Sydänleikkauksen jälkeen muuttunut persoona?
Onko kenelläkään kokemuksia sydänoperaation läpikäyneestä henkilöstä, jonka persoona olisi tuon jälkeen muuttunut? Lähipiirissäni on eläkeikäinen henkilö, joka leikkauksen jälkeen on muuttunut hyvin negatiiviseksi, epäileväksi ja itsekkääksi. Muistelee myös vanhoja, huonoja kokemuksia ihmissuhteissa. On ollut aiemmin ystävällinen ja epäitsekkäämpi, eikä niin temperamenttinen kuin nyt. Voiko johtua massiivisen leikkauksen aiheuttamasta traumasta tai lääkkeistä, mitä joutuu syömään? On toipunut ja kuntoutunut hyvin, eli kivuista ei ole kyse.
Kommentit (16)
Jep.
Tuli hulluksi, pian sen jälk. otti avioeron 40 v liiton jälkeen. Muuta en tähän uskalla kirjoittaa : )
Oli miespuolinen.
Voisiko olla lääkkeistä johtuvaa. Tai sitten sairastumisesta johtuva kriisitilanne tai masennus. Vakavat sairaudet vaikuttavat usein mielialaan.
Mitä helv.... totta kai ihminen voi alkaa miettiä tuollaisessa tilanteessa sitä, onko elämä sitä mitä oikeasti haluaa.
Ja tyhmyys ja arki ja ikävät ihmiset tekevät kärttyiseksi.
Se EI siis mene niin kuin Valituissa Paloissa väitetään, että kuolemanvaara jalostaa. Kyllä se lähinnä tekee sen, että elämän pikkuharmeja ja typeriä kanssaihmisiä sietää entistä heikommin, koska tajuaa, että elämä on rajallista. "Haluanko tosiaan tärvätä jäljellä olevat vuoteni TÄHÄN?"
Tai sitten sydämessä asuu ihmisen sielu ja se menee vähän sekaisin
Ap, lue täältä:
https://www.terveyskyla.fi/sydansairaudet/tutkimus-ja-hoito/syd%C3%A4nl…
Toisaalta tilanne ei nykytiedon mukaan eroa yhtään sydänleikkauksen tai muiden isojen operaatioiden välillä. Ylipäätään terveyden äkillinen vaarantuminen järkyttää. Ja moni on toipumisaikana aika yksin tunteidensa kanssa.
http://www.ebm-guidelines.com/dtk/syd/avaa?p_artikkeli=syd00189
"Ensimmäisenä ohitusleikkauksen jälkeisenä vuonna on jonkinasteista masennusta jopa kolmasosalla potilaista, mutta ei enempää kuin muillakaan suuren leikkauksen läpikäyneillä. Vaikka ohitusleikkauksen jälkeinen mielenterveys onkin yhteydessä mielenterveyteen ennen ohitusleikkausta, sosiaalinen eristyneisyys näyttää olevan tärkeimpiä leikkauksen jälkeisen masennuksen riskitekijöitä."
Naapurissamme asuu sellainen kärttyinen ukko. Oikein vanha jarru ja jäärä, vastustaa kaikkea ja äkkäilee. Kerran jutellessani toisen vanhan naapurin kanssa, hän totesi että "ei se tuokaan ollut tuommoinen ennen sitä tahdistimen laittoa". Jotain perää kai tuossa siis on.
Sillä on masennus. Ja se on hyvin tyypillistä isojen leikkausten jälkeen. Ohjaa omalääkärille juttelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä helv.... totta kai ihminen voi alkaa miettiä tuollaisessa tilanteessa sitä, onko elämä sitä mitä oikeasti haluaa.
Ja tyhmyys ja arki ja ikävät ihmiset tekevät kärttyiseksi.
Se EI siis mene niin kuin Valituissa Paloissa väitetään, että kuolemanvaara jalostaa. Kyllä se lähinnä tekee sen, että elämän pikkuharmeja ja typeriä kanssaihmisiä sietää entistä heikommin, koska tajuaa, että elämä on rajallista. "Haluanko tosiaan tärvätä jäljellä olevat vuoteni TÄHÄN?"
No justiin näinkin.^
Ja joku menee tosiaan totaalipysäyksen kautta, tai psykoosin.
Sitten alkaa ihan uusi elämä, ja uudet ihmissuhteet vanhalla iällä. Salaman vauhdilla.
Samaa mieltä noissa vakavissa sairauksissa muutenkin. Hirvittävän yksin joutuu asioita käymään läpi, megaluokan asioita.
Pelkkä tämän katsominenkin kauhistuttaa.
- 2- vastaaja, ja ei millään pahalla
Kiitos asiallisista vastauksista. Tuosta operaatiosta on jo jonkin verran aikaa, eli ei ihan tuore juttu, muutamia vuosia sitten. Ja henkilö on sellaisessa tilanteessa, että hän saa kyllä tehdä oman mielensä mukaan, kukaan ei häntä estele tai rajoita.
