Lue keskustelun säännöt.
Kun elämältä pettää pohja
09.08.2018 |
Jooh.. Tää nyt on vaan tämmönen purkaus kun pakko jonnekin purkaa eikä oikeen ole ketään jolle tästä nyt avautuis. Koitan pitää lyhyehkönä kuitenkin vaikka asiaa olis.
Eli tilanne sellainen että olen kahden lapsen äiti ja yli puolivälin raskaana kolmannesta, ennen tätä viimeisintä raskautta olimme lyhyen aikaa erossa mieheni kanssa mutta palasimme yhteen. Olemme molempien aiempien raskauksien kohdalla joutuneet käyttämään ovulaatiota pidentävää lääkettä ja toisen lapsen jälkeen olleet ilman ehkäisyä ajatuksella että kolmas lapsi saa tulla jos tulee. Meni vuosia eikä mitään mutta tietenkin tärppäsi sitten aika pian palattuamme yhteen. Klassinen "korjataan suhde lapsella"-tilanne siis vaikka ei tarkoituksella. Eikä siinä mitään, lapsi on tervetullut. Olemme nyt kuitenkin jälleen eronneet ja paluuta yhteen ei ole. Miehellä on uusi suhde jo, uusi kumppani muutti hänen luokseen, meidän yhteiseen omakotitaloon muutama päivä sen jälkeen kun minä ja lapset saimme tavaramme ulos ja uuteen asuntoon.
Tämä siis tarkoittaa tietenkin että suhde on ollut olemassa jo sinä aikana kun vielä olimme yhdessä, ties miten kauan on jatkunut ja varmaan oli suhde jo silloin kun ensimmäisen kerran muutimme hetkeksi erilleen. Avioero on laitettu vireille mutta kaikki sen suhteen on tietenkin ihan levällään, minä muutin lasten kanssa vuokra-asuntoon toiselle paikkakunnalle. Näin jälkikäteen voin vain kiitellä onneani että muutin vähän kauemmas, ei tarvitse sentään ihan maitokaupassa törmätä tuohon miehen uuteen puolisoon. Tapaamisasiat on auki, mies vakuutteli lastenvalvojalla että tapaa lapsia niin paljon kuin mahdollista mutta todellisuus on ollut että n kerran viikossa tulee tapaamaan lapsia hetkeksi. Elatusmaksuja ei ole vielä pystynyt maksamaan, pyytää vain odottamaan.
Käytännössä koko turvaverkkoni ennen eroa pohjautui miehen lähellä asuvaan sukuun, se on nyt mennyttä. Minä en ole toiminut eron aikana millään lailla väärin mutta sieltä puolelta on laitettu välit aikalailla poikki. En tiedä mistä syystä koska eivät halua keskustella, voin vain arvailla että mies on värittänyt totuutta jollain lailla koska välimme olivat ennen hyvät ja läheiset, vietimme heillä paljon aikaa lasten kanssa miehen ollessa työmatkoilla. En kuitenkaan usko että olimme heillä taakaksi asti vaan kyllä se minusta oli ihan aitoa ja iloista yhdessäoloa joka loppui siihen kun muutimme pois.
Kommentit (4)
En osaa sanoa muuta kuin tsemppiä ja toivon, että mies jossain vaiheessa aikuistuu ja auttaa sinua lasten hoidossa. Haleja ❤️❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa muuta kuin tsemppiä ja toivon, että mies jossain vaiheessa aikuistuu ja auttaa sinua lasten hoidossa. Haleja ❤️❤️
Kiitos, ihan todella. Toivottavasti huomaa tosiaan jossain kohtaa että suhde lapsiin jää hyvin etäiseksi jos näkee noin harvoin. Meillä isompi lapsi aloitti koulun tänään joten viikolla yön yli kyläily isän luona vaatisi sen että lähtevät reilu tuntia ennen koulun alkua ajelemaan tänne päin mutta ei sekään mahdotonta olisi.
