Miten yhteenmuutto muutti parisuhteitanne?

parempaan, huonompaan, turvalliseksi, arkiseksi?

Olen seurustellut reilun puoli vuotta miesystävän kanssa. Tavallaan kaipaisin yhdessä asumista. Tavallista yhteistä arkea, sitä että toinen olisi siinä. Nyt kun vain tapaillaan ja vietetään vaikkapa 3 päivää kokonaan öineen yhdessä, sitten pari itsekseen tai niin, että näemme päiväseltään, tuntuu että jotenkin kärsin siitä erosta. En nyt mitenkään läheisriippuvaisesti, vaan minusta olisi vain kivaa olla sekin aika yhdessä vaikka sitten eri asioitakin tehden. Mietin vain, kieliikö haluni jakaa arki kunnolla vain siitä, että olenkin jotenkin liian heikko, epävarma, en kestä yksinoloa tms.

Toki yhdessä asumisen myötä loppuu se, että tapaamiset ei ole enää odotettuja ja niihin ei laske tunteja, kun kumppani on koko ajan vierellä. Mut tuntuu että arvostaisin tasaista arkea enemmän kuin näitä tunnehuippuja: raastavaa ikävää ja jälleennäkemisen iloa.