Lue keskustelun säännöt.
Poistin huonot "ystävät" - en saanut parempia tilalle
30.08.2018 |
Olen tänne joskus kirjoittanut juttuja siitä, miten olen tullut kohdelluksi ystävieni tai kumppanin toimesta. Täällä on ihmetelty, miksi olen sellaisten ihmisten kanssa, jotka kohtelevat minua huonosti. Niinpä keskusteluista rohkaistuani uskalsin jättää huonot suhteet. Tilalle yritin löytää parempia ystäviä ja miestä. Sain vain satunnaisia tuttuja, en ketään pysyvää. Nyt tunnen itseni maailman yksinäisimmäksi ihmiseksi. Olikohan se huonojen suhteiden karsiminen sittenkään hyvä juttu... Kun annatte neuvoja toisille, ottakaa huomioon, että jokaisen tilanne on erilainen. Vaikka itse olisitte rakastettuja ja ihanien ystävien, miehen ja sukulaisten ympäröimäni, ei se tarkoita, että se olisi mahdollista kaikille.
Kommentit (23)
Kun on koko elämänsä ollut epätoivottu ja kiusattu, ei ole lainkaan helppoa vetää puoleensa hyviä ihmisiä. Aikansa sitä jaksaa toivoa ja yrittää olla aloitteellinen, mutta kun ei saa vastakaikua, sitä lamaantuu ja vetäytyy :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nautitko sitten näiden ystäviesi seurasta? Joskus on parempi olla yksin
Av:palstan ohjeilla elät? Täällä on paljon juttuja, jotka voi lukaista, mietiskellä ja väitellä, mutta elämänohjeet omaan elämään ei kannata ottaa täältä.
Ihminen on sosiaalinen laumaeläin. Ei kukaan voi olla onnellinen yksin, ellei ole joku luonnonoikku erakko. Siitä olen samaa mieltä, etten ansainnut niin huonoa kohtelua. Mutta hetkittäin tuntuu, että huonoissa suhteissakin olin onnellisempi kuin täysin yksin.
En elä pelkillä AV:n neuvoilla. Olen myös lukenut paljon science help -kirjallisuutta. Ketään läheistä ei elämässäni ole, jolta saisin hyviä neuvoja. Siksi päivittäinen kommunikaatio tapahtuu vain AV:n välityksellä.
Ap
Ihmissuhteet on vähän niinkuin työpaikkakin: kannattaa ensin etsiä uusi parempi ja vasta sitten luopua vanhasta huonosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmissuhteet on vähän niinkuin työpaikkakin: kannattaa ensin etsiä uusi parempi ja vasta sitten luopua vanhasta huonosta.
Kuulostaa järkevältä. Toimitko samoin myös parisuhteen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmissuhteet on vähän niinkuin työpaikkakin: kannattaa ensin etsiä uusi parempi ja vasta sitten luopua vanhasta huonosta.
Kuulostaa järkevältä. Toimitko samoin myös parisuhteen kanssa?
En, koska pärjään vallan mainiosti ilman parisuhdettakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Vedä rajat. Ne ihmissuhteet paranee, kun et anna kohdella itseäsi huonosti.
Mä en jätä ihmisiä. En vaan anna ja auta niitä enää jotka ovat jotain koko ajan pyytämässä... Annan silloin kun itse haluan. Jne.
Kyllä kannattaa opetella olemaan yksin ennemmin kuin olla huonojen "ystävien" kans. Mä heivasin nämä ns. "Ystävät" elämästä ja vaikka ei tilalle oo parempia tullu (ainakaan vielä) niin on mulla itellä paljo parempi olla ku tiedän ettei tarvi miettiä levittääkö ne mun juttuja eteenpäin tms. Eikä mulla oo kyllä kiirettä uusia ystäviä saada..ennemmin katselen rauhassa keneen luotan ettei tuu lisää näin myrkyllisiä ihmisiä elämään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein itse saman 11 v sitten. Siitä asti ollut yksin.
Ehkäpä olet läheisriipuvainen. Minun elämänlaatu ainakin parani huomattavasti kun lemppasin paskan miehen ja irroittauduin ihmissuhteista jotka aiheutti vaan pahaa mieltä. Mielummin olen yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi luullaan heti läheisriippuvaiseksi. Ei täällä ennenkään kukaan ole pärjännyt yksin. Ihminen on laumaeläin. Ennenvanhaan ihminen kuoli, jos joutui laumasta ulos. Toista ihmistä saa tarvita ja se on ihan luonnollista. En ymmärrä tätä itseriittoisuuden kulttuuria.
Olen hyvin itsenäinen ihminen. Muuttanut omilleni jo 18-v. Yksinoloa olen harrastanut ihan riittävän monta vuotta. Mielestäni ihminen saa kaivata toista ihmistä rinnalleen. Yksinäisenä masennun.
Ihmissuhteeni eivät sentään olleet niitä pahimipia hyväksikäyttösuhteita, joissa toimitaan pelkästään sylkykuppina. Oli niissä hyvääkin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi luullaan heti läheisriippuvaiseksi. Ei täällä ennenkään kukaan ole pärjännyt yksin. Ihminen on laumaeläin. Ennenvanhaan ihminen kuoli, jos joutui laumasta ulos. Toista ihmistä saa tarvita ja se on ihan luonnollista. En ymmärrä tätä itseriittoisuuden kulttuuria.
