Oitääkö mielenterveysongelmaisten nyt tappaa itsensä?

Tuli mieleen tuosta helsingin sanomien jutusta missä sanotaan että häpeä leimaa edelleen vahvasti diagnoosia ja sairautta?

Itse hakenut apua vuosia sitten, koin burnoutin, itkin koko matkan bussilla kotiin ja siitä suoraan menin tveyskeskukseen. Sen jälkeen ollut psykooseja lääkityksestä ja ilman lääkkeitä, ennen diagnoosia näitä ei ollut. Mietin välillä miten minunkin kohdalla kaikki toivo jo menetetty ja miksi täällä olen. Lapset pitää hengissä ainoastaan.

En vain jaksa tätä häpeää mitå tuotan suvulle ja muille.