Lue keskustelun säännöt.
Eri vuorokausirytmit ja parisuhde
26.08.2018 |
Miten muilla on onnistunut yhdistää aivan erilaiset luonnolliset vuorokausirytmit ja parisuhde? Siis että toinen on illanvirkku, toinen aamuvirkku?
Olemme olleet yhdessä n. 25 vuotta. Tämä asia on rassannut välillä enemmän, välillä vähemmän. Juuri nyt taas ärsyttää kun tuntuu että emme tee mitään yhdessä tämän rytmiasian vuoksi.
T. Se aamuvirkku
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut yökylässä kavereilla ja sukulaisilla. Melkoista tuskaa, kun eri rytmit. En voisi asua ihmisen kanssa, joka ei ole samassa rytmissä.
Miten se käytännössä haittaa? Ellei toinen nuku tyyliin koko päivää? Itse olen aamuvirkku, mies taas vapaapäivinä nukkuu pitkään. Heräilen aamulla, luen kirjaa (tai selailen av:ta :D), miehen herättelen klo 10 aikaan. Itse siis haluaa näin, ettei mene liikaa päivästä hukkaan. Illalla minä rupean taas aikasemmin nukkumaan ja mies sillä aikaa katsoo elokuvaa tai pelaa pleikalla. En tykkää nukkua yksin, joten aloitan unet aina sohvalla pää miehen sylissä ja kun mies rupeaa nukkumaan sirryn hänen kanssa sänkyyn. Aika lapsellista joo, mut musta on ihana nukahtaessa tuntea läheisyys, silittelee usein hiuksia :D
Silti päivästä jää paljon aikaa tehdä vaikka mitä yhdessäkin.
Eipä tullut mitään perhe-elämästä eri rytmillä.
Kun saimme lapsen, oma rytmini muuttui niin, etten enää valvonut pitkään telkkua katsoeen ja en nukkunut pitkään. Exän rytmi ei muuttunut, hän suuttui, kun vauva heräsi varhain. Suuttui, jos vkl yritin saada perheen kanssa viettämään aikaa. Ainoa mitä halusi minusta, oli säännöllinen seksi. Kun se loppui, suuttui siitäkin.
Ai että sitä ovien paiskomista, tavaroiden kolistelua, kantapäillä kävelyä ja mykkäkouluja. Pelotti aivan, kun kerran nosti vauvan pinnasängyn toisen pään ilmaan ja pudotti lattialle, kun en alkanut hommiin. Eipä oo millin vertaa ollut ikävä ja exähän tuosta tuli.
Viisi vuotta yhteiseloa takana pienessä asunnossa, joten kai se jotenkin on onnistunut vaikka samalla tavalla itseänikin risoo hetkittäin.
Minä olen se aamuvirkku, herään vähintään kahta tuntia aikaisemmin viikonloppuisinkin kuin mies. Saan puuhailla ja touhuta omiani aivan rauhassa - ei ongelmaa. Siinä vaiheessa kun minä olen valmis puuhaileman yhdessä tai lähtemään vaikka kauppaan tai kaupungille, mies yleensä vasta herää. Hän on aamuisin vielä hitaampi kuin minä.. tässä kohti itseäni alkaa herkästi ärsyttämään, koska mies haluaa yleensä aina mukaan. Sitten kun minua väsyttää illalla jo kello hyvissä ajoin, alkaa mies ärsyyntyä. Harvoin jaksan katsoa esim. elokuvaa loppuun. Menen nukkumaan vähintään paria tuntia aikaisemmin kuin mies, joten ilta on sitten miehen omaa aikaa samalla tapaa, kuin minulla aamu. Lenkillä ja saunassa käydään aina yhdessä.
