Onko olemassa suht kivuttomia synnytyksiä?

Eli siis luomuna kivuttomat. On se mahdollista, mutta kätilön mukaan harvinaista.

En tiedä tarkoititko vain luomusynnytyksiä vai myös näitä puudutettuja.

Teitkö rentoutusharjoituksia? Mistä tiesit lähteä sairaalaan?

Vierailija:

En tiedä tarkoititko vain luomusynnytyksiä vai myös näitä puudutettuja.

Täällä ja yleensä keskusteluissa vaan mässäillään niillä joissa on ollut ongelmia.



Sitä kipua ei kannata muutenkaan alkaa hysterisoimaan ja pelkäämään, koska se on kipua, joka ei vahingoita millään lailla. Yritä miettiä sitä. Yleensä kipu on merkki siitä, että jokin on pielessä, synnytyksessä niin ei ole. Sen kivun ja supistusten kanssa voi ja pitääkin toimia yhteistyössä, niin kaikki sujuu mukavammin ja helpommin. Mitä rennompana pystyt olemaan, sen paremmin kaikki sujuu. JA sitä tietoista rentoutumista voi ja kannattaa alkaa rauhassa opetella jo paria kuukautta ennen synnytystä.



T: KAksi kertaa mukavasti ilman lääkkeitä synnyttänyt.

Ensimmäisestä tiesin lähteä, kun tuli hieman lapsivettä. Soitin neuvolaan ja käskivät mennä näytille. Leivoin ensin ja juotiin kahvit, sitten mentiin synnärille. Odoteltiin odotushuoneessa tunti, tarkistuksessa paikat auki 4 cm.



Toisen kanssa mies huomasi saunassa, että maha menee välillä kovaksi palloksi, alkoi sitten kellottaa noita kovettumisia ja sanoi, että nyt lähdetään :D Ei uskonut synnärillä kätilö, että vois olla kyse synnytyksestä, rv 37+1 eikä mulla mitään hajua kivuista tai muustakaan. Paikat kuitenkin 5 cm auki.



Nyt odotan kolmatta ja kauhistuttaa.. Mies ja kätilöt ovat joutuneet mm. kertomaan milloin käyrällä näkyy supistus eli milloin voi ponnistaa, itse en ole tuntenut muuta kuin vessahätää.

yöllä kun supistukset tulivat jo tiheään, jatkoin unta, kun en hoksannut niitä suppareiksi! Sairaalassa ehdittiin olla tunti, kun vauva oli maailmassa. Kaikki synnytykset ilokaasun voimalla, kaikenlaisista väärinkäsityksistä yms. johtuen ei ole tarjottu muuta kivunlievitystä.. :0)

se kipu todellakin vahingoittaa. Molemmat synnytykset käynnistettiin, mutta kivunlievitystä en meinannut saada. Ei varmaan tuu nytkään, kun on synnytyssairaala JOrvissa suljettu ja irtisanoutumiset lähellä. Leikittelen ajatuksella, että synnytys käynnistyisi itsestään ja menis suht helposti (verrattuna kahteen edelliseen kauhukokemukseen).

t. RV 40+5

Vierailija:

Täällä ja yleensä keskusteluissa vaan mässäillään niillä joissa on ollut ongelmia.

Sitä kipua ei kannata muutenkaan alkaa hysterisoimaan ja pelkäämään, koska se on kipua, joka ei vahingoita millään lailla. Yritä miettiä sitä. Yleensä kipu on merkki siitä, että jokin on pielessä, synnytyksessä niin ei ole. Sen kivun ja supistusten kanssa voi ja pitääkin toimia yhteistyössä, niin kaikki sujuu mukavammin ja helpommin. Mitä rennompana pystyt olemaan, sen paremmin kaikki sujuu. JA sitä tietoista rentoutumista voi ja kannattaa alkaa rauhassa opetella jo paria kuukautta ennen synnytystä.

T: KAksi kertaa mukavasti ilman lääkkeitä synnyttänyt.

Molemmat olen synnyttänyt veteen ja vesi on todellakin auttanut rentoutumaan. Avautumisevaiheessa olen kävellyt (ja kävellyt!) ja nojaillut seinään etukenossa. Koitin olla mahd. rento koko ajan ja se auttaa. Toinen syntyi luomuna, ekan kohdalla otin petidiiniä, että sain nukuttua. Luulen että suurin syy kivuttomuuteen on se, että osaa olla rauhallinen ja luottavainen.

Käynnistetty oli hirmu tuskallinen kokemus, supistukset alkoivat heti kovina ja tiheinä. Luonnollisessa kipu voimistui pikku hiljaa ja siihen ehkä jotenkin tottui, kipuhuippu ei missään vaiheessa lähelläkään sitä mitä käynnistetyssä oli.

Aika fakiiri saa olla joka siihen pystyy.

Menin synnärille lääkärintarkastukseen verenpaineen takia, kun lääkäri sanoi, että olen auki 6 cm. Molemmat synnytykset olen selvinnyt ilokaasulla. Ammeessa supistuksia ei edes tuntunut ja halusin pois sieltä, kun pelkäsin etten tiedä milloin pitää ponnistaa.

Kaksi ensimmäistä synnytystä olivat nopeita, helppoja ja kivuttomia.

Tunsin kyllä supistukset, mutta ne tuntui vain lämpiminä aaltoina alaselässä. Ja itse ponnistuvaihe ei sattunut myöskään, vaan tuntui kuin olisi pitänyt vääntää kakka ulos! ;)



Esikoisen synnytys:

-käynnistetty

-kivunlievityksenä epiduraali ja ilokaasu.

-kesto 3h 10min

-ponnistuvaihe 1min ja yhdellä työnnöllä.

-ei repeämiä tai epparia.

--> Helppo ja kivuton!



Toinen synnytys:

-käynnistetty

-kivunlievityksenä ilokaasu (muuta ei ehditty antaa).

-kesto 1h 45min.

-ponnistuvaihe alle minuutin ja yhdellä työnnöllä.

-ei repeämi tai epparia.

--> Helppo ja kivuton!



Kolmas synnytys:

-käynnistetty

-kivunlievityksenä ilokaasu

-kesto 38min.

-ponnistuvaihe alle minuutin ja yhdellä työnnöllä.

-ei repeämi tai epparia.

Todella kivulias, siis TODELLA!!!! Eli elimistöni ei ihan ehtinyt mukautua enää noin nopeaan synnytykseen. Mutta onneksi oli todella nopeasti ohi.

Supistukset olivat yhtäjaksoisia, eli taukoa kipuun ei tullut, ja kipu oli sietämätön. Minä vain itkin, en voinut edes huutaa kun sattui niin paljon. Toivoin koko ajan että pyörtyisin, jotta pääsisin tilanteesta pois.

Kaksi ekaa on ollu kivuliaita. Kolmannessa oli supistuksia kotona, jotka hyvin kestin. Luulin, että ei ole vielä kunnollisia. Koska tuli jossain vaiheessa vähän veristä vuotoa, lähdettiin käymään sairaalasta ja koska supistuksetkin ajomatkalla loppuivat, olin varma, että turha reissu, mutta vauva syntyikin alle puolen tunnin sairaalassa olon jälkeen. Ja ei ollu kivut missään vaiheessa sietämättömiä. Ja kipulääkettä ei ehditty antaa.

Niin, ja yhteenkään synnytykseen en ollut valmistautunut millään tavoin. Annoin luonnon hoitaa vain tehtävänsä ja ammattilaisten työnsä.