Lue keskustelun säännöt.
Olen ruma ja epäsuosittu - vähät läheiseni vain v*ttuilevat minulle
29.07.2018 |
Olen alun perin ollut keskinkertaisen näköinen ja kiltti, raitis ja suorituskeskeinen kympin tyttö. Mulla on ollut aina vain korkeintaan muutama kaveri. Erosin pari vuotta sitten ja sen jälkeen olen elänyt kahden pikkulapsen yh-äitinä, vaikean exän painostamana.
On todella masentavaa, että kukaan ei tunnu tuntevan mitään myötätuntoa minua kohtaan. Äitini löi luurin korvaan, kun tänään yritin saada jotain myötätuntoa yksinäiselle ja katkeroituneelle elämälleni. Eilen näin exääni, joka todella rumasti ja ilkeästi haukkui ulkonäköäni ja kerroin siitä äidilleni: äitini ei edes kommentoinut mitenkään yllättyneesti, vaan oli ilmeisesti samaa mieltä. Äitini ei ymmärrä ongelmiani ja huoliani lainkaan ja ihmettelee, miksi en mene vain ihmisten ilmoille. Kaikki syyllistävät minua, haukkuvat rumaksi ja hulluksi (äitini, exäni ja paras ystäväni). Isäni ainoastaan syyllistää ja sukulaisetkin vihjailevat rumuudestani, ikäänkuin se olisi jotain vapaata riistaa. Kukaan ei ymmärrä, miten pahalta tuntuu. Puhuin toivottomuuden tunteistani äidilleni, ja hän vain sanoi, ettei jaksa kuunnella ja että "pitäisi vain lähteä ulos kotoa nauttimaan kesästä". Mutta sillä on suuri merkitys, meneekö joku kaunis parikymppinen tuonne ulos kävelemään kesämekossaan yksin vai joku rumahko nelikymppinen. Itse tavallaan saastitan maisemat olemassaolollani ja sille nuorelle miehet menevät juttelemaan.
Auttaisiko tähän mikään? Haluaisin olla hyväksytty sosiaalisesti ja unelmoin parisuhteesta ja rakkaudesta. Ei ole helppoa olla joku yleinen vitsi, kun on aina yrittänyt kuitenkin parhaansa.
Kommentit (5)
Etkähän sä olet täällä kerjännyt huomiota ainakin sadalla ketjulla joissa jankutat ihan imbesillejä asioita alkaen uskoontulosta terapeuttilimerenssin kautta plastiikkakirurgiaan? Ehkä siinä on syy miksi äitiskään ei jaksa itsesääliviuruamista kuunnella? Et sä tuolla tyylillä saa hyväksyntää mistään, korkeintaan jokun parisuhteen irvikuvan jossa olet taas kaltoinkohdeltu, häväisty, alistettu ja nukut lukkkojen takana patjalla.
Patologiset tapaukset tunnistaa siitä etteivät ne edisty vaikka niitä neuvoo. Sä edistyit omaan asuntoosi mutta sitten tuli stoppi etkä saanut haettua exältä edes lapsillesi kuuluvia elareita ja annat sen vieläkin kontrolloida sua. Ei kukaan täysjärkinen mies sekaannu sinuun. Mikset sä voi ottaa ihmisten ohjeita onkeesi vaan palaat kerta toisensa jälkeen tänne jankkaamaan ja kerjäämään sääliä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etkähän sä olet täällä kerjännyt huomiota ainakin sadalla ketjulla joissa jankutat ihan imbesillejä asioita alkaen uskoontulosta terapeuttilimerenssin kautta plastiikkakirurgiaan? Ehkä siinä on syy miksi äitiskään ei jaksa itsesääliviuruamista kuunnella? Et sä tuolla tyylillä saa hyväksyntää mistään, korkeintaan jokun parisuhteen irvikuvan jossa olet taas kaltoinkohdeltu, häväisty, alistettu ja nukut lukkkojen takana patjalla.