Jos sovitaan ennakkoon, että jotakin tehdään yhdessä, niin sitten kumpikin joustaa rytmissään. Ei tässä muuta ratkaisua ole tullut keksittyä, mutta toisaalta em. tavalla homma toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten se käytännössä haittaa? Ellei toinen nuku tyyliin koko päivää? Itse olen aamuvirkku, mies taas vapaapäivinä nukkuu pitkään. Heräilen aamulla, luen kirjaa (tai selailen av:ta :D), miehen herättelen klo 10 aikaan. Itse siis haluaa näin, ettei mene liikaa päivästä hukkaan. Illalla minä rupean taas aikasemmin nukkumaan ja mies sillä aikaa katsoo elokuvaa tai pelaa pleikalla. En tykkää nukkua yksin, joten aloitan unet aina sohvalla pää miehen sylissä ja kun mies rupeaa nukkumaan sirryn hänen kanssa sänkyyn. Aika lapsellista joo, mut musta on ihana nukahtaessa tuntea läheisyys, silittelee usein hiuksia :D
Silti päivästä jää paljon aikaa tehdä vaikka mitä yhdessäkin.
Kyllä tämä minusta haittaa.
Herään arkisin aamulla, herätän aamu-unisen ja aamukiukkuisen kuopuksen, vahdin että lapset syövät aamupalaa, huolehdin että säähän nähden järkevät vaatteet päällä, hoputan. Usein tässä vaiheessa joku huomaa että hei, tää kirja piti päällystää tai kuvauslappu täyttää.
Menen vauhdilla töihin, jotta olen ajoissa, jotta vastaavasti pääsen lähtemään klo 16, jotta vauhdilla ehdin kotiin ja viemään lapsia harrastuksiin ja laittamaan ruokaa. Joka päivä harrastuksia (välillä kuskaus eka, sitten ruoka, välillä toisin päin). Aina kiire.
Läksyissä auttaminen. Ei aina helppoa tai kivaa. Kuopus raivoaa että ei tajua (vaikka tajuaa). Kotitöitä.
Mies heräilee kun kaikki ovat lähteneet. Lukee lehteä ja syö rauhassa. Pyöräilee töihin (1 t). Tulee kotiin muiden iltapala-aikaan. Muut nukkumaan, mies katsoo telkkaa.
Viikonloppuisin herään n. 6.30. "Omaa aikaa", samalla pyykinpesua, tiskejä, liha uuniin. Lapset heräilevät 8-10. Rentoa menoa. Herättelen miestä 11 aikoihin. Heräilee hitaasti. Lounas muille klo 12 (lapset haluavat), mies ei tule, syö samalla aamupalaa telkan ääressä. Usein lähdetään tekemään jotain, esim. shoppailemaan, urheilemaan, lapset kavereiden kanssa. Mies jatkaa heräilyä. Kaikki ruoat aina eri tahdissa.
Olen klo 22 jo puoliunessa, joten nukkumaan. Mies valvoo ehkä klo kolmeen.
Mun mielestä tämä ei ole kauhean hyvä järjestely.
Ap
Ex-muijalle ei mennyt kaaliin, että 3-vuorotyöläisenä en todellakaan osta työputkien aikana kaappiin muuta kuin leipää ja päällisset. Ilmainen ruoka kun tarjolla töissä vuoron aikana vaikka kahdesti.
Hänhän sitten latasi kaupasta kassit täyteen joka toinen päivä työvuoronsa jälkeen klo 16-17 ja kokkaili jos mitäkin useammalle, vaikka kyllä kerroin etten syö kun olen töissä syönyt/olen menossa töihin.
Sinänsä oli ihan ok, mutta kun alkoi yhtäkkiä vaatia 20 egeä joka toinen päivä kauppakuitteja osoitellen, niin silloin painoin jarrua. Perään nalkutusta, kun joutuu heittämään ruokaa roskiin.
Oli pakko kysyä, että mitä kohtaa et tuosta mun työruokailuhommasta ymmärtänyt.
Kaikkein parasta oli kun sitten oli ne vapaat ja ehdotin kauppareissua ja yhteistä kokkailua, niin alkoi tiuskinta, että "just eilen kävin" ja "syö leipää".
