Pitkästä liitosta eronneet nelikymppiset naiset! Mitä teille kuuluu nyt?

Minä erosin 42-vuotiaana. Olin petetty ja jätetty. Oli kaksi alakoululaista lasta.

Alkuun kokosin itseäni ja kasasin sirpaleita kokoon. Löysin itseni, omat tunteeni ja tarpeeni. Aloin elää oman näköistä elämää. Pari vuotta eron jälkeen olin oikein sosiaalinen, tein kaikkea uutta ja nautin vuoroviikkoilusta.

Sen jälkeen tapasin miehen, ja olen nyt uudelleen naimisissa. Aktiivisuus on hävinnyt, ja elämä kaventunut. Mutta mies on erilainen, eikä hän vaadi minulta mitään.

Elän omasta halustani yksin, lapsia meillä ei ollutkaan. Keskityn uraan, harrastuksiin, lemmikeihin ja itseeni. Pisimmillään seurustelin n. 8 kk mutta huomasin, etten halua liian sitovaa tai henkisesti läheistä parisuhdetta ainakaan nyt. Tosin erityisen haavoittuneeksikaan tms en itseäni koe, olen vaan huomannut viihtyväni yksin ja vapaana.

Myös entinen mieheni on sinkkuna, olemme ystävällisissä mutta riittävän etäisissä väleissä.

Mun miehen siskon on nyt noin 49v ja meni aikoinaan teinirakkautensa kanssa avikseen,ei ollut muista kokemuksia. Jossain vaiheessa se itseistymis ja kokeiluvaihe tulee. Hän halusi avioeron 38 vuotiaana ja on ollut siitä lähtien sinkku. Nyt hän kiukuttelee ja valittaa kun ei hyvää miestä löydy. Kaikilla on jo menneisyytensä ja kipupisteensä.

Joo. Erosin siinä 36 ikäisenä ja se olikin parasta aikaa elämässä vaikka oli pienet lapset ja vuorotyö.Eihän uskollista miestä ole varmaan missään olemassakaan.Ehkä ei naistakaan. Parisuhde ei ole tie onneen.

Kolmeysijapuol kirjoitti:

Lueskelin iltahömppää ja silmiin osui lööppi kuinka Lenni-Kalle oli löytänyt uuden nuoren rakkaan pian eron jälkeen... niin kuin moni muukin miesjulkimo. Juuri koskaan ei kuule mitä niille entisille vaimoille kävi. Millaiseksi he tekivät elämänsä eron jälkeen ja löytyikö uusi rakkaus jossain vaiheessa?

Täytän itse pian sen nelkyt. Haluan erota, tosin muutaman vuoden suhteesta ja olen lapseton. Olen ollut myös naimisissa pitkässä liitossa aikaisemmin. Ekaa kertaa elämässä en ajattele et vielä voi löytyä joku kiva typpi jonka kanssa toteuttaa yhdessä yhteisiä unelmia. Haluan toteuttaa yksin ihan mun omia haaveita. Koota itseni uudelleen ja parantaa sata kertaa murtuneen sydämeni. Kaikessa rauhassa. Enää ei ole kiire mihinkään.

Millaiseksi te teitte elämänne eron jälkeen? Mitä teille tapahtui? Kääntyikö yksinäisyys voimavaraksi ja millaisia intohimoja löysitte elämäänne?

Heh, kuka uskoo että L-K löysi uuden nuoren rakkaan heti eron jälkeen. Eiköhän se ole löydetty jo liiton aikana, siksi ero.

Ärsyttää kun baareissa on kaikki ihan kakaroita nykyään.