Mun tarina ja se pystyykö kukaan auttaa

17v on vielä poika, 18v höntä voi vasta mieheksi sanoa.

Luin ja katoin väärin, et älä siit välitä siis.

Ymmärrettävää.

Oletko käynyt juttelemassa raiskauksesta missään? Se olisi hyvä käsitellä jollain lailla.

Se numfoilu ja itse tuhoiskua raiskauksen jälkeen on varmaan aika yleistä. Itselläni oli holtitonta alkoholin käyttöä ja irosuhteita kännipäissä. En uskaltanut luottaa ja tunsin itseni ihan mäsäksi ja huonoksi, Sen raiskauksen jälkeen hoin vain itselleni kuinka huono olen. Monta vuotta. Olis. Iin syyllinen ja häpeällinen olo.

En puhunut kenellekään. Turrutin vain tunteet vapauttavaan ihanaan humalaan ja holtittomaan menoon. Oikeastaan en itse ymmärtänyt, että se raiskaus voi vaikuttaa niin suuresti minuun.

Jossain vaiheessa kävin sitte psykologilla ja se asia ja monta muuta solmua alkoi aueta.

Sinulla kenties on jonkinlainen tunnelukko, joka olisi hyvä saada avautumaan.

Uskon, että koet vielä halua ja vapautta. Sinun olisi hyvä mennä juttelemaan tai lukea esim. tunnelukko kirjoja.

Olet niin sanotusti lukossa. Kyllä siihen avain löytyy. Luota siihen, olet hieno ja arvokas. Raiskauksen tekijät ovat raukkamaista sakkaa. Apuahan hekin tarvitsevat. Se ei kuitenkaan ole sinun kontollasi. Sinun on tärkeää hakea nyt apua itsellesi. Se raiskaus on pistänyt sinut piiloutumaan ja piiloon. On pakko suojata sitä jotain, mikä ei ole särkynyt.

Mutta sinulla on tämä elämä. Hieno elämä. Hae apua.

Menisin ihan ensimmäisenä puhumaan asiasta jollekkin ammattiauttajalle, ennenkuin avaisin asiaa kumppanille.

Käytöksesi ja ajatuksesi eivät ole normaaleja. Taustasi on rikkonainen ja traumaperäinen.

Sinulle seksiin liittyy kielletyn houkutus ja uuden viehätys joka oletettavasti on sinulle siis lähinnä hyväksynnän hakemista pohjimmiltaan.

Aikuisena ihmisenä osaat varmastu hakea apua itsellesi ja ymmärrät että vika ei ole miehessäsi vaan kyse on traumasta ja vääristyneestä ajatuksesta seksiä kohtaan.

Niin kyllä tiedän ettei vika ole miehessä ollenkaan. Minun pään sisällä se on.

Minkähän vuoksi niin moni on antanut alapeukkua.. Välillä pärjään tämän kanssa, mutta välillä tuntuu tosi pahalta suostua vastoin omaa tahtoa. Oikeastaan tämä alkaa vaikuttaa niin, että ajatus miehistä inhottaa enkä ymmärrä, miksi jotkut haluaa seksiä saman ihmisen kanssa kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen..

Ei mulla ole varaa ammattiauttajaan saati mahdollisuutta työssäkäyvänä käydä terapiassa. Mulla tulee miinustunteja jo nyt pojan viikoittaisten puheterapiakäyntien vuoksi. Ap

Eikö helpoin ratkaisu tuohon olisi harrastaa seksiä muiden miesten kanssa? Varmasti miehesi hyväksyy tämän, kun selität hänelle tarpeesi. Yllättävän monet miehet pitävät sitä jopa kiihottavana, kun vaimo käy luvan kanssa vieraissa.

Onko kellään ollut mitään vastaavaa. Tuntuu ettei tähän löydy ymmärrystä, kun olen keskusteluissa täälläkin ottanut puheeksi. Ihan niinkuin kaikki muut harrastaisi seksiä mieluiten juuri sen oman miehen kanssa ja mä olen ainut laatuani. Tiedoksenne etten ole kuitenkaan kertaakaan pettänyt miestäni.

Kai mun todella täytyy harkita sitä terapiaa.. Mistä ihmeestä sitä kysytään?? Ap

Vierailija kirjoitti:

Eikö helpoin ratkaisu tuohon olisi harrastaa seksiä muiden miesten kanssa? Varmasti miehesi hyväksyy tämän, kun selität hänelle tarpeesi. Yllättävän monet miehet pitävät sitä jopa kiihottavana, kun vaimo käy luvan kanssa vieraissa.

Enpä usko 😁 Ap

Terveyskeskuslääkäriin puhuun. Oot pimee kun et oo menny jo aikanaan. Kumpaa säälis enemmän sua vai sun miestä?

Ap:han on aivan normaali suomalainen nainen. Himokas ja innokas ensin, mutta papin aamenen jälkeen imitoi lahnaa todella hyvin.

Soita  johonkin raiskattujen tukikeskukseen ja kysy neuvoja sieltä, esim. tuon terapiankin suhteen.

Vierailija kirjoitti:

17v on vielä poika, 18v höntä voi vasta mieheksi sanoa.

Luetun ymmärtäminen kateissa?! Jo jotkut vielä tykkää siitä.

Mä voin ilmottautua vakipanijaksi, vai pitääkö löytyä jatkuvaa vaihtelua. Kalu on 22cm.

ap

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään ollut mitään vastaavaa. Tuntuu ettei tähän löydy ymmärrystä, kun olen keskusteluissa täälläkin ottanut puheeksi. Ihan niinkuin kaikki muut harrastaisi seksiä mieluiten juuri sen oman miehen kanssa ja mä olen ainut laatuani. Tiedoksenne etten ole kuitenkaan kertaakaan pettänyt miestäni.

