Erityisherkkä! Mihin piirteisiin olet itsessäsi tyytyväinen?

Oletko onnistunut valjastamaan erityisherkkyyden voimavaraksi? Jos olet, niin millä tavoin?

En mihinkään.

Kaikki piirteet ovat ihania! Kuormittumisalttius tietenkin vaatii suunnittelua ja luopimista aina jostain menoista, mutta toisaalta tarve olla yksin ja rentoutua muuttuu voimavaraksi: pystyn olemaan yksin ja nauttimaan siitä. Moni ns. tavan ihminen ei kykene olemaan yksin.

Mun erityisherkkyys ei ole mitenkään syvää, uskon etteivät monet läheiset edes tiedä ja tajua sitä.

Viihdyn siis yksin, mutta viihdyn myös ihmisten kanssa. En vaan jaksa olla suurissa ihmisjoukoissa kauaa. Tykkään jutella jos porukkaa on muutama, mutta heti kun seurueessa on yli viisi, kuusi ihmistä, muutun aika hiljaiseksi. En vaan jaksa kuunnella liikaa yhtäaikaista puhetta monelta ihmiseltä.

Tykkään etenkin siitä että koen luonnon syvästi. Havaintokykyni auttaa monessa asiassa, mm. mun työssä.

Vaikka pystyn eläytymään tunteilla kirjoin tai elokuviin yms., niin olen luonteenlaadultani tasainen, joten en koe tunneherkkyyttäni rasitteena.

Empatiakyky, aistit, tarkkaavaisuus, luovuus

Henkinen kasvu ja myötätunto toisia kohtaan.

Tuntuu myös olevan ne niin sanonut tuntosarvetja alitajuisesti pystyy huomioimaan ympärillä tapahtuvat asiat. Helposti luen ihmisiä ja tunnen ilmapiirin. Se auttaa työssä, jossa täytyy huomioida niin henkilöstöä kuin itse työtä jatkuvasti.

Mutta isossa porukassa tosiaan ahdistun ja tarvitsen myös yksin olemista paljon jaksaakseni.

Saman tyyppistä kuin edellä. Vaistoan ihmisten mielialoja ja tunnelmaa muutenkin herkästi. Luen sanatonta viestintää ehkä tarkemiin kuin joku toinen. En tiedä johtuuko näista vai jostain muusta, olen aavistanut useiden työkavereiden raskaudet ennen kuin se näkyyy. Joskus erittäin alkuvaiheessa.

On niitä varmasti muitakin. 

Oma mielikuvitus, etenkin unet. On viihdyttävää nähdä unia, kun ei kaikkea päivänaikana "rekisteröimäänsä" ole ehtinyt miettimään ja sitten yöllä pyörähtävät jossain muodossa eteen. Joskus ne ovat kuin pieniä ennustuksia, kun mieli laittaa palasia yhteen tavalla joita päivällä ei huomaisi tehdä.

Näen lähes joka yö vivahteikkaita unia, jotka muistan vielä aamulla. Paitsi jos olen kuormittunut. Silloin vain herään aamuyöllä ja pyörin. Siihenkin olen opetellut suhtautumaan niin, että lepään sillä tavoin kuin kykenen ja yritän rauhoittaa enemmän seuraavan päivän tekemisiäni.

Parasta mitä olen opetellut, on kalenterimenon peruuttaminen. Luopumaan jostakin jo sovitusta silloin kun voimat ei vain riitä. Suosittelen lämpimästä harjoittelemaan tätä taitoa! Tuntuu aluksi siltä kuin pettäisi koko maailman, mutta pikku hiljaa huomaa ettei maailma siihen hajoa. Itsestään pitää pitää ennen kaikkea huolta.

Orgasmeihin!

En säiky kovia ääniä (tai valoja, hajuja jne.) toisin kuin käsittääkseni valtaosa "erityisherkistä". Olen kyllä herkistynyt aistimuksile, mutta saatan enemmänkin hermostua hälystä. Tosin möykkään kyllä stressaantuneena itsekin. Herkistymiseni näkyy esimerkiksi siinä, että saan helposti esteettisiä kiksejä pienistä aistidetaljeista.

Joka tapauksessa aivoni/elimistöni käy ylikierroksilla, ikään kuin koko ajan valmistautuen johonkin "taisteluun". Tämä on äärimmäisen raskasta ja rasittavaa. Stressinsietokykyni on todella huono, vaikka yritän pitää stressiä kurissa liikunnalla ja meditaatiolla. Mielialani heittelevät hyvin mitättömienkin ärsykkeiden vuoksi.

