psykiatrit ja psykologit! Onko olemassakaan psyykkisesti täysin normaalia ihmistä, jolle ei ole mitään diagnoosia?

Vierailija:

On sulla ny hieman ruusuinen kuva. No joku yksittäinen masis ehkä, joo. Mutta aika moni muu juttu ei todellakaan ole kuin joku tartuntatauti. Varmaan tosi harvat mielen ongelmat tulee ja menee.

Tai tietyissä elämäntilanteissa se voi pitää paikkansa. Eiköhän kelle tahansa voisi diagnosoida masennuksen, kun miettii jotain tiettyä vaikeata ajanjaksoa elämässä.



Mutta en usko, että kelle tahansa voisi diagnosoida tunne-elämän häiriötä tai persoonallisuuteen liittyviä ongelmia.



en ole pyskologi, mutta kasvatustieteilijä.

Vierailija:

On sulla ny hieman ruusuinen kuva. No joku yksittäinen masis ehkä, joo. Mutta aika moni muu juttu ei todellakaan ole kuin joku tartuntatauti. Varmaan tosi harvat mielen ongelmat tulee ja menee.

Ja sen oma olo on koko maailman napa.

Itsellänikin on yksi kaveri jota aina ahdistaa, on uniongelmia jne. Ja on ihan maailmanloppu jos ei ole saanut nukkua kuin pari tuntia ja kaikenlaisten vastoinkäymisten ja pikku harmien (vaikka se ettei ehdi aamupalaa) kestokyky on ihan nolla. Ei varmaan selviäisi päivääkään esim. minun elämää kun täytyy ottaa muitakin huomioon (lapset nyt aivan erityisesti) ja jos joskus erehdyn jostain valittamaan niin vastaus on " mutta eihän tuo nyt mitään - sulla on sentään...." ja vertaa miten hänellä sentään on kaikki huonommin...

Enkä itse tunne ketään joka ei olisi ainakin vähän hullu.



Ei tässä varmaan tarkoiteta yksioikoisesti mitään selkeää skitsofreniaa yms. mutta piirteitä jne. Esimerkiksi vaikka ADHD tai Narsismi...

Osalla ihmisistä ON olematon stressin sietokyky ja voin kertoa että se on erittäin paskamainen asia jonka kanssa on vaan pakko koettaa elää. JOS sun kaverisi on tällainen ihminen, hän toivottavasti huomaa asian jossain vaiheessa ja lakkaa vertaamasta omaa elämäänsä muiden elämään, koska sitä ei voi verrata.

Vierailija:

Itsellänikin on yksi kaveri jota aina ahdistaa, on uniongelmia jne. Ja on ihan maailmanloppu jos ei ole saanut nukkua kuin pari tuntia ja kaikenlaisten vastoinkäymisten ja pikku harmien (vaikka se ettei ehdi aamupalaa) kestokyky on ihan nolla.

Jos lähdetään sille linjalle, että jokaisessa on todettavissa jokin puute tai muu vika niin sehän on kauheaa. On vain todettava, että me ihmiset ollaan erilaisia, kaikista ei voi tykätä, mutta se ei ole sairautta. Kaikilla meillä on persoonallisuudessa ne heikommat kohdat, mutta sekään ei ole sairautta vaan normaali tila.



Mielenterveyden häiriöt on sitten semmoisia, joista on joko ohimenevästi tai pitkäaikaisesti haittaa toimintakyvylle ja ne usein tuottavat psyykkistä kipua.



Mielisairauksia on sitten psykoosit, skitsofrenia ja ehkä mania.



nimim. Maallikon mielipiteitä

Minäkin ajattelen, että suurin osa ihmisistä on psyykkisesti normaaleja, mutta ei täydellisiä. En ainakaan näin maallikon ymmärryksellä osaa kuvitella, millainen olisi täydellisen tasapainoinen ihminen. Toivottavasti joku asiantuntija valistaa meitä, jos sellaiselle on jokin määritelmä. Itse uskon, että varmasti suurimmasta osasta löytyy joku piirre tai " oire" , joka sopii jonkin psyykkisen häiriön kuvaukseen, mutta niin kauan kuin kyse on tosiaankin vain yksittäisistä oireista, jotka eivät haittaa normaalielämää merkittävästi, ne eivät riitä minkään diagnoosin tekemiseen.

aina joku sanoo toisesta ettei se ole ihan normaali....



Ainakin niin vois sanoa, että jokaista meitä kohti on olemassa joku jonka mielestä olemme epänormaaleja.



Minusta epänormaalius on normaalia niinkuin pari muutakin pidän oikeasti sairaana vain erittäin sairaita ihmisiä.

Se joka ajattelee samoin kuin sinä? Vai se joka ajattelee jotenkin eri lailla? Eikö asia ole niin, että jos joku kärsii jotakin jutusta- hän tarvitsee apua- ja diagnoosi on siksi että osataan antaa sen hetken tietämyksen mukaista oikeanlasta apua. Sadan vuoden päästä monet asiat voidaan taas ymmmärtää ihan toisin.





Kaikenlaisessa määrittelyssä ongelmana on se, että kuka on se yli-ihminen johon sitä normaliutta peilataan? Jos taas ajatellaan että se on yleinen mielipide tai enemmistö se peili- sekään ei tarkoita yhtään mitään. Suuri osa maija meikäläisistä eleleee sen verran vähillä eväillä ja peilalilee maailmaa niistä omista traumoistaan käsin. Tutkimustietokin on usein vähintäänkin kyseenalaista.



Mun mielestäni on olemassa enemmänkin erilaisa ihmisiä; samankaltaisten seurassa tuntee itsensä normaaliksi- toisenlaisessa seurassa voi ylläätäen edustaa sulkeutunutta, hysteerista tms- tyyppiä.

Oma psykologini sanoo aina, että kaikki ihmiset sekoilevat jossain vaiheessa elämää. Toiset hyvin pieninä, toiset hyvin vanhoina, osa sillä välillä.

ihminen, jota ei ole tutkittu tarpeeksi.



Psykiatri tai psykologi en ole, vastasin muuten vain.

Se mikä on toisen mielestä normaalia on toisen mielestä niin epänormaalia kuin olla ja voi. Normaaliuden rajaa on vaikea vetää.

Tutustu aiheeseen enemmän googlettamalla netistä.

vieläköhän lienee tautiluokituksessa? Useimmissa diagnooseissa kuitenkin on ehtona muistaakseni, että oireet ovat häiritseviä ja pitkään jatkuneita.

Samalla tavalla on täysin normaalia, että saattaisi jossakin tilanteessa saada psyykkisen puolen diagnoosin. Ei se ole pysyvää niinkuin ei kuumekaan.

On sulla ny hieman ruusuinen kuva. No joku yksittäinen masis ehkä, joo. Mutta aika moni muu juttu ei todellakaan ole kuin joku tartuntatauti. Varmaan tosi harvat mielen ongelmat tulee ja menee.