Ihanaa kun lastemme päiväkodissa on sallittua

Ei sa rukoileminen ihmistä rauhoita vaan se oppi: tee toiselle sitä mitä haluaisit itsellesi tehtävän, kunniota ja rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi, käännä toinen poski... raamattu opettaa paljon hyvää.

Vierailija:

Ei sa rukoileminen ihmistä rauhoita vaan se oppi: tee toiselle sitä mitä haluaisit itsellesi tehtävän, kunniota ja rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi, käännä toinen poski... raamattu opettaa paljon hyvää.

Vierailija:

Ei sa rukoileminen ihmistä rauhoita vaan se oppi: tee toiselle sitä mitä haluaisit itsellesi tehtävän, kunniota ja rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi, käännä toinen poski... raamattu opettaa paljon hyvää.

Kyllä minäkin pyrin opettamaan lapsilleni lähimmäisenrakkautta ja toisten huomioonottamista vaikken uskovainen olekaan. Niin tekee jokainen täysjärkinen vanhempi.

Uskonasioista voi tietää, vaikka ei itse siihen uskoisikaan.

Meidän lapsille on selitetty, että mamma uskoo niin, naapurin muslimit uskoo näin, jne. Uskonnosta tietäminen ei vaadi ko. uskonnon harjoittamista.

Kunpa uskikset ymmärtäisivät sen...

Eli hän ajattelee juuri päinvastoin kuin monesti ateistit tuppaavat ajattelemaan (ja mainostamaan, kuten täälläkin). Hänestä lapsen on fiksumpaa saada valita, että ei uskokaan Jumalaan, sitten kun hän on niin iso, että osaa ja haluaa asian kyseenalaistaa. Mieheni kertoo siis pieninä paloina omasta ateismistaan, mutta ei kiellä lasta uskomasta Jumalaan. Usko lohduttaa, etenekin mahdollisuus rukoilla.



Minustakin on julmaa riistää se lapsilta, nostan hattua miehelleni! Ja siis itsekin olen tasan " perusluterilainen" , silti olen vain onnellinen, että edes jossain (tällä hetkellä lähinnä seurakunnan kerhossa) uskostakin puhutaan, kun itse en osaa. Ei ole pakko valita aina ääripäitä, eli olla joko " tosiuskis" tai ateisti. Lapsilla on oikeus uskoa omalla tavallaan, se on lohdullisempaa kuin " ei tuolla mitään ole" -jankutus.

Kerrotaan, että me vanhemmat emme usko mihinkään. Mamma uskoo Jeesukseen. Naapurin Fadime uskoo taas eri lailla kuin mamma.

Lapset saa itse päättää, mihin uskovat, vai ovatko uskomatta.

Vierailija:

Eli hän ajattelee juuri päinvastoin kuin monesti ateistit tuppaavat ajattelemaan (ja mainostamaan, kuten täälläkin). Hänestä lapsen on fiksumpaa saada valita, että ei uskokaan Jumalaan, sitten kun hän on niin iso, että osaa ja haluaa asian kyseenalaistaa. Mieheni kertoo siis pieninä paloina omasta ateismistaan, mutta ei kiellä lasta uskomasta Jumalaan. Usko lohduttaa, etenekin mahdollisuus rukoilla.

Minustakin on julmaa riistää se lapsilta, nostan hattua miehelleni! Ja siis itsekin olen tasan " perusluterilainen" , silti olen vain onnellinen, että edes jossain (tällä hetkellä lähinnä seurakunnan kerhossa) uskostakin puhutaan, kun itse en osaa. Ei ole pakko valita aina ääripäitä, eli olla joko " tosiuskis" tai ateisti. Lapsilla on oikeus uskoa omalla tavallaan, se on lohdullisempaa kuin " ei tuolla mitään ole" -jankutus.

meidän kristityn lapsen vuoksi. Maat pitäkööt omat traditionsa. Ei saisi Suomella olla niin huonoa itsetuntoa, etteikö muka esim. joulujuhlia voisi järjestää.

Ja siellä ei muita olekaan kuin muslimeita ;)

Eli turha alkaa taas vääntämään tästä samasta aiheesta.

Mä säälin sua ettet itse pärjää elämässä, vaan alat hymisemään loruja ja supittelemaan satuja. Ei maailma olisi tällainen, jos olisi olemassa kaikkivaltias ja rakastava jumala. Tuskin ihminen on niin läpeensä paha kuin raamattu antaa ymmärtää.

vaan yleinen ilmapiiri. Kiusaamiseen on helppo puuttua, kun samat tutut ihmiset on siellä töissä ja hoidossa. Meidän lasten päiväkodissa ei hoitajat vaihdu ja sijaisetkin ovat aina ne samat ja tutut. Jos henkilökunta jaksaa työssään, niin lapsetkin viihtyvät. Lapset pääsevät usein syliin ja oppivat pitämään toisistaan huolta (esim. isommat saavat auttaa pienempiä pukeutumaan jne.). Toisen kunnioittaminen on yksi erittäin tärkeä asia, jota päiväkodissa noudatetaan. Lapsilla on toki samoja ongelmia kuin missä tahansa päiväkodissa, mutta niihin pyritään löytämään yhdessä ratkaisu. Työntekijät ovat valmiita myös tekemään töitä lasten ongelmien kanssa esim. neuvolapsykologin tai toimintaterapeutin ohjeiden mukaan.



Vanhempainillat ovat hyviä, kun kaikilla vanhemmilla on samanlainen elämänkatsomus. Vanhempien joukossa ei ole lainkaan ns. " tosi uskovia" eli päiväkotiarki ei ole ahdistavaa uskonnon tuputtamista vaan tapa elää ja suhtautua asioihin. Päiväkoti huokuu sellaista positiivista iloa. Joidenkin lapsille tämä olisi siis aivan kauhea paikka; ymmärrettävästi... Kukapa lapsensa tuollaiseen päiväkotiin haluaisi? Mutta ei huolta, vapaita paikkoja ei ole ja tulijoita olisi enemmän kuin päiväkotiin voidaan ottaa. =)



t. 4

Että mua säälittää se herra auta-mussutus. Pienet lapset istuvat kädet ristissä rukoilemassa satuolentoja. Tuollainen uskontolätinä kuuluu enemmän kriittisen ajattelun omaaville.

ja olemme erittäin tyytyväisiä. Ei uskontoa mitenkään tuputeta vaan se on osa arkipäivää (ruokarukous, laulut jne.). Eron huomaa sekä aikuisissa että lapsissa; esimerkiksi kiusaamista ei juurikaan ole ja lapset ovat rauhallisempia. Meidän lapset joutuivat olemaan kunnallisessa päiväkodissa ennen kuin saivat paikat tähän yksityiseen päiväkotiin ja ero on oikeasti huomattava.

Vierailija:

ja olemme erittäin tyytyväisiä. Ei uskontoa mitenkään tuputeta vaan se on osa arkipäivää (ruokarukous, laulut jne.). Eron huomaa sekä aikuisissa että lapsissa; esimerkiksi kiusaamista ei juurikaan ole ja lapset ovat rauhallisempia. Meidän lapset joutuivat olemaan kunnallisessa päiväkodissa ennen kuin saivat paikat tähän yksityiseen päiväkotiin ja ero on oikeasti huomattava.