Ilmasotakoulun johtajan lähisukulainen ja sukulainen hakivat upseerikurssille
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201808302201170443_u0.shtml
Ilmasotakoulun Mikko Punnala järjesti oman ja veljenpoikansa lento-RUKiin, jonne on äärimmäisen vaikea päästä. Molemmat pojista putosivat monivaiheisen haun aikana, mutta lopulta tehtiin lisähaku ja viidestä lisäpaikasta kaksi meni Punnalan lähisukulaisille. Lisähausta ei siis otettu sisään viime metreillä pudonneita, vaan huomattavasti aiemmin testeissä tipahtaneet pojat.
Kommentit (13)
Kuka yllättyi? Tuntemani kapiaiset ovat aina järjestelleet omia ja toistensa poikia minne nämä ovat halunneet.
Tuo on kyllä oikeasti törkeää miten armeijassa töissä olevat keplottelevat omia lapsiaan läheisiin varuskuntiin ja hyviin tehtäviin. Miettikää mikä riehuminen alkaisi jos samaa toteutettaisiin korkeakouluissa. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen opettajat antaisivat omille lapsilleen korkeakoulupaikkoja ohi yhteisvalinnan.
Tutkitaan ennen kun hutkitaan. Odotetaan tuloksia. Jos on väärin tehty, Punnala lähtee. Tulee oitis mieleen muutama pikalähdön saanut eversti, eli kontrolli pelaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä oikeasti törkeää miten armeijassa töissä olevat keplottelevat omia lapsiaan läheisiin varuskuntiin ja hyviin tehtäviin. Miettikää mikä riehuminen alkaisi jos samaa toteutettaisiin korkeakouluissa. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen opettajat antaisivat omille lapsilleen korkeakoulupaikkoja ohi yhteisvalinnan.
Kokemukseni mukaan omia poikia keplotellaan sellaisiin varuskuntiin, missä ei ole töissä isää tai isän nykyisiä/entisiä työkavereita. Ymmärrettävää toki. Oma poika kävi armeijan isänsä varuskunnassa, koska ei halunnut kauemmas, ja olihan se outoa kummallekin.
Kuka yllättyi? Tuntemani kapiaiset ovat aina järjestelleet omia ja toistensa poikia minne nämä ovat halunneet.
Kuka yllättyi? Tuntemani vanhemmat ovat aina järjestelleet omia ja toistensa lapsia minne nämä ovat halunneet.
Samaa sakkia kaikki ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Tutkitaan ennen kun hutkitaan. Odotetaan tuloksia. Jos on väärin tehty, Punnala lähtee. Tulee oitis mieleen muutama pikalähdön saanut eversti, eli kontrolli pelaa.
Ei kontrolli pelaa. Kun asia on julkisuudessa, niin tilanne on toinen, mutta on hyvin paljon väärinkäytöksiä, joista kukaan ei jää kiinni, koska hyvin hierarkkisessa, pienessä ja sisäänpäinlämpiävässä työyhteisössä kukaan ei uskalla uhrata uraansa valittamalla esimiehen tekemistä vääryyksistä.
Ulkopuolisen silmiin aika selvä tapaus. Saa nähdä saako johtaja lähtöpassit.
Meillä myös poika olisi halunnut reserviupseerikouluun ja teki kaikkensa tullakseen valituksi. Ei sairastelupoissaoloja, hyvä kunto ja hyvät pisteet kaikista tehtävistä. Olisi ollut paperilla varmasti paras ehdokas ryhmän ainoaan upseerikoulun paikkaan, mutta paikka menikin lopulta huomattavasti huonommin menestyneelle varusmiehelle. Tämä oli polvivaivojen takia paljon poissa ja sai siksi selvästi muita huonommat pisteet. Ei ollut poikani mukaan edes top5-ehdokkaissa, vaan mustana hevosena vei porukan ainoan RUK-paikan.
Hauskan asiasta tekee se, että joskus tuvassa jutellessaan tämä upseerikouluun päässyt sanoi isänsä työskentelevän toisessa varuskunnassa everstiluutnanttina. Ilmeisesti sieltä on tullut käsky suosia tämän pojalle jatkopaikka RUK:iin.
