Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia miehen neljänkympin kriisistä!
Kommentit (21)
Kuuluuko neljänkympin kriisiin esimerkiksi se, että haluaa yhtäkkiä timmin kropan ja alkaa laihduttaa, kun kaljamaha on ollu jo lähes 20 vuotta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuuluuko neljänkympin kriisiin esimerkiksi se, että haluaa yhtäkkiä timmin kropan ja alkaa laihduttaa, kun kaljamaha on ollu jo lähes 20 vuotta?
Voi olla. Voi olla myös, että työpaikalle on tullut uusi, hemaiseva nainen.
Kuuluuko neljänkympin kriisiin esimerkiksi se, että haluaa yhtäkkiä kaljamahan ja alkaa ryypätä, kun on ollut timmi jo lähes 20 vuotta?
42 vuotiaana ostin Porchen. En nyt kokenut tuota kriisi hommaksi, mutta muut ovat tulkinnet sen niin.
Tarvitsin auton ja tuollainen tuli vastaan. Ka vai Porche.. hinta ero 4 000£
43 vuotiaana ostin moottoripyoran. pari lentoa jai valiin kun motarilla oli onnettomuus (M25) oli juuri juttua iltalehdessakin. Mopolla yleensa saa ajaa tuollaisesta ohi.
Minun miehelläni oli. Kaikki otti päähän, ihan kaikki, etenkin arki.
Hän keksi samassa syssyssä vaihtaa minut nuorempaan, teki uuden lapsen varmistaakseen, ettei arki lopu ennen eläkeikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun miehelläni oli. Kaikki otti päähän, ihan kaikki, etenkin arki.
Hän keksi samassa syssyssä vaihtaa minut nuorempaan, teki uuden lapsen varmistaakseen, ettei arki lopu ennen eläkeikää.
Oli siis pahalla päällä, keksi pikku asioistakin nipotettavaa?
Pettikö siis ensin ja sitten jätti?
Vierailija kirjoitti:
42 vuotiaana ostin Porchen. En nyt kokenut tuota kriisi hommaksi, mutta muut ovat tulkinnet sen niin.
Tarvitsin auton ja tuollainen tuli vastaan. Ka vai Porche.. hinta ero 4 000£
43 vuotiaana ostin moottoripyoran. pari lentoa jai valiin kun motarilla oli onnettomuus (M25) oli juuri juttua iltalehdessakin. Mopolla yleensa saa ajaa tuollaisesta ohi.
Eikö sulla olekaan Porschea? Porchesta en ole kuullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun miehelläni oli. Kaikki otti päähän, ihan kaikki, etenkin arki.
Hän keksi samassa syssyssä vaihtaa minut nuorempaan, teki uuden lapsen varmistaakseen, ettei arki lopu ennen eläkeikää.
Miesten tyhmyys tässä asiassa on suorastaan surkuhupaisaa. Ensin halutaan pois ahdistavasta ja rajoittavasta perhe-elämästä ja sitten lukitaan itsensä siihen uudelleen vanhuuteen saakka 😂. No, tyhmästä päästä kärsii kroppa ja lompakko.
The Handmaid's Tale.
Yritin jaksaa ensimmäisen jakson loppuun, mutta ei millään onnistunut. Ehkä tämä on suunnattu enempi naisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun miehelläni oli. Kaikki otti päähän, ihan kaikki, etenkin arki.
Hän keksi samassa syssyssä vaihtaa minut nuorempaan, teki uuden lapsen varmistaakseen, ettei arki lopu ennen eläkeikää.
Oli siis pahalla päällä, keksi pikku asioistakin nipotettavaa?
Pettikö siis ensin ja sitten jätti?
Jo, kritisoi kaikkea, kaikki oli pielessä. Lähinnä kritisoi tylsää työtään. Mikään ei oikein kiinnostanutkaan, kun uutta ehdotin. Tätä oli jo ennen, kun hän sain tämän uuden naispuolisen työkaverin. Jälkikäteen paikansin, että hän piristyi hetkeksi, osti uusia vaatteita yms. Pettäminen tuli vasta ihan loppupuolella. Minun kritisointi tuli mukaan vasta lopussa.
