Lue keskustelun säännöt.
Onko teilläkin elämä jatkuvasti hankalaa?
30.08.2018 |
En halua eritellä tarkemmin mutta taas tänään mietin miksi kaiken on mentävä hankalimman kautta aina. Kun mikään ei mene koskaan helpolla eikä mikään vaan järjesty.
Kerkesin tuossa jo huokaista kun elämä tuntui tasaiselta, nyt taas monta asiaa huolena. Lapsella epäillään vakavaa sairautta ja toisella alkoi odottamattomia ongelmia.
Ongelmat on aina isoja, ei mitään satutin pikkuvarpaani-juttuja. Konkurssi, sairauksia, saattohoitoja, kuolemaa, romahtamisia, kiusaamista, vakavia raha-huolia, masennusta, eteneviä sairauksia, yleistä vastusta joka asiassa. Joskus tuntuu että kaikki todellakin menee hankalimman kautta ja vielä vähän enemmänkin. Me ollaan yleensä se perhe jonka hakemukset hukkuu mystisesti jonnekkin, joiden aika peruuntuu meistä riippumattomista syistä, se joiden kohdalla just meni se viimeinen tavara nenän edestä. Ymmärrätte pointin. Eikä tarvitse edes liioitella, tuttavien kesken ollaan tästä surullisen kuuluisia.
Olen kuitenkin aina jaksanut olla positiivinen ja luottanut että asiat järjestyy. Jaksan edelleen vaikka moni ei sitä usko. Mutta mietin vaan että tämäkö on sitä elämää, onko se muillakin tälläistä?
Vai onko jossain joku jolle ei sen kummempaa tapahdu, ei hyvässä eikä varsinkaan pahassa?
Kommentit (14)
Voi ap, on kuin olisit kuvannut meidän perheemme elämää. Suuria suruja, menetyksiä, sairauksia. Kaikki erittäin harvinaiset asiat ja vastoinkäymiset osuvat meille. Voimat ovat vähissä, elämä on jatkuvaa kamppailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan, että ulkoinen on vain sisäisen heijastumaa. Jos mieli on kaoottinen, niin elämäkin on kaoottista. Tietty kaikki asiat eivät ole omassa hallinnassa, kuten kuolema tai toiset ihmiset, mutta jos koko ajan sattuu ja tapahtuu, niin kyllä se pään sisältä tulee.
En tarkoita syyllistää, vaan haluan sanoa, että siihen voi itse myös vaikuttaa. Hyvä aloitus on aihealueen lukeminen.
Ei elämä ole kaoottista vaan hankalaa, raskasta. Ei minun positiivinen ajatteluni tulosta rahaa, paranna sairauksia, lopeta koulukiusaamista tai herätä ketään kuolleista. Olen rauhallinen ihminen ja olen oppinut nauttimaan pienistä asioista. Eilen viimeksi olin pakahtua onnesta kun olimme koko perheen kanssa metsässä kävelyllä, lapset leikki ja me aikuiset löydettiin kanttarelleja. En ole kiittämätön tai valittamiseen taipuvainen.
Näinä päivinä kun taas soi puhelin ja saa huonoja uutisia, sitä miettii että miten tämä elämä voikin aina olla tälläistä. Aina asioita joita pitää huolehtia, järjestää, olla vahva tai sitten tukena. Isoja juttuja joista ei jaksa edes puhua, ei ne siten järjesty. Harvaan asiaan olen itse voinut vaikuttaa.
mulle taas ei oikein satu mitään juuri koskaan, että tasasta tallausta, viimeksi mitään suurempaa tapahtunut puoli vuotta sitten muutto, sitä ennen pari vuotta sitten työn vaihto ja sitä ennen joitakin vuosia sitten myös isompi muutto. Ja tässä välissä ei sitten oikeen mitään ookaan tapahtunut ja sehän kismittää. Toisaalta pelottaa että jos sitten tapahtuu, että onko se jotain kamalaa, täytyy kai olla iloinen että on niin hiljaista?
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan, että ulkoinen on vain sisäisen heijastumaa. Jos mieli on kaoottinen, niin elämäkin on kaoottista. Tietty kaikki asiat eivät ole omassa hallinnassa, kuten kuolema tai toiset ihmiset, mutta jos koko ajan sattuu ja tapahtuu, niin kyllä se pään sisältä tulee.
En tarkoita syyllistää, vaan haluan sanoa, että siihen voi itse myös vaikuttaa. Hyvä aloitus on aihealueen lukeminen.
