Lue keskustelun säännöt.
Muita, joilla on allekirjoitusongelma?
17.08.2018 |
Käsialani on aina ollut "vähän sinne päin". Jos lähden nyt kirjoittamaan nimeäni 80-luvun puolivälissä opitulla kaunokirjoituksella, jälki on kömpelöä ja toden totta 8-vuotiaan kirjoittaman näköistä vaikka ikää on 37. Tämän takia olen totutellut tekemään vaan jonkinlaisen huiskaisun paperille kun pitää allekirjoittaa papereita. Minulla ei siis ole mitään vakiintunutta, tunnistettavaa allekirjoitusta. Olen pohtinut voiko tämä aiheuttaa jotain ongelmia. Onko kohtalotovereita tai vinkkejä?
Kommentit (17)
Minulla on sama ongelma. Siinä vaiheessa kun allekirjoitusta alkoi tarvita, viimeisestä kerrasta kun olin tarvinnut kaunokirjoitustaitoa oli jo vuosia, joten sen nimen vääntämiseen kaunolla olisi mennyt minulta ikuisuus. Pyöritän siis allekirjoituksen tilalle vain jotain vähän sen näköisiä lenkkejä ja joka kerta tulos on erilainen. Olen melkein 40 enkä ole ikinä joutunut ongelmiin tämän takia, täytyy toivoa etten joudukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Periatteessa riittää, että itse myönnät kulloisenkin riipaisun kirjoittaneesi.
Ongelmia voisi teoriassa tulla, jos vaikkapa pankkivirkailijan mielestä allekirjoituksesi ei riittävästi vastaa aikaisempia. Tuo ehkä voisi hieman hidastaa vaikkapa lainan nostamista, mutta ei mikään kovin kummoinen ongelma.
En osaa tehdä yhtä samanlaista allekirjoitusta, en koskaan, en vaikka kuinka yrittäisin. Joten huiskaisen aina vain jotain, pari pientä käyrää sattumanvaraista viivaa. En ole vaikeuksiin vielä joutunut.
Kannattaa kirjoiittaa kirjaimet hieman takakenoon jos tahtoo olla vakuttava, luotettava ja uskittava.
Mä oon vähä vähältä kehittänyt allekijoitustani. Ekat olis varmaan hirveitä jos näkisin, mutta nykyinen on aika kaunis kokonaisuus ja saan sen tehtyä sekunnissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kirjoiittaa kirjaimet hieman takakenoon jos tahtoo olla vakuttava, luotettava ja uskittava.
Teeennäisestää opetellusta hutaistusta nimiikirjoituksesta tuleee miekeen lähinnä ammattipoliitikko.
Minäkin haluaisin nätin allekirjoituksen, mutta se on kuin suora viiva. En tiedä, miten siitä on edes tullut sellainen. Kaikki aina kommentoi sitä (siis tutut lähinnä) ja nauraa. Hävettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
P@skavammainen tekosyysi olla harjoittelematta sitä?
Vierailija kirjoitti:
P@skavammainen tekosyysi olla harjoittelematta sitä?
Mä en varmaan ole se keltä kysyt. Mutta siis taidat kysyä että jos henkilöllä on huono allekirjoitus niin miksi hän ei harjoittellemalla tee siitä parempaa. Voin vastata omalta osaltani: olen harjoitellut, mitään en oppinut, allekirjoituksesta ei tullut yhtään parempaa, mitään kehitystä ei tapahtunut. Kaikki eivät ole taiteilijoita. En osaa piirtää edes tikku-ukkoa. Piirtämistäkin olen yrittänyt harjoitella. Yhtään en kehittynyt. Niin se vain on. Jotkin taidot eivät vain kehity, eivät yhtään, eivät koskaan, eivät millään. On tuhat muutakin asiaa mitä en ole koskaan oppinut vaikka olen paljon yrittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan allekirjoituksen pohjalta ikinä pystytty todistamaan mitään oikeudessa? Veikkaan että ne kaikki allekirjoitukset mitä me ollaan tehty elämän aikana ovat nollan arvoisia.
Vierailija kirjoitti:
P@skavammainen tekosyysi olla harjoittelematta sitä?
https://www.vauva.fi/keskustelu/3246263/superavuttomat-ihmiset-listatka…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aion vaihtaa lähiaikoina sukunimeä, ja olen treenannut jo pitkään allekirjoitusta.
On hauska kokeilla erilaisia malleja, mutta aika nopeasti sen helpoimman - ja omasta mielestä tyylikkäimmän - tavan löytää.
Vierailija kirjoitti:
P@skavammainen tekosyysi olla harjoittelematta sitä?
Kuulostat mukavalta. Tavataanko joskus? Vaikka sitten kun olet päässyt läpi vihanhallintakurssista ja olet lomalla osastolta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä? Ei todellakaan ole ongelmaa. Miksi ihmeessä vängertäisin nimeni jotenkin kaunolla ja hitaasti?
Minun tyttönimeni on pitkä, naimisiin mentyäni otin mieheni sukunimen joka on lyhyt mutta alkaa samalla alkukirjaimella. Allekirjoitukseni näyttää samalta kuin ennen. Ja joka kerta hieman erilainen.
Allekirjoitukseni on oikeastaan ihan kiva, pieni, siisti...
Kunnes koulun vanhempainillassa salissa kiertävään listaan pitää oma nimi tuhertaa. Kaikilla muilla on siisti mutta onnistun aina söheltämään sen rumaksi. Tai työpaikan onnittelukorttiin, sama juttu.
Kokeisiin ja koulussa jaettaviin monisteisiin saan allekirjoitukseni aina onnistumaan hienosti. Ja sen sitten näkevät vain lapsi ja opettaja, jos katsoo edes sitä.
No joo. Tämä on tosi tarina, vaikka voi kuulostaa provolta. Nuorena tykkäsin kokeilla erilaisia käsialoja ja allekirjoituksia (käsialani ei kylläkään ollut huono, päinvastoin). Noin parikymppisenä sain puhelun pankista. He pyysivät minua paikalle näyttämään millainen allekirjoitukseni oikeasti on. Olin ilmeisesti erinäisiin laskuihin käyttänyt eri tyylejä. Sen jälkeen olen yrittänyt pitäytyä yhdessä tyylissä virallisten papereiden kanssa. Muualla sitten improvisoin fiiliksen mukaan :).