miksi diakonin luona käydessä itketti mutta terapiassa ei?

Luultavasti rentouduit paremmin diakonin luona. Puhuitte ehkä tunteellisimmista ajatuksista ja aiheista. Tai sitten vain kaipasin uskonnon lohtua jota koit saavasi. Eri syyt ovat mahdollisia. Itse ainakin otan vähän virallisen roolin terapiassa käydessäni - meillä ei ole kosketusyhtettä ja puhumme asioista hieman etäisesti. Uskon että tämä mahdollistaa hyvin monesta ongelmasta puhumisen kun asiaa ei suurennella eikä hysterialle anneta tilaa.

Toisaalta joskus voi kaivata toisenlaista tukea ja esim. sisaren halaus voi laukaista tunteita pintaan.

Veikkaus: Terapiasta maksat ja oletat että henkilö tekee hommansa. Diakoni auttaa "ilmaiseksi" ja koet että hän hyvää hyvyyttään kuuntelee sia.

Mietin josko se epävirallisuus olisi vaikuttanut.

Terapia on niin virallista.

Diakonin luona oli erilaista.

Jo se että istuimme pöydän vastakkaisilla puolilla eli kohtalaisen lähekkäin, vaikutti.

Koit pyhän hengen parantavan kosketyksen. Itku on asia, joka ilmentyessään aina avaa lukkoja ja itkulla elimistö vapauttaa itseään ”tunnetukoksista”. Minäkin itken aina kun tunnen pyhän hengen lempeän hipaisun.

T. Energiaparantaja

Kyllä Pyhä Henkikin voi vaikuttaa. Olen joskus sen kokenut.

Terapeutti kuuntelee ammattiverhon takaa hyvin neutraalisti.

Diakoni auttaa ja etsii kanssasi ratkaisuja. Siinä kohtaamisessa on enemmän inhimillistä lämpöä.

Vierailija kirjoitti:

Terapeutti kuuntelee ammattiverhon takaa hyvin neutraalisti.

Diakoni auttaa ja etsii kanssasi ratkaisuja. Siinä kohtaamisessa on enemmän inhimillistä lämpöä.

Niin. Jo se että terapeutti istuu kohtalaisen kaukana minusta, voi vaikuttaa ja se tunne että kun nyt pitäisi sitten jotain tapahtua.

Diakonin luona oli rennompaa.

Tosin en ollut koskaan tavannut tätä aikaisemmin.