Menepäs muualle lässyttämään. Lapsen vakava sairaus tulee pään sisältä ja on ihan keksitty juttu, just joo. Nyt on kyse oikeasti suurista vastoinkäymisistä ja usko tai älä, elämänhallintataidoilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä.
Kyllä näin on täyttä vastoinkäymistä. Kun joku menee niin seuraava ongelma jo esillä. Tässä on vaan se että en kerkeä käsitellä asioita kun tulee jo seuraava ongelma.
Kuten ap:lla elämässäni olen joutunut kärsimään rajusta koulukiusaamisesta, pakkohuutokauppa, työttömyys, ahdistus, lapsen vakava sairaus, eroja, ja ihmissuhteissa..vaikka olen rauhallinen ja tasainen niin miehet on tehneet rikoksia jokainen 3 miestäni elämän aikana. Kun menin suhteeseen luulin et menee hyvin kunnes miesten käytös tullu yllätyksenä. Kaverini on olleet ihan ihmeissä miten joudunkin tälläisiin. Yhtään normaalia suhdetta ei ole ollut. Jos joku luulee niin kaikki miehet ovat olleet hyvin erillaisia. Nyt tässä elokuussa on kerennyt tapahtua ero, lapsen sairauden selvittämistä, työpaikan muutoksia, eli uus ongelma per viikko ja nämä pitäs vielä käydä läpi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, onko kyse jostakin kosmisesta tasapainosta.
Itselläni oli tuossa välissä 20 hyvää, suorastaan loistavaa vuotta.
Nyt viimeinen vuosi on ollut katastrofia katastrofin perään. Toivottavasti ei seuraavaa 20 vuotta sentään.
Ahistaa.
Jep. Tänään selvisi, että taaskaan ei ole rahaa harrastaa koko vuonna :( Viime vuoden jaksoin niin, että lupasin ja laskin, että ensi syksynä pääsen edes yhdelle kansalaisopiston kurssille, mutta en tietenkään... Olisin tietysti voinut valita kuukauden vesipaaston ja harrastuksen, mutta se ei toimisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kinyski kirjoitti:
Kyllä näin on täyttä vastoinkäymistä. Kun joku menee niin seuraava ongelma jo esillä. Tässä on vaan se että en kerkeä käsitellä asioita kun tulee jo seuraava ongelma.
Kuten ap:lla elämässäni olen joutunut kärsimään rajusta koulukiusaamisesta, pakkohuutokauppa, työttömyys, ahdistus, lapsen vakava sairaus, eroja, ja ihmissuhteissa..vaikka olen rauhallinen ja tasainen niin miehet on tehneet rikoksia jokainen 3 miestäni elämän aikana. Kun menin suhteeseen luulin et menee hyvin kunnes miesten käytös tullu yllätyksenä. Kaverini on olleet ihan ihmeissä miten joudunkin tälläisiin. Yhtään normaalia suhdetta ei ole ollut. Jos joku luulee niin kaikki miehet ovat olleet hyvin erillaisia. Nyt tässä elokuussa on kerennyt tapahtua ero, lapsen sairauden selvittämistä, työpaikan muutoksia, eli uus ongelma per viikko ja nämä pitäs vielä käydä läpi
Voih, juurikin tuo ettei edellistäkään ehdi käsitellä kun on jo uusi ongelma käsiteltävänä. Kerran jo romahdin, ei vaan enää jaksanut. Siitä olen kuin ihmeen kaupalla noussut, stressinsietokyky tosin meni joka ei todellakaan auta näissä asioissa.
Ei tämä elämä ole mitään itseaiheutettua draamaa, ei sinnepäinkään. Nämä vain tapahtuu ja sitä vain kelluu näiden mukana. Joskus avun pyytäminen vain pahentaa, sitten on tilivelvollinen taas jonnekkin ja alan olla jo niin väsynyt kertomaan meidän perheen asioita joka suuntaan. Melkein helpompi olisi aloittaa kirje joka alkaa sanoilla että kaikki tämä alkoi jo oikeastaan vuonna 2000 kun...
Tai jopa aiemmin, ei nuoruuskaan helppoa ollut.
Voi kun saisi vuoden tai pari aikaa ettei tapahtuisi mitään. Saisi pysähtyä hetkeen ja luottaa siihen ettei huomennakaan maailma mullistu.