Patologiset tapaukset tunnistaa siitä etteivät ne edisty vaikka niitä neuvoo. Sä edistyit omaan asuntoosi mutta sitten tuli stoppi etkä saanut haettua exältä edes lapsillesi kuuluvia elareita ja annat sen vieläkin kontrolloida sua. Ei kukaan täysjärkinen mies sekaannu sinuun. Mikset sä voi ottaa ihmisten ohjeita onkeesi vaan palaat kerta toisensa jälkeen tänne jankkaamaan ja kerjäämään sääliä?
Jos livenä avaudun ongelmistani, niin saan vain todella kylmää kyytiä ja kukaan ei tunnu ymmärtävän mua. Ihmiset suunnilleen vain toteavat "että ota itseäsi niskasta kiinni ja ala elää", mutta se on _paljon_ helpommin sanottu kuin tehty. Itse en edes tajua, mitä se "ryhdistäydy ja ala elää" tarkoittaa. En tiedä, mitä se ihan käytännössä merkitsisi parisuhteenetsimismielessä. Kyllähän mä käyn töissä, opiskelenkin, harrastan myös, hoidan laskut ja velvollisuudet, mutta ihmissuhde- ja parisuhdemielessä oon aika hukassa. Lähinnä haeskelen apua vanhemmiltani, jotka eivät osaa/halua tukea henkisesti ja tukeudun exääni edelleen vahvasti.
T. Ap
Hanki tukihenkilö. Saat lohtua. Ota yhteys vaikka diakoniin tai johonkin tukichattiin.
sinä riität sellaisena kuin olet. Se riittää myös muille. On kohtuutonta jos joudut kuuntelemaan **skaa koko ajan, mutta äänestä jaloilkasi. Sinulla on siihen oikeus. Yksikin mollaus ja ilmoitat että valitset seurasi. Toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkähän sä olet täällä kerjännyt huomiota ainakin sadalla ketjulla joissa jankutat ihan imbesillejä asioita alkaen uskoontulosta terapeuttilimerenssin kautta plastiikkakirurgiaan? Ehkä siinä on syy miksi äitiskään ei jaksa itsesääliviuruamista kuunnella? Et sä tuolla tyylillä saa hyväksyntää mistään, korkeintaan jokun parisuhteen irvikuvan jossa olet taas kaltoinkohdeltu, häväisty, alistettu ja nukut lukkkojen takana patjalla.
Patologiset tapaukset tunnistaa siitä etteivät ne edisty vaikka niitä neuvoo. Sä edistyit omaan asuntoosi mutta sitten tuli stoppi etkä saanut haettua exältä edes lapsillesi kuuluvia elareita ja annat sen vieläkin kontrolloida sua. Ei kukaan täysjärkinen mies sekaannu sinuun. Mikset sä voi ottaa ihmisten ohjeita onkeesi vaan palaat kerta toisensa jälkeen tänne jankkaamaan ja kerjäämään sääliä?
Jos livenä avaudun ongelmistani, niin saan vain todella kylmää kyytiä ja kukaan ei tunnu ymmärtävän mua. Ihmiset suunnilleen vain toteavat "että ota itseäsi niskasta kiinni ja ala elää", mutta se on _paljon_ helpommin sanottu kuin tehty. Itse en edes tajua, mitä se "ryhdistäydy ja ala elää" tarkoittaa. En tiedä, mitä se ihan käytännössä merkitsisi parisuhteenetsimismielessä. Kyllähän mä käyn töissä, opiskelenkin, harrastan myös, hoidan laskut ja velvollisuudet, mutta ihmissuhde- ja parisuhdemielessä oon aika hukassa. Lähinnä haeskelen apua vanhemmiltani, jotka eivät osaa/halua tukea henkisesti ja tukeudun exääni edelleen vahvasti.
T. Ap
No sä heet sitä apua ihan väärästä paikasta. Vanhemmistasi, joiden syy on se että sorruit siihen exääsi sekä exästäsi joka nauttii siitä että sä olet avuton.
Ota selvää mitä se ryhdistäydy ja ala elää tarkoittaa. Ei ainakaan tuota mitä sä nyt teet. Ethän sä edes olet henkisesti valmis uuteen suhteeseen kun olet kiinni exässäsi. Eikö sulla sen vertaa kilise kello päässä että sen tajuaisit?
Kukaan ei edes viitsi kommentoida kaltaiseni luuserin aloitusta. *huoh*