Olen pikkupojasta asti luonut suojakuorta ympärilleni, minkä vuoksi en "osaa" esimerkiksi itkeä. Olen vasta myöhemmällä iällä ymmärtänyt, että taustalla on oikeasti aika säikky ja hätääntymisherkkä ihminen. Suuri vaikutus silmien avautumiseen on ollut jälkikasvun saaminen. Pojallani on vahvasti periytyneenä eritysherkän piirteitä. Tytär on ns. tavallinen.

En ole maailman herkin, mutta tosi herkkä kuitenkin. Mitäs siitä ajattelen... Sekä hyvää että huonoa.

Olen tyytyväinen siihen, että minulla on voimakas intuitio ja havannointikyky, mutta havainnointi painottuu enemmän tunteisiin, eleisiin, ihmisiin ja abstrakteihin asioihin, kuin vaikka liikenteeseen tai materiaan ympäristössä. Positiiviset tunteet on toki myös mukavaa ottaa vastaan erityisen voimakkaina, ja pidän siitä, että pystyn nauttimaan suunnattomasti yksinkertaisistakin asioista ja iloitsemaan niistä pitkään.

Olipa kiva luetella jotain positiivista, sillä enemmän tulee keskityttyä herkkyyden huonoihin puoliin ja lueteltua niitä. Olen esim todella empaattinen, mutta itse en lue sitä kohdallani positiiviseksi ominaisuudeksi, sillä se aiheuttaa usein vain tuskaa minulle, eikä yleensä mitään hyvää empatian kohteelle, sillä harvoin pystyn toimimaan kohteen hyväksi. Tällaisessa maailmassa saattaisi myös olla parempi olla vähemmän empaattinen.

Minusta oli todella hyvä, että asia nostettiin esille ja alettiin puhua erityisherkkyydestä, sillä se oli itselleni helpottava ahaa-elämys, ja monet hyvät piirteet saivat siinä huomiota. Yleensä herkkyyttä on kuvattu vain aika negatiivisesti, mm nimittämällä sitä ujoudeksi, jolla on aika negatiivinen kaiku nykymaailmassa. Muistaakseni luin, että Elaine Aron tutki aiheena erityisherkkyys samankaltaisia ihmisiä, joita ennen oli tutkittu ujoutta tutkittaessa. Ujoustutkijat keskittyivät siihen, miltä ujous näyttää ulospäin, ja Aron keskittyi yksilön sisäiseen maailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Oma mielikuvitus, etenkin unet. On viihdyttävää nähdä unia, kun ei kaikkea päivänaikana "rekisteröimäänsä" ole ehtinyt miettimään ja sitten yöllä pyörähtävät jossain muodossa eteen. Joskus ne ovat kuin pieniä ennustuksia, kun mieli laittaa palasia yhteen tavalla joita päivällä ei huomaisi tehdä.

Näen lähes joka yö vivahteikkaita unia, jotka muistan vielä aamulla. Paitsi jos olen kuormittunut. Silloin vain herään aamuyöllä ja pyörin. Siihenkin olen opetellut suhtautumaan niin, että lepään sillä tavoin kuin kykenen ja yritän rauhoittaa enemmän seuraavan päivän tekemisiäni.

Parasta mitä olen opetellut, on kalenterimenon peruuttaminen. Luopumaan jostakin jo sovitusta silloin kun voimat ei vain riitä. Suosittelen lämpimästä harjoittelemaan tätä taitoa! Tuntuu aluksi siltä kuin pettäisi koko maailman, mutta pikku hiljaa huomaa ettei maailma siihen hajoa. Itsestään pitää pitää ennen kaikkea huolta.

Vielä parempi on, jos jättää sen kalenterin mahdollisimman väljäksi/tyhjäksi jo alun alkaenkin :)

Pelkkää haittaa tähän mennessä. Aistin toisten tunnetilat liian hyvin. Nykyään missään ei ole hiljaista, joten olen koko ajan ärsyyntynyt. Lisäksi kun näytänkin ärsyyntyneeltä, se saa toiset vihamielisiksi, minkä taas aistin, mikä taas ahdistaa. Siis noidankehä.

Olen pikku hiljaa erakoitumassa.

Vierailija kirjoitti:

Pelkkää haittaa tähän mennessä. Aistin toisten tunnetilat liian hyvin. Nykyään missään ei ole hiljaista, joten olen koko ajan ärsyyntynyt. Lisäksi kun näytänkin ärsyyntyneeltä, se saa toiset vihamielisiksi, minkä taas aistin, mikä taas ahdistaa. Siis noidankehä.

Olen pikku hiljaa erakoitumassa.

Sama. En kestä elämää ja olemassaoloa.