No. Sittemmin tiuski ihan itsekseen taas siellä kämpässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se käytännössä haittaa? Ellei toinen nuku tyyliin koko päivää? Itse olen aamuvirkku, mies taas vapaapäivinä nukkuu pitkään. Heräilen aamulla, luen kirjaa (tai selailen av:ta :D), miehen herättelen klo 10 aikaan. Itse siis haluaa näin, ettei mene liikaa päivästä hukkaan. Illalla minä rupean taas aikasemmin nukkumaan ja mies sillä aikaa katsoo elokuvaa tai pelaa pleikalla. En tykkää nukkua yksin, joten aloitan unet aina sohvalla pää miehen sylissä ja kun mies rupeaa nukkumaan sirryn hänen kanssa sänkyyn. Aika lapsellista joo, mut musta on ihana nukahtaessa tuntea läheisyys, silittelee usein hiuksia :D
Silti päivästä jää paljon aikaa tehdä vaikka mitä yhdessäkin.
Kyllä tämä minusta haittaa.
Herään arkisin aamulla, herätän aamu-unisen ja aamukiukkuisen kuopuksen, vahdin että lapset syövät aamupalaa, huolehdin että säähän nähden järkevät vaatteet päällä, hoputan. Usein tässä vaiheessa joku huomaa että hei, tää kirja piti päällystää tai kuvauslappu täyttää.
Menen vauhdilla töihin, jotta olen ajoissa, jotta vastaavasti pääsen lähtemään klo 16, jotta vauhdilla ehdin kotiin ja viemään lapsia harrastuksiin ja laittamaan ruokaa. Joka päivä harrastuksia (välillä kuskaus eka, sitten ruoka, välillä toisin päin). Aina kiire.
Läksyissä auttaminen. Ei aina helppoa tai kivaa. Kuopus raivoaa että ei tajua (vaikka tajuaa). Kotitöitä.
Mies heräilee kun kaikki ovat lähteneet. Lukee lehteä ja syö rauhassa. Pyöräilee töihin (1 t). Tulee kotiin muiden iltapala-aikaan. Muut nukkumaan, mies katsoo telkkaa.
Viikonloppuisin herään n. 6.30. "Omaa aikaa", samalla pyykinpesua, tiskejä, liha uuniin. Lapset heräilevät 8-10. Rentoa menoa. Herättelen miestä 11 aikoihin. Heräilee hitaasti. Lounas muille klo 12 (lapset haluavat), mies ei tule, syö samalla aamupalaa telkan ääressä. Usein lähdetään tekemään jotain, esim. shoppailemaan, urheilemaan, lapset kavereiden kanssa. Mies jatkaa heräilyä. Kaikki ruoat aina eri tahdissa.
Olen klo 22 jo puoliunessa, joten nukkumaan. Mies valvoo ehkä klo kolmeen.
Mun mielestä tämä ei ole kauhean hyvä järjestely.
Ap
No tuo on jo jotain muutakin, kun vain erilaistasta vuorokausirytmiä. Miehesi vaikuttaa kovin välinpitämättömältä koko muuta perhettä kohtaan. Jokaisen aikuisen, joka lapsia tekee, pitäisi ymmärtää, että lapset muuttaa elämää. Miehesi tuntuu jatkavan entiseen malliin ja jättää kaiken vastuun sinulle.
Meillä ei ole ollut ikinä miehen aamu-unisuus ongelma. Arkena hän osallistuu lasten touhuihin yhtä lailla kun minäkin. Töihinkin on pakko klo 8 mennä. Viikonloppusin nukkuu pidempään, mutta sitten kun herää, osallistuu perhearkeen täyspainoisesti. Aamu-unisuus on vain köyhä tekosyy tuollaiseen välinpitämättömyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se käytännössä haittaa? Ellei toinen nuku tyyliin koko päivää? Itse olen aamuvirkku, mies taas vapaapäivinä nukkuu pitkään. Heräilen aamulla, luen kirjaa (tai selailen av:ta :D), miehen herättelen klo 10 aikaan. Itse siis haluaa näin, ettei mene liikaa päivästä hukkaan. Illalla minä rupean taas aikasemmin nukkumaan ja mies sillä aikaa katsoo elokuvaa tai pelaa pleikalla. En tykkää nukkua yksin, joten aloitan unet aina sohvalla pää miehen sylissä ja kun mies rupeaa nukkumaan sirryn hänen kanssa sänkyyn. Aika lapsellista joo, mut musta on ihana nukahtaessa tuntea läheisyys, silittelee usein hiuksia :D
Silti päivästä jää paljon aikaa tehdä vaikka mitä yhdessäkin.