Kiva sen uudelle vaimolle. Minulle ja unohdetuille lapsille ei niinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiva sen uudelle vaimolle. Minulle ja unohdetuille lapsille ei niinkään.
Siis kiva, että uuden muijan kanssa on se kriisi päällä vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
42 vuotiaana ostin Porchen. En nyt kokenut tuota kriisi hommaksi, mutta muut ovat tulkinnet sen niin.
Tarvitsin auton ja tuollainen tuli vastaan. Ka vai Porche.. hinta ero 4 000£
43 vuotiaana ostin moottoripyoran. pari lentoa jai valiin kun motarilla oli onnettomuus (M25) oli juuri juttua iltalehdessakin. Mopolla yleensa saa ajaa tuollaisesta ohi.
Eikö sulla olekaan Porschea? Porchesta en ole kuullut.
Kiinnostaa ihan sadalla jos typotin. Haluan nyt kuitenkin vaihtaa tuon kaaran johonkin tehokkaampaan. 220hv ei ole tarpeeksi vaikka auto onkin kevyt. Kiikarissa 450hv BMV Z4
(Tarkoituksella yksois V jotta joku saa nillittaa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun miehelläni oli. Kaikki otti päähän, ihan kaikki, etenkin arki.
Hän keksi samassa syssyssä vaihtaa minut nuorempaan, teki uuden lapsen varmistaakseen, ettei arki lopu ennen eläkeikää.
Oli siis pahalla päällä, keksi pikku asioistakin nipotettavaa?
Pettikö siis ensin ja sitten jätti?Jo, kritisoi kaikkea, kaikki oli pielessä. Lähinnä kritisoi tylsää työtään. Mikään ei oikein kiinnostanutkaan, kun uutta ehdotin. Tätä oli jo ennen, kun hän sain tämän uuden naispuolisen työkaverin. Jälkikäteen paikansin, että hän piristyi hetkeksi, osti uusia vaatteita yms. Pettäminen tuli vasta ihan loppupuolella. Minun kritisointi tuli mukaan vasta lopussa.
Miehelläni on aivan varmasti myös 40 kriisi.
En osaa tehdä mitään enää miehen mielen mukaisesti, kaikkea kritisoidaan. Teen huonoa ruokaa, vaikka aina ennen on kelvannut ja kehuttukin (huomautteli tarpeeksi monta kertaa, joten saa nykyään tehdä ruuat itse). Pyykkikonetta en osaa laittaa päälle oikein, enkä myöskään astioita astianpesukoneeseen. Hän käy asettelemassa astiat uudelleen. Jos pyydän tekemään jotain, vaikkapa sahaamaan pihassa olevan ranteen paksuisen puun tai pesemään WC-pöntön kerran kahteen viikkoon, aletaan tiuskimaan ja suututaan.
Kritisoi monesti myös itseään ja syyttää sitten muita hänen arvostelemisestaan, vaikka kukaan ei ole sanonut mitään. Vielä vähemmän arvostellut häntä. Loukkaantuu AIVAN KAIKESTA. Jos häneltä kysyy, minne hän on menossa, loukkaantuu. Kun kysyn, mitä on suunnitellut ruuaksi, loukkaantuu. Itse hän laskee rankkaakin vitsiä toisista, mutta itseensä kohdistuvia vitsejä ei ymmärrä vaan loukkaantuu. Hänestä on tullut täydellinen mielensäpahoittaja. Olenkin ruvennut haromaan sanojani, etten turhaan toista suututtaisi.
Ja on hyvin usein pahalla päällä. Kiroilee yksikseen, paiskoo kaappien ovia ja muutenkin hänen elämänsä tuntuu olevan totaalista kakkaa suurimmalta osin. Tuntuu siltä, että hänen elämäänsä toisi valoa vain TV:n katselu ja oluen juonti.
