Miksi joillakin ihan pientenkin lasten äideillä on tosi hoikka & hyvä kroppa, jopa parempi kuin nuorempana

Varmaan paljon tekemista, ei ehdi syoda.

Ja sit viel taytyy toimia esimerkkina.

Itse olen ollut parhaassa kunnossa aina muutama kk synnytyksen jälkeen. Raskauden jälkeen on tehnyt mieli liikkumaan, imetyksen vuoksi tulee syötyä terveellisesti.

Kiire. Itse olin paljon laihempi silloin, kun lapsi oli 0-2v. Hän oli vauhdikas tapaus ja alussa nukkui päikkärit epäsäännöllisesti, mutta sylissä, joten eipä tullut päikkäriaikaan rampattua jääkaapilla. Itse asiassa laihduin vauvavuonna yli 10kg. Stressiä ei ollut, säännöllinen päivärytmi jne.

Minä olen synnyttänyt kaksi, yhden menettänyt kohtukuolemalle. Olen hoikka ja hyvässä kunnossa. En treenaa enkä laten syntymän jälkeen olisi ehtinytkään! Olen kasvissyöjä, sen kummempaa diettiä en noudata. 

Liikuntaa harrastan liikkumalla luonnossa lasten kanssa ja yksin koiran kanssa. En juo enkä tupakoi.

Raskauskilot on lähteneet itsekseen, laitokselle jäi osa ja loppu suli imetyksen aikana. Kroppani ei ole samanlainen kuin teininä eikä kuulukaan olla aikuisella naisella. Lantio on jonkin verran levinnyt ja vyötärö  sen ansiosta korostunut entisestään. Rinnat on aina olleet pienet mutta suorittaneet loistavasti tehtävän johon ne on luotu; lasten ruokkimisen.

Olen kyllä sitä mieltä että se mikä lihottaa on ne "huomaamatta" syödyt pullat ja sokeriset välipalat. Siiderit ja kaljat. Tarpeettoman isot ruoka-annokset.  Liikkumattomuus. jne.  Itse en tunne mitään menettäneeni kun koskaan en ole opetellut makeaa syömään. Lapsena maistui karkki, mutta sitäkin kohtuudella. Limsoja en ole koskaan juonut kun en tykkää. Pullamössöt ja sokeriherkut ällöttää kun niihin ei ole tottunut. Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta ollut jo nuoresta. Siihen käytän Thyroksiinia ja kerran vuodessa tarkistetaan arvot. Nyt pitkään pysynyt hyvänä. Muita lääkkeitä en käytä.

Mitään ihmeellisiä kitudieettejä ei tarvita ja ne ovat ainoastaan vahingollisia. Niillä saa taatusti kropan täysin sekaisin ja jojoefekti on fakta. Paras tapa on syödä vähän mutta usein. Kiinnittää huomio annoskokoihin. syödä rauhassa ahmimatta jolloin aivot ehtivät saada kylläisyysviestin vatsalta. Ei tarvitse eikä kannata kieltäytyä ehdottomasti mistään. Kaikkea saa syödä, kohtuudella. Joka päivä ei ole karkkipäivä. Kun ruoka ei hallitse elämää eikä ole päällimmäisenä ajatuksissa vatsa kyllä ilmoittaa milloin on aika syödä. Aika pian siihen tulee tietty rytmi. Jos syö suruunsa, stressiin, huvikseen jne. on hyvä hakea apua selvittääkseen mihin tarvitsee ylimääräistä mässäämistä ja mitä  se palvelee. Silloin siitä on helpompi päästä eroon. 

Olen aina ollut hoikimmillani silloin kun lapset ovat ihan pieniä (pitkällä ikäerolla saatu). Imetys laihduttaa, koko ajan kiirettä ja tekemistä, ei työpaikan kahvipöydän jatkuvia herkkuvuoria, jokapäiväiset pitkät vaunulenkit. Iltaisin ei jää katsomaan telkkaria viinilasillisen ja sipsien kanssa, vaan nukahtaa samalla kuin vauvakin.

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko äitiyden myötä herätys alkaa treenaamaan ja elämään terveellisesti? "Jos nyt päästän kropan lössähtämään, en saa sitä enää koskaan takaisin."

Siis mitä tarkoitat sillä, ettei kroppaa saa enää koskaan takaisin, jos se synnytyksen jälkeen "lässähtää"? Voihan elämäntaparemonttiin ruveta koska vain.