No siis. On. Ei mitään vakavaa, mutta mulla on ahdistuneisuushäiriö ja kotona tosi kireää. Itken kyllä melkein joka päivä enkä oikeastaan ikinä voi hyvin jotren voin sanoa että on vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on. Kohtaan just semmosia tosi epätodennäköisiä ja harvinaisia vaikeuksia perä perään. Esim. sairastuin harvinaiseen sairauteen ja sen hoidosta sain harvinaisen krooniseksi jäävän vakavan haitan. Samoihin aikoihin mummuni kuoli äkillisesti, tapailemani mies osoittautui petolliseksi, vieras mies heilutteli minulle pippeliä yleisellä paikalla, toinen puukkoa - nämä nyt ovat kaikki vielä suht tavallista, mutta aina näyttää tapahtuvan jotain vaikka yleensä pysyn vaan kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on. Kohtaan just semmosia tosi epätodennäköisiä ja harvinaisia vaikeuksia perä perään. Esim. sairastuin harvinaiseen sairauteen ja sen hoidosta sain harvinaisen krooniseksi jäävän vakavan haitan. Samoihin aikoihin mummuni kuoli äkillisesti, tapailemani mies osoittautui petolliseksi, vieras mies heilutteli minulle pippeliä yleisellä paikalla, toinen puukkoa - nämä nyt ovat kaikki vielä suht tavallista, mutta aina näyttää tapahtuvan jotain vaikka yleensä pysyn vaan kotona.
Ikävä kuulla että sait kroonisen vaan vielä kaiken lisäksi. Yllätytkö jos kerron että niin minäkin? Ravasin 13 vuotta lääkäreillä samojen selkein oireiden kanssa eikä kukaan ottanut tosissaan, jopa valehdeltiin että tiettyjä asioitaan jo tutkittu eikä ollut vikaa. Olin kipeimmilläni silloin kun lapset oli pieniä, mutta apua en saanut koska elämän kuuluu olla rankkaa pienten lasten kanssa. Tuntuu todella pahalle että ne parhaat vuodet meni kivuissa ja nukkuen, aikana kun lapset eniten minua tarvitsivat. Onneksi sairaus siten selvisi mutta monta muuta hoitamattomana tuli lisää. Eikä lääkitys edes enää auta joten tieto siitä miksi koskee pitäisi lohduttaa. No,ei tähän kuole. Eikä tarkoitus ollut muutenkaan valittaa, näille ei mitään voi.
Minä olen myös nykyään aina kotona kun vain voin. Huomaan erakoituvani. Huvitti hieman kun sanoit tuosta pippelinheiluttajasta, miten kaikki epätodennäköinen sattuukin aina samoille ihmisille. Minä ajelin yksi ilta kotiin, yhdenäkin kuului kova pamaus ja tuulilasi oli aivan säröillä. Jotain osui siihen mutta mitä, en tiedä. Eilen aamulla olin ajaa nokkakolarin, joku nainen katsoi kännykkää ajaessaan ja tuli minun kaistalla vastaan, läheltä piti.
Ei ole tylsää hetkeä kyllä, rikkaus kai sekin. Mutta voisiko se karma tai mikä onkaan joskus jotain kivaa heittää väliin? Tai mennä edes pauselle. Saimme juuri kuulla että lapsella on vakava sairaus, toki huolena niin iso että pienemmät jää nyt taka-alalle. Vaikka koittaa olla stressaamatta, ahdistaa ja pelottaa. Moni tärkeä ihminen on poissa, kohta ei ole olkapäätä mihin nojata. Joskus nämä on jaksettava yksin.
ikävä kuulla :( Sanoisin että negatiivinen mieli keksii koko ajan negatiivista lisää mutta täällä on kyllä harvinaisen paljon harvinaisen ikäviä sattumuksia samoille ihmisille osunut. Voimia kaikille! Mikähän siinä on että monet ikävät asiat sattuvat aina elämässä samaan aikaan. P***at asiat kasaantuvat jotenkin päällekkäin. pakko elää päivä kerrallaan saaduilla korteilla.
Sanotaan, että ulkoinen on vain sisäisen heijastumaa. Jos mieli on kaoottinen, niin elämäkin on kaoottista. Tietty kaikki asiat eivät ole omassa hallinnassa, kuten kuolema tai toiset ihmiset, mutta jos koko ajan sattuu ja tapahtuu, niin kyllä se pään sisältä tulee.
En tarkoita syyllistää, vaan haluan sanoa, että siihen voi itse myös vaikuttaa. Hyvä aloitus on aihealueen lukeminen.