Haluaisi hankkia itselleen Mersun tai Jaguaarin, mutta ei saa entistäkin autoaan huollettua tai pidettyä siistinä. Ei kuulemma ole kivaa hommaa, joten mieluummin antaa auton sisuksenkin hukkua roskiin, kuin että sen siivoaisi. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole uutta autoa hankkinut, on kai liian vaivalloista sekin.
Tätä on nyt jatkunut parisen vuotta ja tahti tuntuu kiristyvän. Itse ei tee elämänlaatunsa parantamiseksi mitään. En tiedä kauanko tuollaista äkäpussia jaksaa katsella. Vietänkin nykyään aika paljon aikaa omissa oloissani ja lasten kanssa. Mies tuntuu viihtyvän hyvin yksikseenkin. Jospa se siitä muuttuisi takaisin omaksi itsekseen muutamassa vuodessa...
Onko tämä kuumin miesvihaketju tällä hetkellä?
Vierailija kirjoitti:
Kiva sen uudelle vaimolle. Minulle ja unohdetuille lapsille ei niinkään.
Onko mies unohtanut lapsensa vai onko tuo vain sinun tulkintasi asiasta?
Vierailija kirjoitti:
En osaa tehdä mitään enää miehen mielen mukaisesti, kaikkea kritisoidaan. Hän käy asettelemassa astiat uudelleen. Jos pyydän tekemään jotain, vaikkapa sahaamaan pihassa olevan ranteen paksuisen puun tai pesemään WC-pöntön kerran kahteen viikkoon, aletaan tiuskimaan ja suututaan.
Kritisoi monesti myös itseään ja syyttää sitten muita hänen arvostelemisestaan, vaikka kukaan ei ole sanonut mitään. Vielä vähemmän arvostellut häntä. Loukkaantuu AIVAN KAIKESTA. Jos häneltä kysyy, minne hän on menossa, loukkaantuu. Kun kysyn, mitä on suunnitellut ruuaksi, loukkaantuu. Hänestä on tullut täydellinen mielensäpahoittaja. Olenkin ruvennut varomaan sanojani, etten turhaan toista suututtaisi.
Ja on hyvin usein pahalla päällä. Kiroilee yksikseen, paiskoo kaappien ovia ja muutenkin hänen elämänsä tuntuu olevan totaalista kakkaa suurimmalta osin.
Mies tuntuu viihtyvän hyvin yksikseenkin. .
Meillä on näköjään sama mies. Ikää vähän päälle 40.
Minusta näissä ikäkriiseissä ei ole kyse iästä vaan toteutumattomista unelmista ja tietty ikäpyykki vain muistuttaa asiasta.
Olen mielestäni saavuttanut elämässäni enemmän kuin olisin nuorena voinut kuvitellakaan. Lisäksi minulla on edelleen paljon unelmia, joita kohtaan ponnistelen. Ei tässä ehdi ikäriiseistä kärsimään, vaikka posket alkavatkin roikkua ja päälaki kaljuuntumaan.
Oma "kriisini" muutama vuosi sitten sisälsi mm: läheisten kuolemia, aikuistumista, eksistentiaalisen kriisin, banaanin syöntiä, luovuttamista ja saavuttamista, pelkoa, kauhua, inhoa ja rakkautta, empatiaa, surua ja kyyneleitä, c -kaseteista luopumista, selibaattia, b12 - vitamiinia, dokaamista, vauva-palstan lukemista ja itkemistä. En ostanut mitään ( en toki omistanutkaan ): lahjoitin mielummin.
Jos se on "kriisin" paikka, että on enemmän sinut itsensä kanssa kuin parikymppisenä, niin joo okei, olen kokenut neljänkympin "kriisin".
Monella ikätoverillani kyse tuntuu olevan siitä, että elämä on urautunut tiettyyn uomaan ja esimerkiksi mahan on annettu kasvaa valtaviin mittoihin kaljaa lipittämällä. Sitten ollaan jotenkin yleismelankolisia, vaikka oikeasti vielä puolet elämästä on tilastollisesti jäljellä.