Up

Toimittajako kysyy? ;)

Erityisherkkyys on minulle pelkästään positiivinen asia. Kaiken kokeminen näin vahvasti on rikkaus. Kyyneleeni valuvat herkästi ilosta ja onnesta tunteideni mukana - urheilukisoja katsoessa, Finlandiaa kuunnellessa, eläinvauvoja seuratessa.

Toisaalta se murheen alho on syövereistä syvin, kun elämä kohtelee kovalla kädellä. Sitäkään tunnetta en silti antaisi pois. En halua turruttaa tuskan tunnetta lääkkeillä, koska se ei enää olisi minä, jos mikään ei tuntuisi miltään.

Joskus - kuinka sanoisin? - harmittaa, ei, ehkä ennemmin surettaa jollain tapaa se, kun kaikki ihmiset eivät pysty kokemaan tunteita ja ympäröivää maailmaa niin syvästi - tuntuu, että he jäävät jostain paitsi.

Erityisherkkyys on ehdottomasti voimavara.

Vierailija kirjoitti:

En säiky kovia ääniä (tai valoja, hajuja jne.) toisin kuin käsittääkseni valtaosa "erityisherkistä". Olen kyllä herkistynyt aistimuksile, mutta saatan enemmänkin hermostua hälystä. Tosin möykkään kyllä stressaantuneena itsekin. Herkistymiseni näkyy esimerkiksi siinä, että saan helposti esteettisiä kiksejä pienistä aistidetaljeista.

Joka tapauksessa aivoni/elimistöni käy ylikierroksilla, ikään kuin koko ajan valmistautuen johonkin "taisteluun". Tämä on äärimmäisen raskasta ja rasittavaa. Stressinsietokykyni on todella huono, vaikka yritän pitää stressiä kurissa liikunnalla ja meditaatiolla. Mielialani heittelevät hyvin mitättömienkin ärsykkeiden vuoksi.

Olen pikkupojasta asti luonut suojakuorta ympärilleni, minkä vuoksi en "osaa" esimerkiksi itkeä. Olen vasta myöhemmällä iällä ymmärtänyt, että taustalla on oikeasti aika säikky ja hätääntymisherkkä ihminen. Suuri vaikutus silmien avautumiseen on ollut jälkikasvun saaminen. Pojallani on vahvasti periytyneenä eritysherkän piirteitä. Tytär on ns. tavallinen.

Ääh, otsikossahan luki "Mihin piirteisiin olet itsessäsi tyytyväinen?" En vastannut siihen yllä olevassa vastauksessani lainkaan. Nyt meni fiilikset. Olen erityisen herkkä OMILLE HUOLIMATTOMUUSVIRHEILLENI. :/

No joo, herkkyydestä on ainakin se hyvä puoli, että minulla ei ole oikeastaan koskaan oman pääni sisällä tylsää. Eikä pääni ulkopuolellakaan. Olen erittäin hyvä havaitsemaan poikkeamia ja yksityiskohtia, pikkutarkka. 

15 jatkaa...

Positiivisinta on ehdottomasti vahva empatiakyky, mikä on valtavan tärkeää ihmissuhteissa.

Negatiivisin asia omalla kohdallani on melunsietokyvyttömyys. En siedä yhtään kovia ääniä - etenkään äkillisiä, joita aina säikähtää - enkä lujalla soitettavaa musiikkia. Tavarataloissa ja ostoskeskuksissa on aivan liikaa meteliä, liikaa väentungosta. Siedän just sen hetken, minkä ostosten tekeminen vaatii. Mitä enemmän kaiuttimista tulee taustamusiikkia, sitä nopeammin haluan Pois!!

Mulle vääränlainen kasvatus aiheutti erityisherkkänä epävakaan persoonallisuuden. Tunne-elämä on kuin vereslihalla tai kolmannen asteen palovammoilla olis.

Vierailija kirjoitti:

Positiivisinta on ehdottomasti vahva empatiakyky, mikä on valtavan tärkeää ihmissuhteissa.

Minä aistin herkästi muiden tunteita ja havaitsen heidän mikroilmeitään, asennon jne., ja sopeutan käytökseni tarvittaessa salamannopeasti (huomaamattanikin, joskus tietoisesti). En kuitenkaan ole mikään vetistelijä - ehkä koska olen mies? Sosiaaliset tilanteet ovat kuormittavia, koska aivoni yliprosessoivat kanssakäymistä jatkuvasti. En pysty esimerkiksi pitämään katsekontaktia ilman, että ajatukseni sekoavat ja tulee hermostunut olo. Autisteilla on kuulemma tätä samaa. En tiedä, olenko erityisen empaattinen - välillä huomaan kylmeneväni täysin, ehkä aistien kuormittumisen takia.