Kyllä tämä minusta haittaa.
Herään arkisin aamulla, herätän aamu-unisen ja aamukiukkuisen kuopuksen, vahdin että lapset syövät aamupalaa, huolehdin että säähän nähden järkevät vaatteet päällä, hoputan. Usein tässä vaiheessa joku huomaa että hei, tää kirja piti päällystää tai kuvauslappu täyttää.
Menen vauhdilla töihin, jotta olen ajoissa, jotta vastaavasti pääsen lähtemään klo 16, jotta vauhdilla ehdin kotiin ja viemään lapsia harrastuksiin ja laittamaan ruokaa. Joka päivä harrastuksia (välillä kuskaus eka, sitten ruoka, välillä toisin päin). Aina kiire.
Läksyissä auttaminen. Ei aina helppoa tai kivaa. Kuopus raivoaa että ei tajua (vaikka tajuaa). Kotitöitä.
Mies heräilee kun kaikki ovat lähteneet. Lukee lehteä ja syö rauhassa. Pyöräilee töihin (1 t). Tulee kotiin muiden iltapala-aikaan. Muut nukkumaan, mies katsoo telkkaa.
Viikonloppuisin herään n. 6.30. "Omaa aikaa", samalla pyykinpesua, tiskejä, liha uuniin. Lapset heräilevät 8-10. Rentoa menoa. Herättelen miestä 11 aikoihin. Heräilee hitaasti. Lounas muille klo 12 (lapset haluavat), mies ei tule, syö samalla aamupalaa telkan ääressä. Usein lähdetään tekemään jotain, esim. shoppailemaan, urheilemaan, lapset kavereiden kanssa. Mies jatkaa heräilyä. Kaikki ruoat aina eri tahdissa.
Olen klo 22 jo puoliunessa, joten nukkumaan. Mies valvoo ehkä klo kolmeen.
Mun mielestä tämä ei ole kauhean hyvä järjestely.
Ap
Jos työaika on mikä on ja ei ole autoa käytettävissä työmatkoihin, niin ei siinä valittaminen auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on aamuvirkku ja itse olen iltavirkku. Mies herää joskus viiden-kuuden maissa joka päivä. Itse herään arkisin seitsemältä, viikonloppuisin suunnilleen ysiltä. Kompromisseja kumpikin tehdään. Mies antaa minun nukkua rauhassa aamulla pitempään ja minä annan miehen mennä nukkumaan heti kun haluaa. Tästä seuraa se, että meillä yleensä seksiä harrastetaan päivällä. Lapset sun muut hoitelee se, joka on hereillä. Ei tästä isompaa draamaa ole ollut alun jälkeen kun mies oppi olemaan herättämättä nukkuvaa karhua. Yhdessä yli 30 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se käytännössä haittaa? Ellei toinen nuku tyyliin koko päivää? Itse olen aamuvirkku, mies taas vapaapäivinä nukkuu pitkään. Heräilen aamulla, luen kirjaa (tai selailen av:ta :D), miehen herättelen klo 10 aikaan. Itse siis haluaa näin, ettei mene liikaa päivästä hukkaan. Illalla minä rupean taas aikasemmin nukkumaan ja mies sillä aikaa katsoo elokuvaa tai pelaa pleikalla. En tykkää nukkua yksin, joten aloitan unet aina sohvalla pää miehen sylissä ja kun mies rupeaa nukkumaan sirryn hänen kanssa sänkyyn. Aika lapsellista joo, mut musta on ihana nukahtaessa tuntea läheisyys, silittelee usein hiuksia :D
Silti päivästä jää paljon aikaa tehdä vaikka mitä yhdessäkin.
Kyllä tämä minusta haittaa.
Herään arkisin aamulla, herätän aamu-unisen ja aamukiukkuisen kuopuksen, vahdin että lapset syövät aamupalaa, huolehdin että säähän nähden järkevät vaatteet päällä, hoputan. Usein tässä vaiheessa joku huomaa että hei, tää kirja piti päällystää tai kuvauslappu täyttää.
