Oletko ghostannut ketään ihmistä? Miksi?

Yksi juoppo alkoi rasittamaan ja ignoorasin viestit ja puhelut

En, koska en ole lapsellinen.

Olen häivyttänyt ihmisiä elämästä. Sellaisia joiden seurassa tulee huono olo. Miten sanoa loukkaamatta toiselle että oltiin ennen ystäviä ja nyt haluan olla enää tuttu kun sinun seurassa tulee paha olo? Helpompi vaan kadota.

Tarkoitatko siis, että olenkolopettanut romanttisen suhteen siten, etten enää vastaa toisen osapuolen kommunikointiyrityksiin? - Jos näin, niin en ole omasta mielestäni. - Sen sijaan nainen saattaa olla toista mieltä kun jossain vaiheessa en enää vastannut hänen jokaiseen yöllä tekemäänsä puhelinsoittoon... Aika pian tämän jälkeen minun oli sanottava hänelle, etttä minusta olisi parempi, jos me emme enää yrittäsi olla pari. Sanoin tämän hänelle kasvokkain. Hänen soitteluns jatkui vielä jonkin aikaa... 

Ghostaaminen tarkoittaa sitä että häviää toisen elämästä ilmoittamatta sitä erikseen. Näin ymmärrän. Voi olla romanttinen suhde, panosuhde tai ystävyys.

Olen. 16-vuotiaana ihastuin yhteen tyttöön, jonka olin tuntenut pidemmän aikaa ja välillä viestiteltiin keskenään. Lopetin viestittelyn, koska säikähdin tunteitani, enkä uskaltanut kertoa ihastumisesta. Kertomatta jättäminen ja yhteyksissä oleminen taas olisi raastanut liikaa sielussa.

Vierailija kirjoitti:

Ghostaaminen tarkoittaa sitä että häviää toisen elämästä ilmoittamatta sitä erikseen. Näin ymmärrän. Voi olla romanttinen suhde, panosuhde tai ystävyys.

Kiitos täsmennyksestä. Toisaalta huomaan nyt miettiväni, etttä kyse kuitenkin jollain lailla aktiivisesta toiminnasta? - Olen pienen elmäni aikana näet huomannut, että osa aiemmin läheisistä ihmisitä on vain jäänyt taakse, eikä tähän liity mitään isompaa, eikä oiein pienempääkään dramatiikkaa. Esimerkiksi aikanaan muutin opintojeni perässä muualle.

Osaan vanhoista kavereista ja ystävisä jaksoin ja onnistuin pitämään ja oikeastaan osaan olen onnitunut pitämään tähän asti ja varmaan jatkossakin yhteydessä, vaikka saattaa kulua pidempikin aika, ettei kuulla saati nähdä tai muutoin olla tekemisissä.

Kun taas osan kanssa alkuun olin ja yritin olla yheyksissä, mutta pikku hiljaa soittojen ja viestien   viestittely ja muu halu yhteydenpitoon on jäänyt ja nyt huomaan, että on kulunut useita vuosia, etten ole kuullut saati nähty. Kumpiko meistä ghostasi?

Sitten on vielä heitä joiden kanssa edelleen uskottelen olevani läheinen, mutta fakta on, että ellen minä soittelisi ja olisi yhteydessä ja satunnaisesti yritttäsi järjestääkin  jotain, niin en varmaankaan kuulisi saati muuta kautta saisi nähdä/ tai tietää heistä juuri mitään. Kuitenkin jostain syystä koen kuitenkin saavani heistä niin paljon, että mielelläni koen tämän "vaivan." Mutta en kaikkien kanssa jaksa, tai halua.

Yleisemmin olenkin sitä mieltä, että jotta ystävyys voisi toimia, niin se edellyttää enempi -vähempi vastavuoroisuutta, eikä vain sitä, että toinen vetää ja vie, toisen seuratessa ja tullessa perässä.

Vierailija kirjoitti:

Olen häivyttänyt ihmisiä elämästä. Sellaisia joiden seurassa tulee huono olo. Miten sanoa loukkaamatta toiselle että oltiin ennen ystäviä ja nyt haluan olla enää tuttu kun sinun seurassa tulee paha olo? Helpompi vaan kadota.

Tämä 😢 itse olisin kirjottanu saman

Yritän kovasti ghostata elämästäni erästä energiasyöppöä, mutta hän ei itsekeskeisyydessään meinaa sitä tajuta. Turhauttavaa!

Reilumpaa molemmille osapuolille on todeta faktat ja jatkaa eri suuntiin. Ei voi olettaa että toinen tajuaa kun ihmisillä on niin erilaiset kommunikointityylit.

Itsekin kannatan avointa ja reilua kohtaamista ja arvostan ihmisiä, jotka puhuvat rehellisesti ja kertovat todelliset ajatuksensa. Hankalaksi koen ihmisen, joka myötäilee ja mielistelee seurassa mutta on vallan toisenlainen sitten, kun joku ei ole paikalla. Tästä saa yleensä vihjeitä muilta ihmisiltä, jos toinen on myrkyllinen ja toimii selän takana. Myös siitä voi päätellä, jos hän on kolmannelle ystävällinen kasvojen edessä ja tämän poistuttua alkaa piikitellä. 

On vaikea ottaa puheeksi, että kuulin sinun puhuneen asioistani tai toimineen häijysti selkäni takana, kun yleensä puheiden paljastaja vannottaa, ettei kertojaa saa sanoa. Siinä on puun ja kuoren välissä. 

Tästä on omakohtaista kokemusta. Menetin luottamuksen erääseen ihmiseen mutta en voinut ottaa puheeksi, koska olin luvannut olla kertomatta tietolähteitäni, joita oli useampi. Yritin olla niin kuin ei mitään ja himmata ystävyyden, mutta vaikea perusrehellisenä ihmisenä on peittää pettymyksen ja hylätyksitulemisen tunteita ja olla edes peruskohtelias. En osannut suhtautua enää normaalisti vaan tunnistin itsekin käytökseni muuttuneen poukkoilevaksi ja oudoksi. En osannut toimia paremmin kuin alkaa vältellä ja vetää yhteydenpito minimiin sekä harmitella kaikkia niitä asioitani, joista olin aiemmin ehtinyt uskoutua hänelle.

En. En ole koskaan tarkoituksella lopettanut ystävyyssuhdetta vaan ne ovat joskus vain kuolleet yhteydenpidon puutteeseen. Seurustelukumppanit olen aina jättänyt kasvotusten tai jonkun tapailuvaiheessa puhelimella.

Nuoruudessa yhden poikaystävän. Olin tyhmä teini silloin.