Onko kukaan koskaan oikeasti parantunut psykiatrisella osastolla?

Mää tuuun varmaan joutuuun tonne jos jouudun soiittamaan ambulansssin.

Ei siellä ole tarkoitus parantua. Me mielenterveysongelmaiset muuten ollaan avohoidossa. Ei siellä osastolla pidetä kauaa.

Vierailija kirjoitti:

Mää tuuun varmaan joutuuun tonne jos jouudun soiittamaan ambulansssin.

Sitt mä vaaan sanoisin ettää paslamaailma.

Ei sen tarkoitus ole parantaa vaan antaa sulle resepti ja täten myydä lääkkeitä samalla kun reseptin antanut lääkäri vetää provikat välistä.

En toipunut. Olin useita kuukausia ja jouduin viimein valehtelemaan että vointi on ihan hyvä jo jotta pääsin pois. Ei psykiatrisella osastolla oikeasti osata hoitaa psyykkisiä sairauksia.

Psykiatria tuhoaa potilaitaan hitaasti vaikka aito auttaminen ja ei pakkohoito olisi usein halvempaa. Psykiatrian tila on järkyttävä johtuen siitä että alunperin psykiatria jopa kidutti potilaitaan ja harrasti lobotomiaa.

No minulla on useita ystäviä jotka ovat parantuneet tavalliseen elämään psykoosien ja sairaalajaksojen jälkeen. Paraneminen ei tapahtunut sairaala-aikana vaan siellä saivat ”rauhassa” romahtaa ja sitten avohoitoon. Kyseessä 3 eri tapausta ja psykoottisia masennusta, syömähäiriöitä ja epävakaata persoonallisuutta diagnosoitu (tästä viimeisestä olen eri mieltä. Kyse oli mielestäni ”vain” masennuksesta eikä ystäväni jonka tunnen lapsuudesta asti ole epävakaa vaan oli sairaanakin samanlainen kuin nuorena, mitä nyt ahdistunut ja tuskassa masennuksen takia).

Vierailija kirjoitti:

Tuli vaan mieleen. Itse jouduin muka "psykoosissa" psykiatriseen sairaalaan. Muistan joka hetken enkä ollut missään psykoosissa vaan äärimmäisen turhautunut siihen tapaan jolla sijaisvanhemmat minua silloin kohtelivat. Onneksi olin lähellä täysi-ikäisyyttä. Sen pari kuukautta mut osastolla olin, teeskentelin sina joka viikko että nyt voin jo paremmin ja kehittelin jotain piirustuksia, että sinne tullessa olin "rikkinäinen" ja sitten loppua kohden piirsin itseni pala palalta kokonaiseksi. Näistä sitte päättelivät että olen valmis palaamaan normaaliin elämään. Ajatelkaa, jos minun tilallani olisi ollut joku oikea hullu/vaarallinen henkilö. Pahaa jälkeä olisi varmaan tullut.

Harvoin sinne ketään ihan turhan päiten otetaan. Kyllä sun on täytynyt oireilla sen verran vakavasti, että on katsottu parhaaksi.

Lääkitys on ensisijainen hoitomuoto Suomessa. Eipä siellä paljon muuten hoideta. Jos sattuu kohdalle hyvä omahoitaja, voi sillä olla paljon positiivista vaikutusta mutta sitten on myös päinvastaisia tyyppejä, jotka voivat asenteellaan jopa pahentaa oireita. Raha ratkaisee, mitään terapiaahan ei noissa sairaaloissa anneta eikä yksilöllisiin sairauden syihin paneuduta. Lääkitään siihen kuntoon että voidaan siirtää avohoitoon.