Onko normaalia vai törkeää huomautella kumppanin syömisistä ym. elintavoista?

Oman kumppanin kanssa pitää pystyä keskustelemaan ihan mistä tahansa, myös omista ja toisen elämäntavoista ja terveydestä. Jos puolisoni jatkuvasti söisi tai joisi jotain, mikä on epäterveellistä tai haitallista, tai söisi selkeästi liikaa, ilman muuta puhuisin asiasta. Ja tietysti asiallisesti, en vinoillen tai halveksien.

Sun kannattaa ap opetella sanomaan itsekin suoraan, mitä mieltä olet ja ottamaan myös kritiikkiä vastaan, jokaisen pitää osata puolustautua ja ottaa vastaan rakentavaa palautetta. Jos ja kun kritiikki sattuu, se pitää osata kertoa eikä hiljaa mielessä itkeskellä. Tämä ei koske vain elintapojasi, mikä näköjään sinulle tarkoittaa lähinnä ruokaa,  vaan kaikkea sinuun kohdistuvaa piikittelyä jne. 

Miehelläni on ehkä huomautettavaa minulle, mutta ei hän enää huomauttele, sillä en tarvitse hänen mielipidettään. Jos syön vaikka nakkeja iltapalaksi jääkaapin valossa, niin syön ja se siitä. Olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta ja pärjäämme hyvin ilman sanomisiakin. Olemme ihan onnellisia itsestämme ja terveydestämme huolehtivia aikuisia ihmisiä, emme mitään toisen vartioita.

Joskus mieheni sanoi jotain turhaa ja sanoin takaisin niin, että hän huomasi kyllä että en jaksa sellaista enempää. Mies oppi kerrasta.

Vierailija kirjoitti:

Sun kannattaa ap opetella sanomaan itsekin suoraan, mitä mieltä olet ja ottamaan myös kritiikkiä vastaan, jokaisen pitää osata puolustautua ja ottaa vastaan rakentavaa palautetta. Jos ja kun kritiikki sattuu, se pitää osata kertoa eikä hiljaa mielessä itkeskellä. Tämä ei koske vain elintapojasi, mikä näköjään sinulle tarkoittaa lähinnä ruokaa,  vaan kaikkea sinuun kohdistuvaa piikittelyä jne. 

Täsmälleen. Jos annat hyppiä silmillesi, niin silmillesi tullaan kyllä hyppimään tästä eteenpäinkin. Ole itsesi herra ja ilmeisesti niin aikuinen, että otat vastuun itsestäsi ja tekemisistäsi, olivat ne teot fiksuja tai ei.

Riippuu ihan siitä miten sanoo. En osannut vastata galluppiin.

itse olin kerran treffeillä ja mies alkoi huomauttelemaan heti pikkuseikoista. olisi ollut normaalia jos asuisimme yhdessä. ei siis jatkoon.

Puolison järjettömien ostelujen ja mielihyväsyömisen hillitseminen on rakkauden teko mieheltä häntä kohtaan. Normaalin naisvartalon säilyminen voi olla mahdollista, kun puoliso alkaa ymmärtää itsekin kieltäytyä  herkuista ja rajoittaa syömisen määrää elämäntapanaan.

Mitäpä itse olisitte sanoneet jos työpaikkaruokalassa kassanainen kommentoi ikäänkuin kateellisena? jotain siihen suuntaan että jotkut näköjään voi syödä mitä vaan... olen siis mies.

Tästä on jo vuosia mutta joskus tulee edelleen mieleen tämä typerä tölväisy...

Tuosta syystä olen erakko, ei pääse kukaan nillittämään elämänvalinnoistani.

Sanoisin että riippuu miten asian ilmaisee. On ihan normaalia huomautella esim. olemattomista pöytätavoista ja epäterveellisestä ruokavaliosta jatkuva kyttääminen ja toisen syömisten kontrollointi taas ei ole normaalia

Ei kukaan jaksa/halua kuunnella jatkuvasti kaikenmaailman narsistien mielipiteitä omista asioistaan. Siis asioista jotka ei niille toisille kuulu. Ja sitten tuo "huolehtiminen" tosiaanko antaa oikeuden käyttäytyä huonosti?

Ehei.. En loukkaannu jos puoliso kommentoi syömisiäni vaan näytän ovea. Menköön muualle. En minä elä sitä varten että muut kertoo miten minun pitää olla ja elää, enkä siksi että muut saisivat oksennella omaa pahaa oloaan niskaani milloin milläkin teko syyllä.

Itse juon kaljaa joka ilta,  olen myös hyvin herkkä, vaimo ei tästä syystä voi asiasta huomautella koskaan.

Minulla alkaa loppua kaikki lämpimät tunteet, eikä vain hetkeksi, kun kumppani huomauttelee syömisistäni. Tai siitä että ylipäänsä syön jotain.

En aio sitä loputtomiin kestää, ei vielä ole tajunnut että tosiaan pääsee läskeistäni eroon, lopullisesti.