Silti hyvin yllättäenkin tulee tilanteita, joissa lähellä olevat ovat hänen mielestä tehneet kaiken väärin tai sanovat kaiken väärin, ihan haukkumista ja vähättelyä. Tiedän, että on käynyt kuntoutuksen yhteydessä psykologin juttusilla, mutta sieltä on tullut aina hyvät tulokset.
Kaiken pitäisi olla hyvin, on ns. jatkoajalla, mutta silti usein näkee asioissa vain nurjan puolen.
AP
Ihminen voi muuttua. Ihmisen täytyy muuttua.
Vierailija kirjoitti:
Mitä helv.... totta kai ihminen voi alkaa miettiä tuollaisessa tilanteessa sitä, onko elämä sitä mitä oikeasti haluaa.
Ja tyhmyys ja arki ja ikävät ihmiset tekevät kärttyiseksi.
Se EI siis mene niin kuin Valituissa Paloissa väitetään, että kuolemanvaara jalostaa. Kyllä se lähinnä tekee sen, että elämän pikkuharmeja ja typeriä kanssaihmisiä sietää entistä heikommin, koska tajuaa, että elämä on rajallista. "Haluanko tosiaan tärvätä jäljellä olevat vuoteni TÄHÄN?"
No, tuollaisesta tyhmästä ja kärttyisestä ihmisestä on läheisten hyvä päästäkin eroon.
No, itse olen käynyt läpi aika pahan sairauden ja siinä oli hengenlähtö lähellä. Olen ollut myös isohkossa leikkauksessa. Sydän tietty on ihan kunnossa, joten ei ole kokemusta näin spesifistä jutusta.
Kyllä se vaan muuttaa ihmistä. Musta on tullut kärsimättömämpi ja aggressiivisempi. Olen ruvennut näkemään mun läheiseni ja muut ympäröivät ihmiset eri tavalla. Olin aikaisemmin semmoinen arka kynnysmatto. Mä olen muuttunut paljon.
Tuntuu myös, että elämä on todella lyhyt. Pelkään, että hukkaan kaiken aikani johonkin turhaan ja jotenkin ihan eri asiat merkitsee kuin ennen. En ole enää niin sovinnainen, enkä pelkää enää niin monia asioita. Jos jokaisella ihmisellä olisi sellainen elinaikaa mittaava kello, niin voisi sanoa, että tiettyjen juttujen jälkeen rupeaa kuulemaan sen tikityksen korvissaan, eikä se enää siitä vaimene.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos asiallisista vastauksista. Tuosta operaatiosta on jo jonkin verran aikaa, eli ei ihan tuore juttu, muutamia vuosia sitten. Ja henkilö on sellaisessa tilanteessa, että hän saa kyllä tehdä oman mielensä mukaan, kukaan ei häntä estele tai rajoita.
Silti hyvin yllättäenkin tulee tilanteita, joissa lähellä olevat ovat hänen mielestä tehneet kaiken väärin tai sanovat kaiken väärin, ihan haukkumista ja vähättelyä. Tiedän, että on käynyt kuntoutuksen yhteydessä psykologin juttusilla, mutta sieltä on tullut aina hyvät tulokset.
Kaiken pitäisi olla hyvin, on ns. jatkoajalla, mutta silti usein näkee asioissa vain nurjan puolen.
AP
Niin kliseistä kuin se onkin ihminen on kokonaisuus. Fyysinen puoli vaikuttaa psyykkeeseen ja päinvastoin, ei niitä voi toisistaan erottaa. Vakavat fyysiset sairaudet vaikuttaa väistämättä myös ihmisen mieleen samoin lääkkeet. Ja vaikka sairauden jälkeen kaikki olisi ns. hyvin ei kuntoutuminen ennalleen ole koskaan täydellistä, ei fysiikan eikä psyyken osalta. Joskus käy niin että ainakin joku osa tai jopa useat alueista esim. elämäntapojen muuttumisen myötä paranee verrattuna entiseen, mutta ei läheskään aina.
Kyllä muuttuu. Läheinen ihminen rakastui ja lähes unohti perheensä ml lapsenlapset ja vanhat ystävät. Kaikki aika menee uuden naisen ja hänen ystävien kanssa. Ja rahaa palaa.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla lääkkeistä johtuvaa. Tai sitten sairastumisesta johtuva kriisitilanne tai masennus. Vakavat sairaudet vaikuttavat usein mielialaan.
Sydänkohtaus ja masennus liittyvät yhteen.
Omaa isoäitiäni ei muuttanut kaksikaan kohtausta. Hän oli negatiivinen ennen ja jälkeen.
Noista on silloin tällöin ollut juttua lehdissä joten ihan tavatonta tuo ei ole.