kaveruutta ei ainakaan kotona ylläpidetä. Mistä tiedätte, että lapsella on ollut edes lupa olla teillä aiheuttamassa ongelmia, jos ette viitsi kommunikoida lasten vanhempien kanssa? Pidätte lasten vanhempia fleguina, mutta olette itse vastuuttomia aikuisia ottamalla toisten lapsia kotiinne ilman että varmistatte vanhemmilta, onko edes okei. Sitten vanhemmat etsivät lapsiaan kissojen ja koirien kanssa. Tottakai lapsi oireilee kun näkee, että tekään ette välitä seisoa vanhempien rinnalla, kun olette liian pelkureita tutustumaan. Voi pyörittää sekä vanhempiaan että naapureiden lasten perheitä kertomalla omaa tarinaansa, kun näkee, että vanhemmat eivät halua viestiä keskenään. Olen sitä mieltä, että kovin usein ainakaan meille ei tarvitse tunkea sellaisten lasten, jotka eivät kerro vanhempien yhteystietoja tai jos vanhemmat eivät vastaa edes normaaleihin asioihin. Miksi otatte teille kotiin muiden lapsia, joiden vanhempia "ette tunne"? Olkaa vaatuullisia aikuisia ennen kuin alatte tehtailla nimettömiä lasuilmoituksia kuvitellen, että lastensuojelulla on resursseja hoitaa teidän työnne.

Ottaisin noin käyttäytyvän lapsen ja oman lapseni pöydän ääreen ja keskustelisin siitä miksi meidän kotona ei sotketa paikkoja eikä pengota kaappeja jne. Kertoisin lapselle että hän on meille lämpimästi tervetullut mikäli noudattaa näitä meidän perheen pelisääntöjä. 

On todennäköistä, että noin käyttäytyvällä lapsella on kotona ongelmia ja ainakin yrittäisin antaa hänelle lämpöä ja turvaa ja paikan jossa voi viettää aikaa kaverin kanssa. Usein lapset uskoo kun asioista keskustellaan. Lapsi saa mahdollisuuden noudattaa sovittuja asioita.