Jopa on tilanne sulla.. En mä tiedä mitä muuta sanoisin mutta omalla kohdalla ainakin eron jälkeen miehen perhe oli jonkun aikaa melko nihkeä ja etäinen, ajan kuluessa kuitenkin välit lämpenivät taas siten että voin kyläillä heillä lasten kanssa tai he meillä. Toivottavasti sinäkin saisit siis takaisin tuota turvaverkkoa ajan mittaan. Luulisi että sieltä nyt jokakuta kiinnostaa sekin mihin vanhemmat lapset menevät kun sinä lähdet synnyttämään. Vaikka olet lähivanhempi niin et kuitenkaan ainoa vanhempi.
Ap jatkaa.. Niin, tosiaan halusin vain avautua ja kyllä helpotti kirjoittaa tuo. Ikään kuin sanoa kaikki ääneen ensimmäistä kertaa. Erostamme on nyt muutama kuukausi ja olen keskittynyt tämän ajan siihen että saisin lasten uuden arjen rullaamaan ja soviteltua tämän uuden elämän ja oman työni. Onneksi nyt olen kesälomalla ja sitten palaan vielä hetkeksi töihin ennen äitiysloman alkua. Mutta tuntuu että nyt kun on vihdoin hieman aikaa hengähtää niin voimat loppuu. En oikeasti tiedä keneltä voisin apua pyytää, omat vanhempani asuvat kyllä samalla seudulla ja sieltä saa jonkun verran apua lasten kanssa mutta ei heidän kanssaan tästä keskustella voi eivätkä ymmärrä miten loppu olen. Lähinnä äitini tuntuu ajattelevan että nyt minulla on vihdoin kaikki hyvin ja olen onnellinen kun pääsin omilleni. Isä nyt ei ymmärrä tunnepuolen asioista sitäkään vähää. Ystäviä ei juurikaan ole koska lähipiirini on viimeiset kymmenen vuotta koostunut miehen sisaruksista perheineen.
En vielä tiedä miten saan lasten hoidon järjestettyä kun synnytyksen aika tulee. Luojan kiitos minulla on vakityöpaikka johon palata ja jonka turvin talous oli edes jonkinlaisessa kunnossa eron hetkellä. Mutta on tämä aikamoista.. Kymmenen vuotta asuin yhteisessä omakotitalossa, hoidin kaunista pihaa ja ajoin uudella autolla, ei me mitään rikkaita oltu mutta sillä tavalla hyvätuloisia että rahankäyttöä ei tarvinnut kauheasti miettiä. Jossain kohtaa saan toki talon osituksesta jotain mutta tällä hetkellä omat säästöni meni aika lailla siihen että sain järjestettyä muuton (takuuvuokrat, huonekalut, muuttofirma yms), maksoin loppuun pienen lainan ja vaihdoin autoa halvempaan päästäkseni eroon uudehkon auton kuukausilyhennyksistä. Ei sillä että se raha tässä tilanteessa nyt tärkeintä olisi edes mutta kyllä vaihtui elintaso kertaheitolla alemmalle tasolle.
Surettaa oma tilanne, olen ihan loppu ja sirpaleina. Tunnen katkeruutta kun ajattelen että miehellä oli uusi suhde valmiina odottamassa ja minä olen saamassa vauvan! Me oltiin naimisissa kymmenen vuotta, kuljettiin kaikkialla yhdessä ja nyt se mies kulkee samoissa menoissa uuden naisen kanssa niinkuin ei mitään. Mietin vaan että noinko yhdentekevä olin paitsi miehelle niin kaikille meidän muille läheisille kun olen ollut tuosta vaan korvattavissa uudella naisella. Hävettääkin. Osa varmaan luulee että olen tullut heti eron jälkeen raskaaksi jollekin uudelle miehelle tai että yritin raskaudella epätoivoisesti pitää miehen. Mitä hittoa minä tuommosella miehellä edes tekisin. Pitäkööt uusi nainen hyvänään.