Meillä lapsi oli ns. Kaikelle allerginen, joten olin imetysdieetillä, joka rajoitti omia syömisiäni. Allergioiden vuoksi lapsi eli paljon tavallista pidempään suurelta osin äidinmaidolla, joten energiankulutus oli hurjaa. Ekat puoli vuotta lapsi oli itkuinen ja piti kanniskella ja heijata sylissä jatkuvasti (seisaallaan, istuallaan ei käynyt) sen jälkeen vilkas, joten perässä piti ravata jatkuvasti ja todellakaan en syönyt lautasellista loppuun kerralla. Allergioiden valvottamana en uskaltanut aina edes hellaa käyttää, jotta en polta koko kämppää. Ei tarvinnut laihduttaa, päinvastoin yritin löytää ruokia, joista saisin mahdollisimman paljon energiaa.

Toinen lapsi olikin ns. tavallinen lapsi ja jäi 10 kiloa ylimääräistä. Otan paljon mieluummin nämä kilot.

Minulla imetys laihdutti kilot nopeasti ja myös muutenkin palauduin nopeasti synnytyksistä.  Ristiäiskuvissa olin hoikka ilman mitään laihdutuksia. Vauva-aikoina kävelin vaunujen kanssa joka paikkaan ja lenkkeilin vauvan päiväuniajat. Ainoastaan siis hyötyliikuntaa ei muuta.

Muutama kilo tulikin sitten, kun menin takaisin töihin. En raaskinut enää illalla mennä jumppaan vaan olin mieluummin lasten kanssa. Nyt kun lapset ovat isoja, niin ehdin taas jumppiin ja kiloja on lähtenyt.

Minä havahduin juuri tuohon ajatukseen: jos en nyt pistä itseäni kuntoon niinen sitten enää ikinä. Mutta en pyri hoikkuuteen vaan hyvään kuntoon. Treenaan ultramatkojen juoksua ja koitan saada lihaskunnon pakettiin. Vatsalihakset erkaantui toisessa raskaudessa paljon ja koko keskivartalon tuki katosi. Ei ollut kiva fiilis. Imettäminen tai muu vauvavuotena tehnyt ei mua laihduttanut yhtään vaan aloitin treenaamisen kun menin töihin.

Minä ainakin pidän itseni kunnossa, se ei tosin valitettavasti mitenkään käden käänteessä tai huomaamattaan tapahdu. Liikun ja syön terveellisesti jotta jaksan arjessa. Sokerin jätin vuosi sitten ja otin tilalle kasvikset. 10kg tippui pelkällä ruokavalion ryhtiliikkeellä ja energiaa on vaikka kuinka. Jaksaa kahden energisen lapsen kanssa :)

Sain esikoisen 42-v. Olen aina ollut hoikka, mutta nyt vauvavuonna elämäni kunnossa. Imetys ja vauvan kantaminen pitänyt balanssissa. Juuri eilen sain ihailua lihaksikkaista käsivarsista ja hoikasta uumasta. Vauva 11 kk ja painoa 11 kg.

Imetys, vaunulenkit joka päivä 1-3 krt eikä aikaa mässätä. No paino putosikin sitten liian alas :/ Ihmettelen, miten joku ei laihdu yhtään. Geenitkin tietysti tekee osansa ja lähtöpaino.

Mulla tuli vahva halu elää terveellisesti esimerkin vuoksi. Halusin myös elää pitkän elämän lapsen takia.

Mä aloin harrastaa liikuntaa ensimmäistä kertaa elämässäni vasta lapsen syntymän jälkeen. Syynä tähän "herätykseen" oli se, että mulle tuli raskausdiabetes huolimatta siitä, että olen aina ollut hoikka eikä painoni noussut juuri yhtään raskausaikana. Liikunnalla pyrin ehkäisemään 2-tyypin diabeteksen puhkeamista, ja lisäksi liikunnan myötä kroppani on parempi kuin ennen lapsensaantia.

Ennen raskautta painoin 63kg ja siitä raskaus nostatti painon 67 kiloon. synnytyksen ja imetyksen jälkeen laihduin 56-kiloiseksi. Olin sellainen ihanan laiha luikku, kuin pajunvitsa. Mies ja muu lähipiiri kehuivat ja hämmästelivät hoikkaa olemustani. Nyt lapsi on 3v ja kilot hiipineet takaisin ja painan taas 61kg eli paluu lenkkipoluille saa luvan koittaa jahka ilmat viilenee. Hoikahko olen edelleen. Vartalossa ei näy muita merkkejä raskaudesta kuin sektioarpi. Olin ollut jo vuosia liikunnallinen ennen raskauttakin eli kai se aiempi elämäntyyli vaikuttaa.

Se on se viimeinen hetki saada hyvä kroppa