Poikani ja pari muuta varusmiestä oli nostanut aiheesta metakan, mutta talon väki käski vain kestää pettymyksen kuin miehet, eikä valittaa häviöstä.
Sekin oli tarinassa hauskaa, että tämä evlutin poika potkittiin polvivaivojen takia upseerikoulusta heti ensimmäisten viikkojen jälkeen. Ei pärjännyt muun porukan mukana lainkaan. Koska kurssi oli jo alkanut, ei sinne voinut nostaa ketään aiemmin valitsematta jäänyttä varusmiestä. Koko ryhmä jäi sitten lopulta ilman kokelasta, koska ainoa Haminaan lähetetty reputti kurssin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkitaan ennen kun hutkitaan. Odotetaan tuloksia. Jos on väärin tehty, Punnala lähtee. Tulee oitis mieleen muutama pikalähdön saanut eversti, eli kontrolli pelaa.
Ei kontrolli pelaa. Kun asia on julkisuudessa, niin tilanne on toinen, mutta on hyvin paljon väärinkäytöksiä, joista kukaan ei jää kiinni, koska hyvin hierarkkisessa, pienessä ja sisäänpäinlämpiävässä työyhteisössä kukaan ei uskalla uhrata uraansa valittamalla esimiehen tekemistä vääryyksistä.
Nämäkään tapaukset eivät olleet koskaan julkisuudessa. Siviilissä heitä ei olisi edes haukuttu, mutta puolustusvoimista tuli lähtö.
En kerro nimiä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös poika olisi halunnut reserviupseerikouluun ja teki kaikkensa tullakseen valituksi. Ei sairastelupoissaoloja, hyvä kunto ja hyvät pisteet kaikista tehtävistä. Olisi ollut paperilla varmasti paras ehdokas ryhmän ainoaan upseerikoulun paikkaan, mutta paikka menikin lopulta huomattavasti huonommin menestyneelle varusmiehelle. Tämä oli polvivaivojen takia paljon poissa ja sai siksi selvästi muita huonommat pisteet. Ei ollut poikani mukaan edes top5-ehdokkaissa, vaan mustana hevosena vei porukan ainoan RUK-paikan.
Hauskan asiasta tekee se, että joskus tuvassa jutellessaan tämä upseerikouluun päässyt sanoi isänsä työskentelevän toisessa varuskunnassa everstiluutnanttina. Ilmeisesti sieltä on tullut käsky suosia tämän pojalle jatkopaikka RUK:iin.
Poikani ja pari muuta varusmiestä oli nostanut aiheesta metakan, mutta talon väki käski vain kestää pettymyksen kuin miehet, eikä valittaa häviöstä.
Sekin oli tarinassa hauskaa, että tämä evlutin poika potkittiin polvivaivojen takia upseerikoulusta heti ensimmäisten viikkojen jälkeen. Ei pärjännyt muun porukan mukana lainkaan. Koska kurssi oli jo alkanut, ei sinne voinut nostaa ketään aiemmin valitsematta jäänyttä varusmiestä. Koko ryhmä jäi sitten lopulta ilman kokelasta, koska ainoa Haminaan lähetetty reputti kurssin.
Sääliksi käy kyllä tuota poikaakin.
Piiri pieni pyörii näin, lämmeten vain sisään päin.
Mikko Punnalan isä(Mikko senior) oli aikoinaan jonkinmoinen "ruokintavääpeli" puolustusvoimien palveluksessa. Erikoinen ja ärsyttävän suulas heppu, joka ajoi kaikin mahdollisin tavoin poikansa etua hänen harrastaessaan juniori-ikäisenä urheilua( jalkapallo). Pojalla ei millään muotoa merkittävää talenttia eikä aitoa halua menestyä/halua lyödä itseään likoon missään lajiin liittyvässä. Huomattavan ei-pidetty nuori pelaaja, jota isä tunki pelaavaan kokoonpanoon kuin käärmettä piippuun. Faija oli öykkäri, jonka ajatus joukkueurheilusta rajoittui vain pojan asioiden edistämiseen. Pojan tunsin peliaikoina, nykyhetkestä en tiedä. Mutta jotain tuttua tässä kuviossa on..
Tuskin yllätti ketään että puolustusvoimat suosivat omiaan. Suomen suurin hyvävelikerho.