Menen vauhdilla töihin, jotta olen ajoissa, jotta vastaavasti pääsen lähtemään klo 16, jotta vauhdilla ehdin kotiin ja viemään lapsia harrastuksiin ja laittamaan ruokaa. Joka päivä harrastuksia (välillä kuskaus eka, sitten ruoka, välillä toisin päin). Aina kiire.
Läksyissä auttaminen. Ei aina helppoa tai kivaa. Kuopus raivoaa että ei tajua (vaikka tajuaa). Kotitöitä.
Mies heräilee kun kaikki ovat lähteneet. Lukee lehteä ja syö rauhassa. Pyöräilee töihin (1 t). Tulee kotiin muiden iltapala-aikaan. Muut nukkumaan, mies katsoo telkkaa.
Viikonloppuisin herään n. 6.30. "Omaa aikaa", samalla pyykinpesua, tiskejä, liha uuniin. Lapset heräilevät 8-10. Rentoa menoa. Herättelen miestä 11 aikoihin. Heräilee hitaasti. Lounas muille klo 12 (lapset haluavat), mies ei tule, syö samalla aamupalaa telkan ääressä. Usein lähdetään tekemään jotain, esim. shoppailemaan, urheilemaan, lapset kavereiden kanssa. Mies jatkaa heräilyä. Kaikki ruoat aina eri tahdissa.
Olen klo 22 jo puoliunessa, joten nukkumaan. Mies valvoo ehkä klo kolmeen.
Mun mielestä tämä ei ole kauhean hyvä järjestely.
Ap
Miehesi on kuspää, ei mikään iltavirkku. Rytmitykset saa kyllä sopimaan yhteen, jos niin halutaan, mut kuspäisyyttä ei saa muutettua. Jos miestäsi ei perhe-elämä kiinnosta, niin hän muuttakoon muualle. Eli ap, eroa äijästä nyt, niin yksi iso stressitekijä poistuu elämästäsi ja myös lasten elämästä. Lasten ei tarvitse olla kotonaan hiljaa klo 7-15 sen takia, että isi nukkuu.
Jos elämä menee päin hanuria yhden joustamattoman tyypin takia, niin on helpoin poistaa tämä häirikkö kuin alkaa muuttamaan arkea. Jos et kykene siihen, niin älä valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutaman vuoden jaksoin suhdetta, jossa vuorokausirytmit olivat täysin päinvastaiset. Itse olen tottunut menemään ajoissa nukkumaan ja heräämään kuudelta, mutta mies meni nukkumaan aina vasta neljän-viiden jälkeen aamulla ja heräili joskus neljältä iltapäivällä. Olimme siis vain muutaman tunnin vuorokaudesta yhtä aikaa hereillä. Vaikka olisi ollut jotain menoakin, mies ei voinut mennä nukkumaan yhtään aikaisemmin, ja ennen puoltapäivää ei voinut missään tapauksessa laittaa herätystä. Silloinkin torkutti vähintään tunnin ja oli sitten koko päivän kiukkuinen kun väsytti niin kovasti. Eihän siitä tullut mitään, ja tuo olikin yksi suurimmista syistä mihin suhde kaatui.
"Järkevästi iltavirkun" ihmisen kanssa pystyisikin vielä olemaan suhteessa, jos siis kyse olisi vain siitä, että toinen nousee joskus 10-11 aikaan aamupäivällä. Mutta tuo aloittajan mies kuulostaa jo siltä, ettei häntä edes kiinnosta olla hereillä samaan aikaan kuin muu perhe. Ei vuorokausirytmejä voi sovittaa yhteen, jos toinen ei edes yritä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se käytännössä haittaa? Ellei toinen nuku tyyliin koko päivää? Itse olen aamuvirkku, mies taas vapaapäivinä nukkuu pitkään. Heräilen aamulla, luen kirjaa (tai selailen av:ta :D), miehen herättelen klo 10 aikaan. Itse siis haluaa näin, ettei mene liikaa päivästä hukkaan. Illalla minä rupean taas aikasemmin nukkumaan ja mies sillä aikaa katsoo elokuvaa tai pelaa pleikalla. En tykkää nukkua yksin, joten aloitan unet aina sohvalla pää miehen sylissä ja kun mies rupeaa nukkumaan sirryn hänen kanssa sänkyyn. Aika lapsellista joo, mut musta on ihana nukahtaessa tuntea läheisyys, silittelee usein hiuksia :D
Silti päivästä jää paljon aikaa tehdä vaikka mitä yhdessäkin.
