Lue keskustelun säännöt.
Olisiko väärin tavoitella parisuhdetta vain siksi, että tuntee painostusta ympäristöltä?
16.08.2018 |
... Jotta se tekisi vanhemmat onnelliseksi ja jotta vaientaisi sukulaisten ihmettelyt, eivätkä muutkaan tuttavat pitäisi sinua outolintuna, joka ei "onnistu pariutumaan"? Ottajiahan olisi, mutta en ole koskaan halunnut parisuhteeseen. Nyt mietin pitäsikö vain luovuttaa ja uhrata oma onnellisuus - tehdä mitä sosiaalinen ja yhteiskunnallinen paine vaatii.
Miten te vapaaehtoisesti parisuhteettomat jaksatte muiden uteluja? Miten olette saaneet vanhemmat ja sukulaiset vakuutettua, että yksin eläminen on sinulle nautinto ja valinta, eikä teitä tarvitse sääliä "yksinäisyyden" takia?
Kommentit (3)
sama kun et ala tekeen lapsiakaan toisen mieliksi tai painostuksesta. mikä tekee sinut onnelliseksi, listaa vaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi se väärin. Tein itse niin ja seuraukset tuntuvat vieläkin, 31 vuotta myöhemmin. Tai siis en tavoitellut parisuhdetta, minut käytännössä painostettiin naimisiin sellaisen miehen kanssa, josta en välittänyt, jota en rakastanut, joka oli vähän vastenmielinenkin. Jätin hänet kolme vuotta myöhemmin.
Häitä edeltävän kesän viiltelin itseäni partaterällä. Hääpuvussa oli sitten pitkät hihat.
On niin kiire. Sit toisekseen olen tänään haluamassa tota ja huomenna toista. Lisäksi hei mun vanhemmat ei tarjoo mulle omistusasuntojaan koska luulee etten pysty sitoutuun maksamiseen 😁 helppoo. Ei tarvi tehdä lapsia eikä seurustella. Toki kaverit koittaa parittaa ja luulee että haluan lapsia ja perheen. En halua kun tehdä ku töitä ja nauttia.