Kai mun todella täytyy harkita sitä terapiaa.. Mistä ihmeestä sitä kysytään?? Ap

Olen 40 mies ja mulla on vähän samanlainen olo seksin suhteen. Eli se on aivan irrallaan rakkaudesta. En ole pitänyt sitä aina huonona asiana, vain ajoittain outona, juuri siksi että muut ajattelevat usein eri tavalla. Minä en muista kokeneeni mitään traumaa koskaan. Olis mukava vaihtaa ajatuksia.

Käsittelemättömän traumasi takia ajattelisin, että sun ois paras käydä juttelee ammattihenkilölle.

Varmaan ihmisiä on kaikenlaisia ja kaikilla omat tavat ja mieltymykset tässäkin asiassa. Lähinnä tämä siis kun Ap mietit että suurin osa ei ymmärrä sinua ja että tuntuu kuin olisit ainoa tällainen jolle seksi + tunteet on erillään. Varmasti on paljon muitakin, enemmän luultavasti miehiä (anteeksi yleistys mutta näin ajattelen) mutta varmasti myös muita naisia. Ehkä parisuhteesi ei ole vaan yksinkertaisesti tarpeeksi elossa jotta voisit tuntea sen kipinän taas. Monelle se iso ero alkuhuumaan tapahtuu juurikin tuossa kun muutetaan yhteen ja arki astuu kuvaan. Kyllästyy ja alkaa tosiaan pitää toista kuin perheenjäsenenä ja halut saattaa kadota, kun toinen tuntuu juuri samalle kuin vaikka oma veli. Itse eroaisin tuollaisessa tilanteessa, ja etsisin jotain kevyempiä suhteita elämääni. Eikai se ole helppo ratkaisu 17 vuoden jälkeen, mutta toisaalta aika normaalia ja syy usein juurikin tuo että suhde muuttunut niin arkipäiväiseksi ettei toinen sillä tavalla sykähdytä kuin alussa. Alussahan se tapailu oli jännää ja uutta, en vaan oikein usko että se olis suoraan tuo että kielletty on se syy välttämättä vaan juurikin se uutuuden jännitys jne. mikä tottakai puuttuu vanhasta suhteesta.

Itse tosin en voi tietenkään sanoa varmuudella onko kyse tuosta mutta saattaahan olla että sinulla onkin joku traumaperäinen lukkokin minkä muut jo mainitsivatkin. Suosittelisin kuitenkin miettimään sitä, oletko valn kuitenkin parisuhteessa tylsistynyt ja liekki kadonnut siksi. Oletko kokeillut muuten elävöittää suhdetta? Ei vain seksiasentoja tms vaihtelemalla vaan yleisellä tasolla? Onko teillä miehesi kanssa henkinen yhteys ja puhutteko asioista ja olette läsnä toisillenne? Onko muuta hellyyttä? Vaikka sanoitkin että rakastat miestäsi se ei aina välttämättä riitä jos olette kasvaneet erilleen. Toisaalta en ymmärrä miten olet pystynyt 17 vuotta olemaan tuollaisessa suhteessa? Itse en voisi olla jos tunteeni seksiin yms olis tuollaiset kuin sinulla. Ei ole oikein hyvä miehesikään kannalta tilanne. Antaisin hänellekkin vapauden etsiä joku toinen joka nauttii seksistä hänen kansaam aidosti. Ja sinuna miettisin vaikka seksi tai parisuhde terapeutilla käymistä. Kannattaa myös jutella miehen kanssa vaikka vaikeeta olisi, ehkä hänkim tuntee oikeastaan samoin ja kummallekkin ero olisi parempi tai sitten voisitte ydessä työstää suhdetta ja seksielämäänne. Olisko joku aina niin hehkutettu avoin suhde ratkaisu?

Soita tukinaiseen ja pyydä apua <3 Osaavat siellä kyllä neuvoa eteenpäin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään ollut mitään vastaavaa. Tuntuu ettei tähän löydy ymmärrystä, kun olen keskusteluissa täälläkin ottanut puheeksi. Ihan niinkuin kaikki muut harrastaisi seksiä mieluiten juuri sen oman miehen kanssa ja mä olen ainut laatuani. Tiedoksenne etten ole kuitenkaan kertaakaan pettänyt miestäni.

Kai mun todella täytyy harkita sitä terapiaa.. Mistä ihmeestä sitä kysytään?? Ap

Olen 40 mies ja mulla on vähän samanlainen olo seksin suhteen. Eli se on aivan irrallaan rakkaudesta. En ole pitänyt sitä aina huonona asiana, vain ajoittain outona, juuri siksi että muut ajattelevat usein eri tavalla. Minä en muista kokeneeni mitään traumaa koskaan. Olis mukava vaihtaa ajatuksia.

Käsittelemättömän traumasi takia ajattelisin, että sun ois paras käydä juttelee ammattihenkilölle.

Mä joskus seurustelin tuollaisen miehen kanssa ja se oli kyllä hankalaa. Mitä läheisemmäksi suhde meni, sitä vähäisempää seksi oli. Mies sanoi, ettei kykene, kun suhteemme on niin lämmin ja rakastava. Erohan siitä tuli, kun ei kiinnostanut se visio tulevaisuudesta, että omalta mieheltä saisi vain suukkoja, halauksia ja läheisyyttä - ja seksi pitäisi hakea muualta tai olla ilman.