Lue keskustelun säännöt.
Miksi mieheen/naiseen ihastumisen tunnetta kustkutaan virheellisesti "rakkaudeksi"?
29.08.2018 |
Ja viitataan sanalla "rakastuminen" siihen, että se olisi alkavaa rakkautta.
Siis oikea rakkaushan ei kuole koskaan, se on sitä mitä äiti tuntee lastaan kohtaan. En vertaisi edes samana päivänä mieheen ihastumisen ja siitä tykkäämisen tunnetta oikeaan rakkauteen.
Miksei pariskuntarakkaudelle keksitä ihan omaa nimeä, tai sanota vain ihastumiseksi tai kiimaksi, mitä se oikeasti on.
Kommentit (7)
Et sinä sitä määrittele mitä oikea rakkaus on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen usein ihmetellyt samaa. Aina kun mediassakin jauhetaan rakkaudesta, puhutaan vain seksuaalisesta ihastumisen tunteesta ja miten sitä pidetään yllä.
Naurettavaa.
En tiedä. Ihmisille myydään jatkuvasti kuvitelmaa tai fantasiaa siitä että siihen oikeaan ihmiseen ihastuminen tekee jotenkin autuaan onnelliseksi, että rakastuminen ja pariutuminen on joku onnen täyttymys. Aika usein ei näytä olevan, ainakaan pitemmän päälle vaikka hetki menisikin hormonihuurujen takia onnellisena.
Minulla ei ole lapsia, mutta kokemukseni mukaan rakastuminen on jotain aivan muuta kuin ihastus tai himo. Jos sitä muihin rakkauden lajeihin pitäisi verrata, niin eniten se muistuttaa lemmikkieläimeen kohdistuvaa rakkautta. Ei sillä, että se olisi aivan samanlaista, mutta jotain samaa siinä tunteena on.
Aina puhutaan siitä kuinka paljon vanhemmat rakastavat lapsiaan, mutta ei yhdestäkään tuntemastani ihmisestä näy millään lailla ulospäin, että he rakastaisivat lapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaus on se tunne, kun välittää, haluaa, kaipaa, unelmoi, tuntee suurta yhteenkuuluvuutta,haluaa helliä, hoitaa, jakaa asioita, iloita ja surra yhdessä, lohduttaa jne...
Toivottavasti olet kuullut äidinrakkaudesta, se on ihan eri asia, kuin kumppanin rakastaminen.
Olen aina rakastanut omia lapsiani, mutta olen myös aina ymmärtänyt, että he asuvat kanssamme siihen saakka, kun aikuistuvat ja perustavat sen jälkeen oman kodin. Lapset ovat meillä vain lainassa, se on hyvä muistaa, eikä takertua heihin liikaa. Puolison rakastaminen on omalla kohdallani jatkunut kohta neljäkymmentä vuotta ja toivottavasti saan olla hänen kanssaan vielä yhdessä kymmeniä vuosia.Kaikki lapsemme ovat niin rakkaita, mutta rakkauteni tunne heitä kohtaan on täysin erilaista, kuin se tunne, mitä tunnen miestäni kohtaan.
Vain koska sinulla on vääristynyt kuva rakkaudesta, ei tarkoita sitä, että meidän kaikkien muiden olisi seurattava perässä. Rakastan lapsiani, rakastan miestäni. Eri tavoin tosin, mutta rakastan. Entä ystävät ja muut läheiset, saako heitä rakastaa?
"Pariskuntarakkaus" on niin paljon enemmän kuin tuo ehdottamasi kiima. Tosin en usko sinun sitä koskaan kokevan, jotkut eivät yksinkertaisesti ole sopivia suhteeseen.