Olen mustasukkainen ex-mieheni uudesta suhteesta.

Lapsillekin aika tuore vielä tuo ero, joten toivottaavsti ei vielä ala tunkemaan sitä naistaan kuvioon mukaan lasten nähden.

Usko pois, kyllä se siitä helpottaa. Mutta ikinä et voi olankohautuksella ohittaa. Onhan se lastesi isä. Ja usko, kohta mielessäsi alkavat pyörimään vertailut " onkohan se lapsille hyvä" , " miksi lapset viihtyvät siellä niin hyvin" jne. Älä panikoidu siitäkään, se on normaalia. Lapset vertailevat kaikenlaisia asioita mielellään.



Järjestä oma elämäsi kuntoon ja ota itseäsi niskasta kiinni. Älä tuhlaa kallisarvoista aikaa mustasukkaisuuteen ja katkeroitumiseen. Elä ja nauti lapsistasi, lasten kasvusta ja siitä, että heillä on rakastava isä. Ota aikaa itsellesi, kenties joku haluaisi ottaa exäsi paikan vierelläsi...

ilman että minua varoitettiin asiasta etukäteen. Suhde oli varmasti alkanut yhteiselomme aikana. Pahalle se tuntui, varsinkin kun muksut olivat uudesta naisesta ja sen kakruista tohkeissaan. En tiedä olinko mustis vai mitä ihmettä oikein tunsin; varmaan jotakin sen suuntaista, että olinko niin helppo korvata toisella?



Ymmärsin alitajuisesti senkin, että mies haki vain lohtua uudesta suhteesta, Laastari ei kauaa kestänytkään, jokusen kuukauden.



Nyt kun sain tietää, että exällä on uusi nainen (oli tässä välissä peräti kuukauden tai pari yksin - miten niin naistenmies???) niin ei tuntunut enää oikein missään.



Eipä ne tunteet ihmisellä mene yhtä helposti on/off, oli sitten ero avioliitosta tai seurustelusuhteesta. Minusta aivan normaalia tuo, että muutaman kuukauden päästäkin erosta käy ap:n kaltaisia tunteita läpi. Ihmisiähän tässä vain ollaan! Eikä mustasukkaisuus tosiaankaan aina tarkoita sitä, että kaipaisi takaisin päättyneeseen suhteeseen. On ihmisellä tunteita muutenkin, kaikki ei kuole samalla kun ovi sulkeutuu...

En tiedä oikein, miten tässä näin kävi, mutta olen uudelleen naimisissa ja 3 lapsen äiti, 1 lapsi on ensimmäisestä liitosta. N vuosi sitten, oltuamme 3 v erossa, ajauduimme sänkyyn ja voi taivas, ihanaa. Siis vaikka nykyinen mies on ok ja kaikki on meillä kunnossa, niin parasta seksiä tarjoaa ex, yhä edelleen n kerran pari kuukaudessa.

Minä olen mustasukkainen ihminen enkä esim. haluaisi, että kukaan existäni koskaan seurustelisi (vaikka osaa inhoan sydämeni pohjasta esim. raiskausyrityksen takia -- en antanut seksiä suhteessa, joten eroamisen jälkeen yritti ystävineen raiskata minut. No tuosta kyseisestä en ehkä ole mustasukkainen. ihan syvältä koko tyyppi). Enkä yhtään haluaisi olla mustasukkainen. Eikä ole mitään tarvetta: minulla on asiat hyvin.

Olen vissiinsä joko vintistä pimeä =) tai omistushaluinen.

elänyt " omaa elämää" lapsen kanssa. Tehnyt omia juttuja, mitä ei exän kanssa voinut tehdä. Enkä ole itkenyt eroa varmaan kuukauteen, kun nyt taas hanat aukes. Hajottaa kyllä aika lailla.



Uskon kyllä että mullekin se oikea (tai ainakin melkein) on vielä jossain.



ap

kun tuli syksy, siitä on reilu vuosi. Tämä vuosi on ollut opettavainen, ennenkaikkea on huomannut, että vaikka on alle kouluikäisiä lapsia, niin kyllä pärjää yksinkin. On uusi työpaikka, bruttopalkka 3100¿/kk, lapset pph:lla hoidossa ja 80 neliön kolmio keskustassa. Mä todella pärjään yksinkin, heti alkoi tapahtua kun pääsin jaloilleni ja lopetin itsesäälissä rypemisen.

mutta nyt tää uusin uutinen sai putoomaan kovaa ja korkeelta. Olen saanut jo talouspuolen järjestykseen, osittain KELAn avustuksella, mutta kuitekin. Henkisesti en sitten vielä taidakkaan olla omillani. Enkä ryve itsesäälissä, en todellakaan, vaikka sen kuvan ehkä näistä viesteistä saa. Enkä enää ees itke, vaikka pahalta tuntuu edelleen.



ap