Masentuneen puolison masennus tarttunut minuun? Vertaistukea

Ei masennus tartu. Kyllä tuo on sulla ihan oma tauti.

Älä milloinkaan syyllistä puolisoasi.

Kyllä masennus voi tarttua. Ihan samalla tavalla, kun sinulle sanotaan usein ja toistuvasti, että et pysty tai kykene, niin lopulta alat uskomaan siihen, että et tosiaan pysty tai kykene. Masentunut puoliso jakaa toistuvasti omia negatiivisia näkemyksiä maailmasta, jolloin ne ajan mittaa voivat tarttua toiseen. Enkä näe, että ap syyllistäisi puolisoaan masennuksen tarttumisesta, hyvä vain, että tunnistaa myös omat negatiiviset ajatukset. Syyllistämistä olisi uhkailu erolla, jos asiat ei muutu puolison puolella. 

Mieheni oli noin vuoden-kaksi (en muista tarkalleen) ajan masentunut. Kuulin toistuvasti kännissä olevalta, kuinka ei halua enää elää ja menee hukuttautumaan. Monet illat sain myös rauhoitella ja kuunnella rahahuolia (syy masennukseen) ja yrittää yhdessä keksiä ratkaisua. Kyllä sitä vain huomasi omankin jaksamisen alkavan kaikota ja huomasi myös vaikutuksen töissäjaksamiseen. Unettomuudesta kärsin myös. Negatiiviset ajatukset alkoivat loppupuolella vallata omaa ajattelua jo niin paljon, että meinasin varata ajan juttelukaverilta. Ehkä kuitenkin liiaksi yritin pysyä vahvana puolison vuoksi, että kun rahahuolet kaikkosivat kaboom savuna ilmaan, omat negatiiviset ajatukset jäi ja niille alkoi antaa enemmän painoarvoa ja alkoi enemmän sallia myös sitä omaa ajattelua. Tuloksena sitten miehen masennus väistyi (pysyi kuitenkin jonkunasteisena ja kausittaisena) ja oma henkinen pahaolo säilyi. Mies totesikin, että hänen pitäisi olla useammin masentunut, että mulla olisi parempi olo. 

Kannattaa ap varata aika hoitajalta, jolle voisit jutella. Itsekin olisi pitänyt tehdä niin. 

Minusta ap vaikutat enemmänkin uupuneelta. Mikä ei olisi mikään ihme. Sulla ei ole voimia haaskattavaksi, joten olet alkanut sulkea sellaisia toimintoja, jotka eniten syövät niitä.

Niinkuin esimerkiksi tuo tulevaisuuden toiveiden miettiminen. Ei sitä voi tehdä, jos yrityskin on rangaistava, ja johtaa ankariin sisäisiin ristiriitoihin, pelon ja tyytymättömyyden esiinmarssiin. Parempi paarustaa vain hissuksiin pää alhaalla.

Tosiasiassahan tarvitsisit enemmän kuin koskaan muiden ihmisten seuraa. Jottes käperry ja höperry. Masentunutkin saisi enemmän ilmatilaa ja rauhaa ja löytäisi riippumattomuudentunteita ja toimintakykyä, kun et häsellä siinä koko ajan peittäen aggressiotasi huolehtimiseen.

Onko sinulla ihmisiä, joille puhua?

Samoja piirteitä on et ei meinaa kohta jaksaa uupumista ja väsymistä toivois et ois ystäviä auttamassa mut turhaan kaikki pitää kaksistaan lapsenkaa vaan jaksaa joskus saa apua mut emämmän toivois et ois juttelu seuraa syksy on ja en toivois et täs masentuis jatkuvasti lapsen äidiltä kuulen et on masentunu ja oon toivonu häntäkin enemmän tukea mutta turhaan . ruuan laittokin on jskun hankalaa itselle ku ei jaksa  ja on sanottu et oot laihtunu . miten jaksan eteempäin ?