Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttävää: ystävä raskaana mutta ei suostu kertomaan sitä suoraan!
25.07.2018 |
Ymmärtäisin jos kyseessä olisi alkuraskaus, mutta mahan perusteella viikkoja on jo vähintään 20.. hoikka ihminen siis, eli aivan selvä raskausmaha kyseessä. Viime viikolla vierailin heillä ja huomasin että on tehty jo vauvahankintojakin, kurkkasin ylimääräiseen makuuhuoneeseen niin siellä oli paketissa sitteri ja joku huonekalu, näytti vauvansängyltä.
Tuntuu niin tyhmältä itsestä kysyä noin päivänselvää asiaa toiselta ja toisaalta loukkaa ettei minulle kerrota. Olen luullut että olemme läheisiä. Ollaan mm oltu toistemme kaasoja, muutenkin hälle olen kertonut kaiken tärkeän elämästäni. Miten suhtautua, mistä voi johtua ettei halua edes läheiselle ystävälle jakaa tuollaista asiaa?
Kommentit (17)
Ehkä sitä hävettää, kun sitten joutuisit ajattelemaan, miten ne on pannu.
Mua ainakin vaan hävetti eka raskaus, onneksi ei ollut ystäviä, joille ois pitänyt "uutisoida" itsestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa ei ole vielä ollut rakenneultrassa eivätkä uskalla ennen sitä kertoa? Minulla on nyt neljäs raskaus menossa ja yksi elävä lapsi ja toinen nyt vatsassani. Edes vanhempani eivät tiedä että raskauksia on ollut tuplasti enemmän kuin lapsia. Itsekään en kertoisi ennen rakennrultraa kenellekkään mitään.
No mutta. Asiahan on hänen ja miehensä, ei sinun. Sorry nyt vaan.
Vierailija kirjoitti:
Jospa ei ole vielä ollut rakenneultrassa eivätkä uskalla ennen sitä kertoa? Minulla on nyt neljäs raskaus menossa ja yksi elävä lapsi ja toinen nyt vatsassani. Edes vanhempani eivät tiedä että raskauksia on ollut tuplasti enemmän kuin lapsia. Itsekään en kertoisi ennen rakennrultraa kenellekkään mitään.
Tiedän että ovat olleet jo rakenneultrassa tai ainakin tietävät sukupuolen. Huomasin kun salassa katselin vauvahankintoja. Mutta joo, tiedän että asia ei ulkopuolisille kuulu. Mietin vain syitä tämän takana. Että miksi ei edes lähipiirille kerrota vai enkö kuulu siihen lähipiiriin vaikka luulin niin. Ap
Oma on asiansa. Ei kaikki halua puhua raskaudestaan. Varsinkaan, jos ei olla vielä turvallisilla vesillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on niin arka ja herkkä ja tärkeä asia.
Vaikea sitä on selittää, mutta myös pelko, jos jotain pahaa tapahtuu ohjaa pitämään sen omana ’tietona.
Ehkä katsovat erikseen kertomisen tarpeettomaksi. Tietävät että pitkänenäinen "ystävä" kumminkin urkkii asian esiin omin käsin. Tottuneet että nuohoat heidän kotiaan ja tutkit salaa kaappeja ja laatikoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli pelko raskauden menetyksestä ja suurin osa lähipiiristä sai tietää raskaudesta vauvan synnyttyä. Käsittelin toisen sikiön menetyksen yksin, en olis voinu käsitellä kohtukuolemaakaan kenenkään muun kanssa.
Anna olla. Jos pelkäävät, ettei raskaus suju hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyin siskoltani onko hän raskaana ja hän kielsi. Oli kumminkin ja oli tiennyt sen silloin.
Outoa.
Mullakin kaveri, joka salasi kaikki tärkeät asiat. Vaikka kysyin, niin valehteli. Mä kerroin sille omat juttuni, oltiin läheisiä.
Se loukkaa ja ihmetyttää. Etkö luota minuun, yritätkö olla haavoittumaton.
Sit kun sen perheessä sattui eka sairaus, se sai ihan kohtuuttomat raivot ja valitukset. Hänellä ei.ollutkaan enää asiat kontrollissa, jotain ikävää saattoi sattua myös hänen kotonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovin moni ei varmaan ostaisi pinnasänkyjä yms. isompia hankintoja vauvalle, jos olisi pelko raskauden keskeytymisestä?
Vierailija kirjoitti:
Kovin moni ei varmaan ostaisi pinnasänkyjä yms. isompia hankintoja vauvalle, jos olisi pelko raskauden keskeytymisestä?
Öh mitenniin? Monella on pelko ihan vauvan syntymään saakka, mutta pakkohan sitä jotain on silti hankkia siltä varalta ettei kuolekkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin moni ei varmaan ostaisi pinnasänkyjä yms. isompia hankintoja vauvalle, jos olisi pelko raskauden keskeytymisestä?
Öh mitenniin? Monella on pelko ihan vauvan syntymään saakka, mutta pakkohan sitä jotain on silti hankkia siltä varalta ettei kuolekkaan.
Mutta sillon ne hommataan yleensä aika loppuvaiheessa jos oikeasti iso pelko memetyksestä. Itsellä viikkoja 30, ihan muutaman vaatteen oon ostanut. Järjetön pelko että menetetään vauva ja kuuntelen itteä varmaan liianki tarkkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin moni ei varmaan ostaisi pinnasänkyjä yms. isompia hankintoja vauvalle, jos olisi pelko raskauden keskeytymisestä?
Öh mitenniin? Monella on pelko ihan vauvan syntymään saakka, mutta pakkohan sitä jotain on silti hankkia siltä varalta ettei kuolekkaan.
Mutta sillon ne hommataan yleensä aika loppuvaiheessa jos oikeasti iso pelko memetyksestä. Itsellä viikkoja 30, ihan muutaman vaatteen oon ostanut. Järjetön pelko että menetetään vauva ja kuuntelen itteä varmaan liianki tarkkaan.
Osa toimii silti toisin kuin sinä, ymmärrät varmaan sen? Itsellänikin oli riskiraskaus ja ihan alussa en hankkinut mitään, mutta sitten sain jonkun puuskan ja hankin perustarvikkeet valmiiksi. Joku voi saada tavaraa myös lahjaksi.
Kaikkea hyvää odotukseen :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin moni ei varmaan ostaisi pinnasänkyjä yms. isompia hankintoja vauvalle, jos olisi pelko raskauden keskeytymisestä?
Öh mitenniin? Monella on pelko ihan vauvan syntymään saakka, mutta pakkohan sitä jotain on silti hankkia siltä varalta ettei kuolekkaan.
Harva silti pitää raskautta salassa vauvan syntymään asti, vaikka varmasti kaikilla on jonkinlainen huoli siitä, meneekö kaikki hyvin loppuun asti. Ja onhan raskaudesta pakko jossain vaiheessa kertoa esim. työnantajalle. Siksi tuntuisi hieman ontuvalta selitykseltä, että hyvälle ystävälle ei voi menetyksen pelossa kertoa raskaudesta, joka näkyy jo päälle päin, mutta menetyksen pelosta huolimatta uskaltaa ostella jo kalusteita vauvan huoneeseen.
Pelko vauvan menettämisestä?