Kyllä tämä minusta haittaa.
Herään arkisin aamulla, herätän aamu-unisen ja aamukiukkuisen kuopuksen, vahdin että lapset syövät aamupalaa, huolehdin että säähän nähden järkevät vaatteet päällä, hoputan. Usein tässä vaiheessa joku huomaa että hei, tää kirja piti päällystää tai kuvauslappu täyttää.
Menen vauhdilla töihin, jotta olen ajoissa, jotta vastaavasti pääsen lähtemään klo 16, jotta vauhdilla ehdin kotiin ja viemään lapsia harrastuksiin ja laittamaan ruokaa. Joka päivä harrastuksia (välillä kuskaus eka, sitten ruoka, välillä toisin päin). Aina kiire.
Läksyissä auttaminen. Ei aina helppoa tai kivaa. Kuopus raivoaa että ei tajua (vaikka tajuaa). Kotitöitä.
Mies heräilee kun kaikki ovat lähteneet. Lukee lehteä ja syö rauhassa. Pyöräilee töihin (1 t). Tulee kotiin muiden iltapala-aikaan. Muut nukkumaan, mies katsoo telkkaa.
Viikonloppuisin herään n. 6.30. "Omaa aikaa", samalla pyykinpesua, tiskejä, liha uuniin. Lapset heräilevät 8-10. Rentoa menoa. Herättelen miestä 11 aikoihin. Heräilee hitaasti. Lounas muille klo 12 (lapset haluavat), mies ei tule, syö samalla aamupalaa telkan ääressä. Usein lähdetään tekemään jotain, esim. shoppailemaan, urheilemaan, lapset kavereiden kanssa. Mies jatkaa heräilyä. Kaikki ruoat aina eri tahdissa.
Olen klo 22 jo puoliunessa, joten nukkumaan. Mies valvoo ehkä klo kolmeen.
Mun mielestä tämä ei ole kauhean hyvä järjestely.
Ap
Miehesi on kuspää, ei mikään iltavirkku. Rytmitykset saa kyllä sopimaan yhteen, jos niin halutaan, mut kuspäisyyttä ei saa muutettua. Jos miestäsi ei perhe-elämä kiinnosta, niin hän muuttakoon muualle. Eli ap, eroa äijästä nyt, niin yksi iso stressitekijä poistuu elämästäsi ja myös lasten elämästä. Lasten ei tarvitse olla kotonaan hiljaa klo 7-15 sen takia, että isi nukkuu.
Jos elämä menee päin hanuria yhden joustamattoman tyypin takia, niin on helpoin poistaa tämä häirikkö kuin alkaa muuttamaan arkea. Jos et kykene siihen, niin älä valita.
Ei mies ole mikään kuspää. Vuosia eli pakotetussa varhaisemmassa rytmissä kun oli melkeinpä pakko. Vei siis lapset päikkyyn yhdeksäksi (jolloin paikalla piti olla jos halusi osallistua aamupäivän ohjelmaan) ja mä pääsin töihin aikaisin, jotta olin hakemassa lapsia jo neljältä. Lapset myös pieninä herättivät isin kymmeneltä viikonloppuisin (aiemmin ei todellakaan kannattanut herättää).
Nyt kun ei ole mitään pakkoa, niin mies nauttii itselleen sopivasta aikataulusta. Hänen työaikansa on lähes täysin liukuva, joskus on iltapäivisin palavereja.
Lasten ei tarvitse olla hiljaa. Isä ei herää vaikka tuubaa soittaisi. Eikä nuo isot lapset ole kauhean meluisia yleensä.
