Huonoimmat päiväunet

Ramaisi, menin nukkumaan. Heräsin kuolasta ja hiestä. Uni sisälsi ystävien ja perheenjäsenten menetyksen, vihamiehiä joita yritin tappaa, hakkaamista, pieneen laatikkoon sullomista, minun piiloutumisen kotiini, (en löytänyt mitään puolustusvälineitä ennen seuraavaa kohtaa) Kotiini tunkeutumisen, taas hakkaamisen, kaappaamisen ja joitain kidutusmenetelmiä.
Herätessä olin aluksi puoliunessa ja luulin olleeni psykoosissa, epäilin että tuskin ainakaan aineiden vaikutuksesta sillä en ole ottanut mitään pitkiin aikoihin.
Kun viimein heräsin kunnolla älysin tämän olleen vain unta. Nyt masentaa ×17. Tuli hirveä himo päästä pois tästä tavallisesta maailmasta kun masensi ja päässä pyöri vain tämä uni. Menin piiitkästä aikaa lääkekaapille ja (luultavammin) onneksi en löytänyt mitään millä olisi viihdearvoa. Menin tästä sitten tupakalle.
Nyt tulin tänne sitten kirjoittelemaan ehkä jopa ärsyttävän lyhyillä lauseilla sillä yritän tiivistää tapahtumat mahdollisimman hyvin.
Nyt on todella ahdistunut ja kuten jo edellä mainittiin, masentunut olo.

Jos hyviä puolia pitää löytää niin tuli 100% egohäviö ja olisin uskaltanut mennä puhumaan kenelle vain. Vaikka talooni olisi murtauduttu olisin voinut haistattaa murtomiehelle paskat tai vaikka jutella, pelotta uhkailla häntä tarpeen tullen puukolla.
Olisinpa ollut koulussa niin olisin mennyt juttelemaan ihastukselleni kaikkea shittiä.
Ja tosiaan täällä kirjoittaa 17v poika eikä mikään perheenisä :/
Vauva.fi sattui juolahtamaan mieleen kun tuumasin mistä saisi nopeita vastauksia/ kommentteja.
En nyt tiedä tarvitsenko ohjeita, tukea vai muuten vain kommentteja. Masennuslääkkeitä tai sosiaalista kanssakäyntiä tekisi nyt niin mieli. Ehkä huomenna!