Lue keskustelun säännöt.
Kuka on mieleltään terve?
23.08.2018 |
Minä olen nyt osastohoidossa ja lääkärin mukaan masennukseeni yhdistyy psykoottisia piirteitä. Kaikkien mielestä olen hullu, koska on hankala jaksaa elää, mutta toisaalta voimat eivät ole riittäneet elämän päättämiseenkään.
Mistä tiedetään, etteivät hulluja ole ne, jotka haluavat ehdottomasti elää, vaikka elämiseen ei ole yhtäkään rationaalista syytä? Miten kaikki muut perustelevat itselleen täällä kitumisen jatkamisen?
Kommentit (16)
Miten voi olla tervettä haluta elää näin sairaassa maailmassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enn uskoo että suomessa koviinkaan monii on terve etttä moni käytttää mielialalääkkeitä ja palljon on myöss perheväkivaltaa. Tääällä tynteiista puhuuminen on heiikouutta ja kaamossaika on pitkää.
Jostain luin, että sellainen suht yleinen optimistinen elämänasenne on osittain harhainen. Ihmiset olettavat asioiden menevän paremmin, selviytyvän haasteista paremmin jne kuin se on realistista. Silti tuo harhaisuus pitää yllä mielenterveyttä kuulemma. Pitää siis olla oikealla tavalla harhainen ollakseen hyväksytysti päästään sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Enn uskoo että suomessa koviinkaan monii on terve etttä moni käytttää mielialalääkkeitä ja palljon on myöss perheväkivaltaa. Tääällä tynteiista puhuuminen on heiikouutta ja kaamossaika on pitkää.
"Vttu kun ärsytttää" sitteen kun se rassaaa kuun siiitä puhutaan niin kylllähän se autttaa.
Ihmisellä on luonnostaan eloonjäämisvietti ja halu elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa ja eri mieltä. Onhan tällä maailmassa paljon huonoa , ja jos sitä kohtaa niin onko ihme jos ei ole tyytyväinen? Eikö juuri silloin nimenomaan normaalia oireilla jotenkin? Mutta elämä itsessään on minusta hyvää ja arvokasta ja siitä täytyy pitää huoli
Vierailija kirjoitti:
Jostain luin, että sellainen suht yleinen optimistinen elämänasenne on osittain harhainen. Ihmiset olettavat asioiden menevän paremmin, selviytyvän haasteista paremmin jne kuin se on realistista. Silti tuo harhaisuus pitää yllä mielenterveyttä kuulemma. Pitää siis olla oikealla tavalla harhainen ollakseen hyväksytysti päästään sekaisin.
Muuistaan kun mulla olii lapsuuufessa selllaineen kaveeri etttä see... "jooo tuo meriikapteeni oliisi haaaveenaa" kaverii siihen: ett osaa ruottsia"heheheh" koiraankuvaa seinälläni jossa tekssti " jokiaineen osaaa jotakiin" harrastiin erääästä soitiinta ja siiitä kommentii" sinäkö sitten osaat tätä vaii" vaikka soiitin hyviin. Sitteenkun haaastoin shakkiin niiin ei uskaaltanuut pelataa. Pokeriia kun pelatttiin niiin alkoii itkeää kub hävisii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä eläisin mielelläni, jos olisi rahaa ja siten mahdollista tehdä mieleisiä asioita.
Mutta tätä penninvenytysarkea en jaksa. Siksi haluaisin kuolla.
Ei elämässä mitään ihmeellistä ole, etenkin jos on jumissa Kela-Työkkäri-karusellissa vuodesta toiseen. Ja kaikki me kuollaan lopulta joka tapauksessa.
Vastaus kysymykseesi Tuskin kukaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mental flexibility. Mielen joustavuus. Että pystyy sopeutumaan uusiin, kenties yllättäviin tilanteisiin.
Ei ole ihan helppoa aina.
Vierailija kirjoitti:
Jostain luin, että sellainen suht yleinen optimistinen elämänasenne on osittain harhainen. Ihmiset olettavat asioiden menevän paremmin, selviytyvän haasteista paremmin jne kuin se on realistista. Silti tuo harhaisuus pitää yllä mielenterveyttä kuulemma. Pitää siis olla oikealla tavalla harhainen ollakseen hyväksytysti päästään sekaisin.
Tämä on totta, olen kuullut samaa, että pessimismi on usein realistisempi maailmankäsitys kuin optimismi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla tervettä haluta elää näin sairaassa maailmassa?
Maailma on aina sekä sairas että terve. Jokainen sijoittuu siihen omalla tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä eläisin mielelläni, jos olisi rahaa ja siten mahdollista tehdä mieleisiä asioita.
Mutta tätä penninvenytysarkea en jaksa. Siksi haluaisin kuolla.
Ei elämässä mitään ihmeellistä ole, etenkin jos on jumissa Kela-Työkkäri-karusellissa vuodesta toiseen. Ja kaikki me kuollaan lopulta joka tapauksessa.
Minä olen olemassa, siitäkin huolimatta onko rahaa vai ei. Olen rahan yläpuolella ja ylpeä siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen aina ollut sitä mieltä että kaikki ovat hulluja tavalla tai toisella ja sanonutkin sen täällä aikaisemminkin.
Mä olen 1. tyypin bipolaari eli virallisesti hullu tai paremminkin sairas, mutta haluan silti elää. Sairaus ei velvoita minua haluamaan kuolemaa tai inhoamaan elämää.
Näen asian niin, että vika on minussa. Elämässä sinänsä en näe vikaa, miksi näkisin? Jos on kausia kun oikeasti tunnen kärsimystä, mulla on hyvät lääkkeet siihen.
En minä kidu, minä haluan ja tykkään elää.