Itseäni risoo eniten se, että toivoisin miehen kömpivän makuuhuoneen puolelle seurakseni edes silloin tällöin alkuyöstä tai heräisi aamulla ennen lasten heräämistä viikonloppuisin. Mutta ei käy hänelle.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on ihanaa että on eri päivärytmit, saa omaa aikaa sillä aikaa kun toinen nukkuu. Ei ole koskaan ollut mikään ongelma, mutta meillä ei olekaan lapsia ja ollaan molemmat työttömiäkin.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihanaa että on eri päivärytmit, saa omaa aikaa sillä aikaa kun toinen nukkuu. Ei ole koskaan ollut mikään ongelma, mutta meillä ei olekaan lapsia ja ollaan molemmat työttömiäkin.
Itse asiassa olen ajatellut, että ongelma tilanteesta häviää kun lapset muuttavat pois. Kuskailut ja kotityöt vähenevät ja seksillekin on enemmän aikaa ja mahdollisuuksia.
Ap
No samoihinhan te heräätte jos se mieskin jo aamukymmenen aikoihin heräilee :D Itse menen yleensä nukkumaan niihin aikoihin. T. Yötyöläinen
Vierailija kirjoitti:
Muutaman vuoden jaksoin suhdetta, jossa vuorokausirytmit olivat täysin päinvastaiset. Itse olen tottunut menemään ajoissa nukkumaan ja heräämään kuudelta, mutta mies meni nukkumaan aina vasta neljän-viiden jälkeen aamulla ja heräili joskus neljältä iltapäivällä. Olimme siis vain muutaman tunnin vuorokaudesta yhtä aikaa hereillä. Vaikka olisi ollut jotain menoakin, mies ei voinut mennä nukkumaan yhtään aikaisemmin, ja ennen puoltapäivää ei voinut missään tapauksessa laittaa herätystä. Silloinkin torkutti vähintään tunnin ja oli sitten koko päivän kiukkuinen kun väsytti niin kovasti. Eihän siitä tullut mitään, ja tuo olikin yksi suurimmista syistä mihin suhde kaatui.
"Järkevästi iltavirkun" ihmisen kanssa pystyisikin vielä olemaan suhteessa, jos siis kyse olisi vain siitä, että toinen nousee joskus 10-11 aikaan aamupäivällä. "
Ei mikään iltavirkku nouse vielä noihin aikoihin, äly hoi. Itse menen useimmiten nukkumaan näihin aikoihin kuin nyt eli aamuyhdeksältä, herään illalla. Teen todella tärkeää yötyötä, eipä pyörisi maailma jos kaikki nukkuisivat öisin. Miksi sinä et yhtälailla joustaisi sen iltavirkumman rytmin mukaan? Vituttavaa toi aamuvirkkujen vikinä vain siksi että ovat enemmistöä, vaikka eivät itse tee asialle mitään.
Ap on hyvä ja joustaa itse rytmiään lähemmäs miehen rytmiä eikä valita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutaman vuoden jaksoin suhdetta, jossa vuorokausirytmit olivat täysin päinvastaiset. Itse olen tottunut menemään ajoissa nukkumaan ja heräämään kuudelta, mutta mies meni nukkumaan aina vasta neljän-viiden jälkeen aamulla ja heräili joskus neljältä iltapäivällä. Olimme siis vain muutaman tunnin vuorokaudesta yhtä aikaa hereillä. Vaikka olisi ollut jotain menoakin, mies ei voinut mennä nukkumaan yhtään aikaisemmin, ja ennen puoltapäivää ei voinut missään tapauksessa laittaa herätystä. Silloinkin torkutti vähintään tunnin ja oli sitten koko päivän kiukkuinen kun väsytti niin kovasti. Eihän siitä tullut mitään, ja tuo olikin yksi suurimmista syistä mihin suhde kaatui.
"Järkevästi iltavirkun" ihmisen kanssa pystyisikin vielä olemaan suhteessa, jos siis kyse olisi vain siitä, että toinen nousee joskus 10-11 aikaan aamupäivällä. "
Ei m
Iltavirkut ne pikemmin terrorisoivat. Siis yleinen ajatus on että ei tarvitse herätä aamulla. Ihan yhtä kamalaa pakkovalvominen illalla on jos nukuttaisi jo. Entinen poikakaveri saattoi alkaa tehdä ruokaa iltakymmeneltä. Ei sopinut mulle.
No ei se onnistunut.