Olen hyvin itsenäinen ihminen. Muuttanut omilleni jo 18-v. Yksinoloa olen harrastanut ihan riittävän monta vuotta. Mielestäni ihminen saa kaivata toista ihmistä rinnalleen. Yksinäisenä masennun.
Ihmissuhteeni eivät sentään olleet niitä pahimipia hyväksikäyttösuhteita, joissa toimitaan pelkästään sylkykuppina. Oli niissä hyvääkin.
Ap
Hyviä ajatuksia sinulla AP, olen samaa mieltä kanssasi. Voisiko jokin yhdistystoiminta tai uusi harrastus toimia polkuna uusiin ystäviin? Ei kannata vielä luovuttaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieheskö käski poistaa? vai olisikohan niissä ystävissä kenties ollut vikaa?
kenties hait elämänmuutosta.
älä hätäile kaikkea sattuu joskusvoi löytyä myös jostain muuta kautta parempi homma kun kaverit ja ystävät tai tutut. Sellainen on nykajan maailma. Kenties olet itsesi paras ystävä tai voitahn adoptoida itsellesi onnen
Olen miettinyt tätä samaa. Huonojenkin kavereiden kanssa pääsee ulos, saa tehdä jotain asioita ja niin edelleen, keskustelutaidot pysyy kunnossa. Jos seurustelee vaan netissä niin kohta ei tiedä oikeasta elämästä mitään.
Nyt syksyllä voi ja pitää aloittaa uusi harrastus. Turha jäädä itsesääliin.
Pysy liikkeessä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi luullaan heti läheisriippuvaiseksi. Ei täällä ennenkään kukaan ole pärjännyt yksin. Ihminen on laumaeläin. Ennenvanhaan ihminen kuoli, jos joutui laumasta ulos. Toista ihmistä saa tarvita ja se on ihan luonnollista. En ymmärrä tätä itseriittoisuuden kulttuuria.
Olen hyvin itsenäinen ihminen. Muuttanut omilleni jo 18-v. Yksinoloa olen harrastanut ihan riittävän monta vuotta. Mielestäni ihminen saa kaivata toista ihmistä rinnalleen. Yksinäisenä masennun.
Ihmissuhteeni eivät sentään olleet niitä pahimipia hyväksikäyttösuhteita, joissa toimitaan pelkästään sylkykuppina. Oli niissä hyvääkin.
Ap
No tässähän vastaus tulikin: ihmisten itseriitoisuus (ja erityisesti itsekkyys)! Muista revitään kaikki irti itseä pönkittämään, mieltä parantamaan ja tarpeita tyydyttämään. Itse ei tarvitse antaa itsestään juuri mitään. Ja auta armias jos joku Minun Tunteita kehtaa mennä loukkaamaan tai toimii epätäydellisesti. MINÄ ansaitsen niiin paljon parempaa.
Ennen piti sopeutua, nöyrtyä ja tehdä kompromisseja. Nyt vaihdetaan uuteen, kun kyllästytään tai se ei täytä kaikkia toiveita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi luullaan heti läheisriippuvaiseksi. Ei täällä ennenkään kukaan ole pärjännyt yksin. Ihminen on laumaeläin. Ennenvanhaan ihminen kuoli, jos joutui laumasta ulos. Toista ihmistä saa tarvita ja se on ihan luonnollista. En ymmärrä tätä itseriittoisuuden kulttuuria.
Olen hyvin itsenäinen ihminen. Muuttanut omilleni jo 18-v. Yksinoloa olen harrastanut ihan riittävän monta vuotta. Mielestäni ihminen saa kaivata toista ihmistä rinnalleen. Yksinäisenä masennun.
Ihmissuhteeni eivät sentään olleet niitä pahimipia hyväksikäyttösuhteita, joissa toimitaan pelkästään sylkykuppina. Oli niissä hyvääkin.
Ap
No tässähän vastaus tulikin: ihmisten itseriitoisuus (ja erityisesti itsekkyys)! Muista revitään kaikki irti itseä pönkittämään, mieltä parantamaan ja tarpeita tyydyttämään. Itse ei tarvitse antaa itsestään juuri mitään. Ja auta armias jos joku Minun Tunteita kehtaa mennä loukkaamaan tai toimii epätäydellisesti. MINÄ ansaitsen niiin paljon parempaa.
Ennen piti sopeutua, nöyrtyä ja tehdä kompromisseja. Nyt vaihdetaan uuteen, kun kyllästytään tai se ei täytä kaikkia toiveita.
Ja sit ihmetellään vielä miten ne samat ongelmat toistuu koko ajan kuitenkin... peilistähän ei löydy vikaa, ehei.
Miettikääs nyt sitten mammat kun annatte niitä neuvojanne täällä, että joku voi tosiaankin ruveta toteuttamaan niitä. Tosin ei kai me vielä eletä kuin jenkeissä, jossa kaikkialla lukee varoitus laitteen kyljessä.
.